Yleistä

Esityksessä ehdotetaan uudistettavaksi mielenterveys- ja päihdepalveluita koskevaa sääntelyä niin, että näistä palveluista säädetään jatkossa sosiaalihuoltolaissa (1301/2014) ja terveydenhuoltolaissa (1326/2010). Mielenterveyslakiin (1116/1990) ja päihdehuoltolakiin (41/1986) jää ehdotuksen mukaan vain tahdosta riippumatonta hoitoa ja valtion mielisairaaloita koskeva sääntely. 

Esityksen keskeisenä tavoitteena on integroida mielenterveys- ja päihdepalvelut lähemmin osaksi muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa sekä parantaa mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalvelujen saatavuutta, tarpeen mukaisuutta ja laatua. Lisäksi esitys selkeyttää mielenterveyden edistämisen ja ehkäisevän päihdetyön tehtäviä sekä mielenterveys-, päihde- ja riippuvuustyön ja hoidon toteuttamista osana hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja.  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita tärkeinä ja kannattaa lakiehdotusten hyväksymistä. Ehdotetut muutokset ovat pääosin olemassa olevaa sääntelyä täsmentäviä tai tarkentavia, mutta ne selkeyttävät tehtäviä, työnjakoa ja yhteistyötä ja siten tukevat toiminnan järjestämistä uusilla alueilla. Kunnat ovat järjestäneet mielenterveyspalvelut ja erityisesti päihdepalvelut hyvin vaihtelevin tavoin. Asiakkaat ja potilaat eivät ole olleet yhdenvertaisessa asemassa tuen ja hoidon saamisessa. Ehdotettu sääntely ohjaa uusia hyvinvointialueita alusta saakka yhtenäistämään mielenterveys- ja päihdepalveluita, mikä edistää alueellista yhdenvertaisuutta palveluiden saamisessa. Lisäksi mielenterveys- ja päihdepalveluja koskevan sääntelyn siirtäminen erillislaeista sosiaali- ja terveydenhuollon yleislainsäädäntöön voi osaltaan vähentää näihin palveluihin liittyvää leimautumista, mikä madaltaa kynnystä hakeutua palveluihin. 

Esityksen toteuttamiseen on varattu 16,25 miljoonaa euroa vuodelle 2023 ja 18 miljoonaa euroa vuodesta 2024 eteenpäin. Valiokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännön toimeenpanoa ja palvelujen vaikuttavuutta seurataan. Valiokunta myös korostaa, että esityksen tavoitteiden toteutuminen edellyttää lainsäädännön ohella toimintatapojen muutosta. 

Sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtävät mielenterveys-, päihde- ja riippuvuustyössä sekä hoidossa

Valiokunta pitää kannatettavana ehdotettua mielenterveys- ja päihdelainsäädännön uudistamista siten, että kyseisistä palveluista säädetään jatkossa sosiaalihuollon palvelujen osalta sosiaalihuoltolaissa ja terveyden- ja sairaanhoidon osalta terveydenhuoltolaissa. Valiokunta toteaa, että esityksessä ehdotetut muutokset tukevat toimintamallia, jossa otetaan huomioon potilaan tai asiakkaan terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tarve siitä riippumatta, tapahtuuko ensimmäinen yhteydenotto terveydenhuoltoon vai sosiaalihuoltoon vai yhteiseen toimintayksikköön.  

Valiokunta pitää tärkeänä, että ehdotetuissa säännöksissä kiinnitetään huomiota palvelujen sujuvuuden varmistamiseen ja moniammatilliseen yhteistyöhön, jota tarvitaan asiakas- ja potilaskeskeisten palvelujen suunnittelemiseksi. Muutokset myös korostavat, että palvelu on valittava niin, että lääketieteellisesti tarpeelliseksi arvioitu hoito ja sosiaalihuoltolain mukaiset tuen tarpeita vastaavat palvelut toteutuvat tarvittaessa samanaikaisesti.  

Valiokunta pitää myönteisenä, että sosiaalihuoltolaissa (7 b §) ja terveydenhuoltolaissa (20 §) ehdotetaan säädettäväksi mielenterveyden edistämisestä yhteistyössä kuntien kanssa ja ehkäisevästä päihdetyöstä. Valiokunta korostaa, että riittävän varhaisella puuttumisella ja ennaltaehkäisyllä voidaan vähentää raskaampien palvelujen tarvetta ja vähentää inhimillistä kärsimystä. Valiokunta painottaa myös kuntien ja järjestöjen kanssa tehtävän yhteistyön merkitystä mielenterveyden edistämisessä ja ehkäisevässä päihdetyössä. 

Valiokunta pitää lisäksi myönteisenä, että esityksessä ehdotetaan lisättäväksi sekä sosiaalihuoltolakiin että terveydenhuoltolakiin näkyviin päihteiden ongelmakäytön ja päihdehäiriöiden lisäksi muu riippuvuuskäyttäytyminen. Esitetyn täsmennyksen tavoitteena on, että sosiaalihuollossa ja terveydenhuollon palveluissa aikaisempaa paremmin tunnistettaisiin myös muun riippuvuuskäyttäytymisen aiheuttama tuen tai hoidon tarve, jolloin asiakas saisi mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tarpeenmukaisen avun. Valiokunta korostaa, että määrittävänä tekijänä ei ole riippuvuuden nimi, vaan tuen ja hoidon tarve. Säännöskohtaisissa perusteluissa (s. 117) on käytetty rahapeliriippuvuutta esimerkkinä toiminnallisista riippuvuuksista, mutta muita riippuvuuksia voi olla esimerkiksi tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttö ja digipeliriippuvuus sekä näihin liittyvä ylivelkaantuminen ja pikavippien käyttö. Avun tai hoidon tarpeeseen vastaaminen ei siten edellytä diagnoosia tai täsmällistä sairauden määrittelyä.  

Valiokunta pitää myönteisenä, että sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä palveluita koskevaa sääntelyä täsmennetään. Mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalveluissa hoitoa ja sosiaalista tukea ei voida useinkaan erottaa toisistaan, jolloin palvelut on tarkoituksenmukaisinta toteuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisinä palveluina, joissa asiakkaan tarvitsema tuki on joustavasti saatavilla. Ehdotetun sosiaalihuoltolain 2 a §:n 1 momentin ja terveydenhuoltolain 8 a §:n 1 momentin mukaan palvelu on valittava asiakkaan ja potilaan edun ja tarpeen mukaisesti. Annettavaan sosiaalihuollon palveluun sovelletaan sosiaalihuoltolakia ja sen mukaisia menettelysääntöjä. Näin ollen sosiaalihuoltolain mukaisen kuntoutuksen ja muun tuen tarpeesta vastaavasta palvelusta arvion tekee itsenäisesti sosiaalihuollon ammattilainen ja palvelusta annetaan hallintopäätös. Vastaavasti terveydenhuollon palveluun sovelletaan terveydenhuoltolakia ja siihen liittyviä menettelysääntöjä. Annetun palvelun sisältö määrittelee siten lainsäädännön ja siitä seuraavat menettelytavat eikä se, millaiseen toimintayksikköön annettava palvelu on hallinnollisesti organisoitu.  

Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on pidetty kuitenkin epäselvänä ja tulkinnanvaraisina sosiaalihuoltolain 2 a §:n 2 ja terveydenhuoltolain 8 a §:n 2 momentteja, joiden sanamuodon mukaan "jos sekä terveydenhuollon että sosiaalihuollon palveluihin sisältyy toimintamuotoja, jotka soveltuvat molempien toimialojen käyttöön, palvelu tulee valita asiakkaan edun parhaiten turvaavalla tavalla." Asiantuntijakuulemisten perusteella valiokunta katsoo, että edellä mainitut säännökset voivat johtaa nykyisten pirstaleisten ja eriarvoistavien toimintamallien säilymiseen, ja ehdottaa niiden poistamista jäljempänä yksityiskohtaisissa perusteluissa kuvatulla tavalla. Valiokunta korostaa, että yhteisissä palveluissa sekä sosiaalihuollon että terveydenhuollon itsenäiset arviot asiakkaan palvelutarpeesta tulee ottaa huomioon asiakkaan edun turvaamiseksi.  

Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisiä palveluja koskevan sääntelyn kehittämistarpeisiin erityisesti asiakastietojen käsittelyn osalta. Eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä ja siihen liittyviksi laeiksi (HE 246/2022 vp), jonka yhtenä tavoitteena on parantaa tietojen yhteiskäyttöä yhteisissä toimintayksiköissä.  

Sosiaalihuoltolain ja terveydenhuollon sosiaalipäivystyksen ja terveydenhuollon yhteistyötä koskevaan sääntelyyn (sosiaalihuoltolain 29 a ja 29 b § sekä terveydenhuoltolain 50 a ja 50 b §) ehdotetaan muutoksia kiireellisten tilanteiden psykososiaalisen tuen osalta. Ehdotuksen mukaan terveydenhuolto toteuttaisi psykososiaalista tukea osana kiireellistä hoitoa yhteistyössä sosiaalipäivystyksen antaman psykososiaalisen tuen kanssa. Kiireellisten tilanteiden psykososiaalisen tuen ensivaiheen johtovastuu ehdotetaan säädettäväksi sosiaalipäivystykselle. Säännöskohtaisten perustelujen (s. 134) mukaan terveydenhuolto vastaa kuitenkin ensisijaisesti hoidossaan olevien potilaiden psykososiaalisesta tuesta. Valiokunta toteaa, että ehdotukset tarkentavat voimassa olevaa sääntelyä sekä selventävät sosiaalihuollon ja terveydenhuollon tehtäviä ja yhteistyötä.  

Sosiaalihuoltolain keskeiset muutokset

Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalihuollon mielenterveys-, päihde- ja riippuvuustyöstä säädetään jatkossakin sosiaalihuoltolain mukaisina sosiaalipalveluina, jotta näihin liittyvä erityisosaaminen voidaan turvata ja palveluihin on mahdollista päästä asiakkaan tarpeen mukaan myös ilman terveydenhuollon diagnoosia. 

Valiokunta toteaa, että mielenterveyden edistäminen (7 b §) osana sosiaalihuollon palveluiden järjestämistä edesauttaa palveluketjun kokonaisvaltaista tarkastelua. Esityksen mukaiset sosiaalisen kuntoutuksen (17 §) täsmennykset vahvistavat erityisesti mielenterveyden häiriöitä sairastavien ja päihteitä ongelmallisesti käyttävien henkilöiden palveluiden integraatiota ja palvelujen sisältöjä. 

Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaalihuollon mielenterveystyön sekä päihde- ja riippuvuustyön sääntelyä tarkennetaan niiden erityisten palvelujen osalta, joita hyvinvointialueen tulee järjestää päihteiden ongelmakäytöstä tai muusta riippuvuuskäyttäytymisestä taikka psyykkisestä toimintakyvyn heikkenemisestä johtuviin tuen tarpeisiin vastaamiseksi. Päihde- ja riippuvuustyön erityisten palvelujen osalta ehdotetaan säädettäväksi, että niihin kuuluisi ainakin sosiaalityötä, sosiaaliohjausta, sosiaalista kuntoutusta sekä asumispalveluja. Psyykkiseen toimintakyvyn heikkenemiseen vastaavina, mielenterveystyön kohdennettuina palveluina tulisi järjestää ainakin asumispalveluja sekä niiden osana annettavaa sosiaalityötä, sosiaaliohjausta ja sosiaalista kuntoutusta. Erityisiä palveluita koskeva sääntelyn täsmentäminen vahvistaa sosiaalihuollon roolia sekä korostaa asiakkaiden oikeutta saada tarpeitaan vastaavia palveluja.  

Valiokunta toteaa, että erityistä tukea tarvitsevan henkilön omatyöntekijän virkasuhteisuus ja laissa säädetty velvoite asiakkaan henkilökohtaisesta tapaamisesta riittävän usein (42 §) vahvistavat asiakkaiden asemaa ja omatyöntekijän roolia asiakkaan tukemisessa sekä palvelujen kokonaisuuden koordinoinnissa. Omatyöntekijän keskeisenä tehtävänä on koordinoida palvelujen kokonaisuutta sekä seurata, kuinka palveluilla ja tukitoimilla vaikutetaan ja vastataan asiakkaan tuen tarpeisiin sekä neuvoa ja ohjata asiakasta palvelujen ja tukitoimien hakemiseen liittyvissä asioissa. Valiokunta korostaa, että toimeenpanossa on kiinnitettävä erityistä huomiota sosiaalialan ammattilaisten saatavuuteen ja asiakasmääriin myös aikuisille suunnatuissa palveluissa.  

Valiokunta pitää myönteisenä, että yhteisösosiaalityö ja etsivä työ määritellään sosiaalihuollon lakisääteiseksi tehtäväksi. Sosiaalihuoltolain yhteisösosiaalityötä koskeva uusi pykälä (7 §) ja sosiaalityötä koskevaan pykälään (15 §) tehdyt täsmennykset selkiyttävät yksilö- ja perhekohtaisen ja yhteisöihin kohdentuvan sosiaalityön välistä suhdetta. Yhteisösosiaalityötä koskevat säännökset vahvistavat hyvinvointialueiden järjestämistehtävää ja sosiaalityön roolia yksilö- ja perhekohtaista työtä laajemmin sosiaalista hyvinvointia lisäävässä ja ongelmia ennalta ehkäisevässä työssä. Yhteisösosiaalityö tukee osaltaan myös rakenteellisen sosiaalityön kehittämistä ja toteuttamista hyvinvointialueilla. 

Ehdotuksen mukaan hyvinvointialueiden on myös järjestettävä syrjäytymistä vähentävää etsivää työtä osana yhteisösosiaalityötä tai muita sosiaalipalveluja, mikä parantaa vaikeimmin tavoitettavien asiakkaiden pääsyä ja tavoittamista palveluiden piiriin. Uudeksi sosiaalipalvelun muodoksi sosiaalihuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi päihteitä ongelmallisesti käyttäville henkilöille päihdetyön erityisenä palveluna tarjottava päiväkeskuspalvelu, jolla parannetaan apua tarvitsevien tavoittamista.  

Terveydenhuoltolain keskeiset muutokset

Valiokunta pitää hyvänä, että terveydenhuoltolain mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalvelujen sääntelyssä korostetaan annettavan hoidon kokonaisuutta, monimuotoisuutta, jatkuvuutta sekä perus- ja erikoissairaanhoidon ja sosiaali- ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä. Valiokunta katsoo, että ehdotettu sääntely tukee hoitoon pääsyä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja potilaan tarpeenmukaisen ja kokonaisvaltaisen terveyden- ja sairaanhoidon saatavuutta.  

Hoidon kokonaisuudella tarkoitetaan esityksessä tarvittavan muun terveyden- ja sairaanhoidon toteutumista mielenterveyden häiriötä sairastavalla potilaalla sekä mielenterveyden hoidon ja päihde- ja riippuvuushoidon yhteyttä. Palvelujen monimuotoisuudella tarkoitetaan muun muassa sitä, että perusterveydenhuollon käytettävissä on tarpeen mukaan vastaanottotoiminnan lisäksi esimerkiksi potilaan kotiin tai arjen elämänpiiriin vietäviä palveluita, kuten esimerkiksi sähköisiä omahoidon palveluja ja muita sähköisiä hoitomuotoja (mm. verkkoterapia). Erityistä huomiota tulee valiokunnan näkemyksen mukaan kiinnittää hoidon jatkuvuuteen kaikissa siirtymävaiheissa ja erityisesti silloin, kun potilas siirtyy palvelusta toiseen, esimerkiksi sairaanhoidosta kotiin tai esimerkiksi lastenpsykiatrialta nuorisopsykiatrialle ja nuorisopsykiatrialta aikuispsykiatrialle. 

Terveydenhuoltolakiin ehdotetaan lisättäväksi voimassa olevan päihdehuoltolain mukainen asetuksenantovaltuus hyväksyttävästä hoidosta huumausainerikoksissa annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen antamiselle (78 b §). Lisäksi terveydenhuoltolakiin (28 a §), mielenterveyslakiin (6 a §) ja vankiterveydenhuollon yksiköstä annettuun lakiin (16 a §) ehdotetaan lisättäväksi päihdehuoltolain mukainen asetuksenantovaltuus opioidiriippuvaisten vieroitus- ja korvaushoidosta eräillä lääkkeillä annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen antamiselle. Valiokunta kiinnittää sosiaali- ja terveysministeriön huomiota erityisesti jälkimmäisen asetuksen päivittämisen tarpeeseen, joka koskee vanhentuneita viittauksia ja tietojenluovutusta koskevia säännöksiä.  

Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelut

Esityksen tavoitteena on parantaa mielenterveys- ja päihdepalvelujen saatavuutta kaikissa ikäryhmissä. Esityksen vaikutusarvioissa on nostettu esille lasten ja nuorten mielenterveys-, päihde- ja riippuvuuspalveluihin liittyvät erityispiirteet. Esityksessä todetaan, että ehdotetut muutokset tukevat tavoitetta sujuvien monialaisten palveluketjujen ja uudenlaisten integroitujen palvelujen kehittämisestä lapsille ja nuorille.  

Lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalveluihin pääsyssä on ollut suuria haasteita jo pitkään, ja ne ovat kärjistyneet koronapandemian aikana. Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että nyt ehdotettavat lainsäädäntömuutokset on kokonaisuudessaan rakennettu aikuislähtöisesti eikä lainsäädännössä erikseen huomioida lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen kehittämistarvetta. Esityksessä ei esimerkiksi ehdoteta muutoksia koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoa koskevaan lainsäädäntöön, vaikka esityksen perusteluissa on tunnistettu koulu- ja opiskeluterveydenhuollon merkitys ja varsinkin kouluikäisten lasten ja nuorten palveluiden hajanaisuus ja riittämättömyys (s. 37).  

Valiokunta korostaa, että nyt ehdotetun sääntelyn toimeenpanossa tulee kiinnittää erityistä huomioita lasten ja nuorten palvelujen kehittämiseen. Lapsille ja nuorille tulee turvata perus- ja erikoistason mielenterveys- ja päihdepalvelut heidän tarpeidensa mukaisina kokonaisuuksina ja sosiaali- ja terveydenhuollon integroituina palveluina. Erityistä huomiota tulee kiinnittää ehkäisevien ja perustason palvelujen saatavuuteen.  

Valiokunta pitää välttämättömänä, että lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdepalvelujen toteutumista, saatavuutta ja laatua seurataan erityisen tarkasti ja tarvittaessa ryhdytään lainsäädäntötoimiin, jos nyt ehdotettavilla muutoksilla ei saada aikaan selkeää ja vaikuttavaa parannusta. 

Muut huomiot

Ahvenanmaan maakunnan hallituksen lausunnon mukaan esitys jättää valtakunnan toimivaltaan kuuluvien tahdosta riippumatonta hoitoa koskevien mielenterveyslain 3 §:n ja päihdehuoltolain 3 §:n soveltamisen Ahvenanmaalla epäselväksi 1.1.2023 alkaen, koska esityksessä ei ole huomioitu sitä, ettei sosiaali- ja terveydenhuollon organisoiminen hyvinvointialueille koske Ahvenanmaata. Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 §:n 24 kohdan mukaan hallinnollista puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen koskevat tehtävät ovat valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia tehtäviä. 

Sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen lainsäädäntöön sekä eräihin muihin lakeihin tehtävistä muutoksista hyvinvointialueiden perustamista ja sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisen uudistusta koskevasta lainsäädännöstä johtuen koskevan hallituksen esityksen (HE 56/2021 vp, ns. Sote 100-esitys) yhteydessä on tehty tekniset muutokset, jotka aiheutuvat sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuun siirtymisestä kunnilta hyvinvointialueille. Osa esitykseen sisältyvistä laeista piti sisällään sääntelyä, joka on Ahvenanmaan itsehallintolain mukaan valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvaa. Koska esityksessä ehdotettiin muutettaviksi viittaukset kuntaan viittauksiksi hyvinvointialueeseen, tiettyihin valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluviin sosiaalihuollon tehtäviä koskeviin lakeihin tai niiden yksittäisiin pykäliin lisättiin säännös, joka koski lain soveltamista Ahvenanmaalla. Tällainen säännös lisättiin mm. kehitysvammalakiin, joka pitää sisällään valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvia hallinnollista puuttumista henkilökohtaiseen vapauteen koskevia tehtäviä. Säännöstä lakien soveltamisesta Ahvenanmaalla ei ehdotettu lisättäväksi terveydenhuoltoa koskeviin lakeihin, koska terveydenhuollosta vastaa Ahvenanmaan maakunnan kuntien sijasta Ahvenanmaan maakunnan terveys- ja sairaanhoitoviranomainen ÅHS.  

Perustuslakivaliokunnan tuolloin antaman lausunnon (PeVL 18/2022 vp, kappale 8) mukaan ehdotettu sääntelyratkaisu noudattaa Ahvenanmaan valtuuskunnan asiassa esittämää kantaa, jonka mukaan itsehallintolaista ei johdu estettä sille, että sellaiset valtakunnan toimivaltaan kuuluvat tehtävät, jotka valtakunnan lainsäädännön mukaan kuuluvat kunnille, pysyvät Ahvenanmaan maakunnassa kuntien tehtävinä, vaikka ne muualla Suomessa siirretään sellaisille viranomaisille, joita Ahvenanmaalla ei ole. Perustuslakivaliokunta katsoi lausunnossaan, että sääntelylle ei myöskään ole estettä perustuslain kunnallista itsehallintoa ja kuntien asukkaiden yhdenvertaisuutta koskevan sääntelyn näkökulmasta (ks. esim. PeVL 17/2021 vp, kappaleet 107—116). Perustuslakivaliokunta kiinnitti kuitenkin huomiota siihen, että Ahvenanmaan itsehallinnon kannalta nyt ehdotettavaa lainsäädännöllistä järjestelyä asianmukaisempaa olisi säätää tarpeelliset muutokset itsehallintolakiin (kappale 9).  

Valiokunta toteaa, että nyt käsiteltävänä olevan lakiesityksen perusteella mielenterveys- ja päihdelakeihin ei jää sosiaalihuoltoa koskevia tehtäviä. Valiokunnan sosiaali- ja terveysministeriöltä saaman selvityksen mukaan voimassa olevaan mielenterveyslakiin on jo tehty lailla mielenterveyslain muuttamisesta (583/2022, HE 56/2021 vp) sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksesta johtuvat tekniset muutokset, joiden perusteella järjestämisvastuu siirtyy vuoden 2023 alusta lukien kunnilta hyvinvointialueille. Laissa maininnat kunnasta on muutettu hyvinvointialueeksi ilman, että Ahvenanmaan maakunnan valtakunnasta poikkeavaa terveydenhuollon järjestämistapaa on huomioitu lainsäädännössä. Mielenterveyslaista poiketen päihdehuoltolakiin ei ole tehty aiemmin sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisuudistuksesta johtuvia muutoksia, mutta senkin osalta tulee ministeriön selvityksen mukaan noudattaa Ahvenanmaan osalta samaa sääntelytapaa kuin muissakin terveydenhuoltoa koskevissa säädöksissä.  

Ahvenanmaan maakunnan hallituksen valiokunnalle toimittaman lausunnon mukaan sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädäntöön sisältyy nyt käsiteltävänä olevaan esitykseen sisältyvien säännösten lisäksi muitakin epäselvyyksiä ja puutteita, jotka maakunnan hallituksen mielestä tulisi korjata, jotta kyseistä lainsäädäntöä voitaisiin soveltaa Ahvenanmaalla. Valiokunta edellyttää, että valtioneuvosto arvio erillisessä valmistelussa sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevan lainsäädännön mahdolliset muutostarpeet kokonaisuutena siltä osin kuin kyse on valtakunnan lainsäädäntövaltaan kuuluvien säännösten soveltamisesta Ahvenanmaalla.