Perustelut

Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus tulee todelliseen tarpeeseen. Pidämme välttämättömänä, että sosiaalihuollossa keskitytään jatkossa entistä enemmän ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen tukeen. Painopisteen on muututtava myös käytännössä korjaavista toimista hyvinvoinnin edistämiseen ja varhaiseen auttamiseen. Eri väestö- ja ikäryhmillä on oltava aidosti yhdenvertainen oikeus palveluihin.

Lain tavoitteiden ja sisällön hyvä toteuttaminen riippuu olennaisesti siitä, että toimeenpanoon varataan riittävät taloudelliset resurssit. Hallituksen kehys- ja budjettipäätöksien mukaan näin ei tapahdu. Keskusta on huolestunut rahoituksen riittävyydestä kuntien kannalta. Asiantuntijakuulemisten perusteella kunnilla ja valtiovallalla on erilainen käsitys siitä, minkä verran lain toteuttaminen vaatii lisärahoitusta.

Kuntien kannalta on ongelmallista, että samaan aikaan, kun viedään eteenpäin tärkeää sosiaalihuoltolakia, hallitus lupailee katteettomasti karsia kuntien tehtäviä ja velvoitteita. Nyt hallitus jättää tiukassa taloudellisessa tilanteessa oleville kunnille yksin vastuun hakea ratkaisut tärkeiden ja vielä tärkeämpien lakisääteisten tehtävien hyvään hoitamiseen.

Sosiaalihuoltolain osalta on kysyttävä, onko rahoitusta varattu riittävästi esimerkiksi lapsiperheiden kotipalveluihin. Keskusta kiinnittää huomiota myös sosiaalihuoltolain mukaisen työvoiman saatavuuteen. Jo tällä hetkellä monissa kunnissa on ongelmia saada sosiaalityöntekijöitä. Keskusta epäilee, että hallitus ei ole varautunut riittävällä rahoituksella, jotta lain uudistamisen mukainen henkilöstömäärä on mahdollista kouluttaa.

Rahoituksen riittävyyden rinnalla keskusta haluaa painottaa toimintatapojen muutoksen tärkeyttä. Tämä on erityisen tärkeää esimerkiksi lastensuojelussa ja perheiden kotipalvelun toteuttamisessa. On päästävä aidosti eroon palveluiden sirpalemaisuudesta, kapeasta ammattiasiantuntijuudesta ja esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorin ja koulupuolen erilaisesta tavasta hahmottaa lapsen etu. On välttämätöntä, että lain mukanaan tuomat hyvät käytännöt leviävät nopeasti kunnasta toiseen.

Sosiaalihuoltolain mukaisesta lapsiperheille suunnattavasta kunnallisesta kotiavusta on huutava pula. Kotiapua saavien lapsiperheiden määrä on vähentynyt viidennekseen 20 vuodessa. Kun perheiden jaksamista edistävään ennalta ehkäisevään työhön ei ole panostettu, se on näkynyt perheiden lisääntyneinä ongelmina ja huostaanottojen lisääntymisenä.

Ehkäisevään lastensuojelutyöhön on panostettava kiireesti. Paikallistasolla tämä tarkoittaa erityisesti lapsiperheiden kunnallisen kotiavun huomattavaa lisäämistä. Kannatettavaa on, että lapsen ja perheen tuen ja avun palvelutarpeen arviointia ei sidota lähtökohtaisesti lastensuojeluasiakkuuteen. Tavoitteen toteuttaminen edellyttää kuitenkin, että kunnat järjestävät tarvittavat kotipalvelun ja perhetyön palvelut riittävässä laajuudessa. Lastensuojelussa tarvitaan lainmuutoksen jälkeen edelleen avohuollon palveluja eikä niistä voida irrottaa merkittäviä resursseja yleiseen sosiaalihuoltoon.

Keskusta odotti, että hallitus olisi puuttunut sosiaalihuoltolaissa siihen, että lastensuojelussa toimivilla sosiaalityöntekijöillä on aivan liian paljon asiakkaita per työntekijä. Lukuisissa kunnissa asiakassuhteita voi olla jopa yli 100, ja 60—70 asiakassuhdetta on hyvin yleistä. Asiantuntijoiden arvioiden mukaan oikea taso olisi 30—40 asiakasta per lastensuojelun työntekijä.

Lastensuojelussa toimivien työ on erittäin raskasta ja kuormittavaa. Vaikka panostamme uuden sosiaalihuoltolain kautta ennaltaehkäisevään työhön, se ei poista ainakaan aluksi tarvetta raskaamman lastensuojelun palveluista. Työntekijöille on turvattava mahdollisuus toteuttaa tärkeää lastensuojelutyötä täysipainoisesti, siksi kannatamme, että asiakasmäärän mitoituksesta suhteessa henkilöstöön säädettäisiin nykyistä tarkemmin. Keskusta pitää välttämättönä, että hallitus selvittää pikaisesti työntekijä-asiakasmääräsuhteen muutostarpeen ja valmistelee asiasta hallituksen esityksen.

Keskustan näkemyksen mukaan omaishoidon tilanne ei parane sosiaalihuoltolaissa riittävällä tavalla. Esitämme hallitukselle, että se valmistelee pikaisesti eduskunnalle esityksen yhtenäisistä kriteereistä omaishoidon tuelle ja tuen siirtämisestä Kelan vastattavaksi. Vain tällä turvataan omaishoitajien tasavertainen asema asuinpaikasta riippumatta.

Keskustaa ei myöskään tyydytä sosiaalihuoltolain sisältö perhehoidon osalta. Edellytämme, että hallitus ottaa perhehoidon kehittämisen aidoksi vaihtoehdoksi tarjota inhimillistä huolenpitoa ja hoitoa.

Keskusta kiinnittää myös huomiota sosiaalihuoltolain suhteeseen muihin erityislakeihin, esimerkiksi vammaispalvelulakiin. Tuleeko tulkintaongelmia siitä, mitä lakia sovelletaan esimerkiksi vammaisen lapsen kuljetuspalveluissa? Olisi ollut tarpeen selvemmin määritellä, mitkä palvelut kuuluvat kunnan erityiseen ja mitkä yleiseen järjestämisvastuuseen.

Suomessa on noin miljoona yksinelävää. Heidän määränsä kasvaa koko ajan. Tämä väestöryhmä jää usein sosiaalipalveluissa muiden ryhmien varjoon. On tärkeää, että sosiaalialan koulutuksessa yksineläjien kohtaamisen osaamista vahvistetaan ja kaikkiaan aiheeseen liittyvää tutkimusta laajennetaan ja tuetaan. Tämä ei kuitenkaan yksin riitä. Keskusta pitää välttämättömänä, että yksinelävien asemaan ja toimeentuloon kiinnitetään päätöksenteossa yhä enemmän huomiota.

Perustelut

Hallituksen esitys uudeksi sosiaalihuoltolaiksi (HE 164/2014 vp) on perussuomalaisten mielestä pääosin kannatettava uudistus. Uudistus pitää sisällään järkeviä tavoitteita, kuten painopisteen siirtäminen erityispalveluista yleispalveluihin, asiakkaiden yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja viranomaisyhteistyön tiivistäminen.

Kotipalvelun turvaaminen

Lain valmistelussa on kuitenkin tiettyjä puutteita. Perussuomalaiset yhtyy perustuslakivaliokunnan näkemykseen ja toteaa, että hallituksen esitys kotipalvelusta ei kaikilta osin turvaa lapsen etua. Hallituksen esityksessä kotipalvelu voitaisiin evätä, mikäli "vanhemmat eivät suoriudu huolenpitotehtävästä omien kyseiseen tilanteeseen liittyvien valintojensa seurauksena". Edelleen palvelua annettaisiin, "kun henkilö ei itse voi vaikuttaa avun tarpeeseen eli syy ei ole itse aiheutettu, eikä sitä voida poistaa".

Perussuomalaisten mielestä em. kaltaiset syyt eivät saa johtaa kotipalvelun eväämiseen — tällaisia syitä voisivat olla vanhemman päihdeongelma, muu itse aiheutettu sairaus taikka itse aiheutettu tapaturma. Lapsen etu on aina asetettava etusijalle, ja perheen pitää kaikissa tapauksissa saada kotipalvelua sosiaalihuoltolain 19 §:n 2 momentissa mainittujen syiden perusteella.

Sosiaalihuoltolain 19 §:n 4 momentti säätää kotipalvelun lapsiperheen subjektiiviseksi oikeudeksi pykälän 2 momentissa mainituin edellytyksin: "Lapsiperheellä on oikeus saada perheen huolenpitotehtävän turvaamiseksi välttämätön kotipalvelu, jos lapsen hyvinvoinnin turvaaminen ei ole mahdollista 2 momentissa mainittujen syiden vuoksi." Perussuomalaisten mielestä tämä on lapsiperheiden kannalta hyvä asia, sillä nykyisessä laissa kotipalvelun saaminen on heikomman sääntelyn varassa — oikeus on määrärahasidonnainen, ei subjektiivinen.

Perussuomalaiset pitää kuitenkin valitettavana sitä, että 19 §:n 4 momentin kirjaus lapsiperheiden subjektiivisesta oikeudesta kotipalveluun asettaa muut palvelua tarvitsevat väestöryhmät lapsiperheitä huonompaan asemaan. Heidän osaltaan kotipalvelu jää edelleen määrärahasidonnaiseksi. Tällöin esim. vanhukset voivat saada nykyistä huonommin kotipalvelua — vaikka nykyisetkin resurssit ovat riittämättömät.

Perussuomalaisten mielestä lapsiperheiden tukeminen ei voi tapahtua vanhusten ja muiden väestöryhmien kustannuksella. Kotipalvelun tulisi ehdottomasti olla subjektiivinen oikeus myös muilla väestöryhmillä, etenkin vanhuksilla. Tämä olisi erityisen tarpeellista jo siitä syystä, että tavoitteena on vanhusten hoitaminen ja asuminen kotona mahdollisimman pitkään, mikä tulevaisuudessa lisää vanhusten kotipalvelujen tarvetta.

Perussuomalaiset esittää lisäksi, että kotipalvelun resurssien turvaamiseksi palautettaisiin kodinhoitajan ammattinimike. Kodinhoitajat voisivat toimia nimenomaan kotipalvelun tietyissä tehtävissä ja tarjota konkreettista arjen apua lapsiperheille tai vanhuksille. Lähihoitajat voisivat tällöin suuntautua nykyistä enemmän hoidolliseen työhön.

Neuvonnan riittävyys

Uuden sosiaalihuoltolain 2 luvun 6 § säätää neuvonnasta ja ohjauksesta, jota tarjotaan kunnan asukkaille koskien sosiaalihuollon ja sosiaaliturvan etuuksia. Perussuomalaiset yhtyy sosiaali- ja terveysministeriön kantaan ja toteaa, että nyt esitetyssä muodossa pykälän velvoittavuus jää heikoksi. Pykälän velvoittavuutta voitaisiin lisätä esimerkiksi STM:n ehdottamalla lisäyksellä: "Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten, nuorten sekä erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden neuvontaan ja ohjaukseen."

Lainvalmistelun puutteet ja kuntien resurssit

Perussuomalaiset toteaa, että lakiesityksen vaikuttavuusarviointi on tehty puutteellisesti mm. kustannusten osalta. Hallituksen esityksessä on uuden lain kustannusvaikutukseksi arvioitu 32 miljoonaa euroa, mutta Kuntaliiton arviossa todelliset kustannukset ovat moninkertaiset. Perussuomalaisten mielestä todellisten kustannusten arvioimiseksi pitäisi tehdä koelaskelmia, joissa arvioitaisiin useita eri tekijöitä henkilöstökulujen ohella.

Perussuomalaiset toteaa lisäksi, että lain voimaantuloaikataulu on kuntien kannalta liian kireä eikä sen toimeenpanolle ole varattu riittävästi aikaa. Perussuomalaisten mielestä kunnille olisi pitänyt varata riittävästi aikaa tehdä lain edellyttämät muutokset. Uusi laki ja kunnille tulevat uudet toiminnot edellyttävät mm. henkilöstön täydennyskoulutusta, muutoksia ohjeistukseen, tietojärjestelmämuutoksia sekä uusia rekrytointeja (esim. sosiaalityöntekijät).

Perussuomalaiset haluaa myös kiinnittää huomiota siihen, että lakiesitys lisää kuntien tehtäviä sekä henkilöstötarvetta, vaikka kunnissa ei ole resursseja nykyistenkään tehtävien toteuttamiseen. Kunnat kärsivät laskevista valtionosuuksista ja ammattitaitoisen henkilöstön puutteesta, esimerkiksi sosiaalityöntekijän kelpoisuuden täyttävistä henkilöistä on huutava pula. Perussuomalaiset edellyttävätkin, että kunnille turvataan riittävät resurssit lakimuutoksen toteuttamiseen.

Lopuksi haluamme huomauttaa siitä, että sosiaalihuoltolain ja sote-järjestämislain yhteensovittaminen ei nyt onnistu parhaalla mahdollisella tavalla. Sote-järjestämislaki on tulossa voimaan vuonna 2017 ja käsillä oleva sosiaalihuoltolaki vuoden 2015 alusta. Jatkossa sosiaalihuoltolaki on kuitenkin sovitettava yhteen sote-järjestämislain kanssa, jolloin siihen joudutaan tekemään muutoksia kohta sen valmistumisen jälkeen. Perussuomalaisten mielestä järkevämpää olisi ollut sovittaa yhteen näiden kahden lain valmistelut.