Perustelut

Esityksellä laajennetaan hevostaloutta harjoittavan maatalousyrittäjän oikeutta lomitusavun saantiin. Kotieläinyksikön uudelleen määrittely hevosten osalta tarkoittaa, että yrittäjä, jolla on hoidettavanaan 8 hevosta, tulee oikeutetuksi lomitusapuun. Aiemmin edellytyksenä on ollut 12 hevosta. Laajennus tuo palvelujen piiriin noin 200 uutta yrittäjää ja lisää lomituksen kustannuksia noin 1 miljoonalla eurolla. Laajennus on osaltaan varmistamassa hevostaloutta harjoittavien työssä jaksamista ja hyvinvointia.

Tilakohtaiset palvelusuunnitelmat, jotka nyt tulevat pakollisiksi, ovat valiokunnan näkemyksen mukaan omiaan parantamaan lomituksen suunnitelmallisuutta ja tilojen tarpeiden entistä parempaa huomioon ottamista sekä varmistamaan palvelun laatua.

Ehdotettu lomittajien tilakohtainen perehdyttäminen on tärkeää lomittajan ammattitaidon, osaamisen sekä työturvallisuuden kannalta. Valiokunta korostaa jälleen, että lomittajan työsuhteen ehtoihin ja työskentelyolosuhteisiin tulee kiinnittää erityistä huomiota, jotta lomittajien saatavuus voitaisiin jatkossakin varmistaa. Erityisesti osa-aikaisuutta tulee pyrkiä edelleen vähentämään. Lomitusoikeuksien laajennukset eivät voi käytännössä toteutua, jos ammattitaitoisia lomittajia ei ole saatavilla.

Esitykseen sisältyy ehdotus, jonka mukaan valtion varoista kunnalle liikaa maksettuja ennakoita ei enää jatkossa palauteta valtiolle vaan Maatalousyrittäjien eläkelaitokselle. Valiokunta toteaa, että menettely poikkeaa valtion budjettiperiaatteista, erityisesti budjetin täydellisyysperiaatteesta. Liikaa budjetoitu, palautettava määrä on valtion tulo, jonka käytöstä eduskunta päättää talousarviossa. Kaikki valtion tulot tulisi ottaa täydellisyysperiaatteen mukaisesti talousarvioon. Yleisesti ei voida pitää hyväksyttävänä, että lailla säädettäisiin valtion joidenkin tulojen ohjautumisesta ohi talousarvion suoraan jollekin toiselle taholle. Koska kyse on vain vähäisestä poikkeuksesta budjetin täydellisyysperiaatteesta ja koska palautukset menevät käytettäväksi maatalouslomituksen lakisääteisiin menoihin, valiokunta pitää menettelyä tässä yhteydessä hyväksyttävänä. Lisäksi ehdotetusta järjestelystä voi olla selkeitä rationalisointihyötyjä, kuten maksatuksen jouduttaminen. Valiokunta korostaa kuitenkin, ettei tässä hyväksyttävää järjestelyä tule jatkossa käyttää ennakkotapauksena jonkin laajemman vastaavan järjestelyn yhteydessä.

Valiokunta toteaa lakiehdotuksen 3 §:n osalta, ettei ehdotetulla uudella muotoilulla ole tarkoitus muuttaa maatalousyrittäjän määritelmää. Valiokunta ehdottaa tästä syystä pykälän 3 kohdan muuttamista sen selventämiseksi, että alle 18-vuotiaiden maatalousyrittäjien osalta edellytettäisiin edelleen, että lomitusoikeus syntyy sellaiselle 15—18-vuotiaalle yrittäjälle, joka omistaa tai hallitsee tilaa ja joka harjoittaa maataloutta yrittäjän eikä perheenjäsenen ominaisuudessa.

Valiokunta kiinnittää lopuksi huomiota esityksen valmisteluun. Hyvään säädösvalmisteluun kuuluu muun muassa niiden tahojen kuuleminen, joita asia koskee. Valtiovarainministeriötä ei valmistelussa ole kuultu, vaikka kyseessä on vuoden 2010 talousarvioon liittyvä lakiehdotus, jossa ehdotetaan muutoksia maatalouslomituksen määrärahojen budjetointia koskeviin säännöksiin.