Yleisperustelut

Turvakotitoiminnan lakisääteistäminen

Hallituksen esitys liittyy pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen rakennepoliittisen ohjelman toimeenpanoon. Rakennepoliittisen ohjelman yksi tavoite on vähentää kuntien tehtäviä ja turvakotipalvelujen siirtäminen valtion vastuulle on yksi näistä kuntien tehtäviä vähentävistä toimista. Toisaalta esityksen taustalla on Suomen pyrkimys ratifioida Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva yleissopimus nk. Istanbulin sopimus. Sopimus velvoittaa osapuolia ryhtymään tarvittaviin lainsäädäntö- ja muihin toimiin asianmukaisten, helposti saavutettavien turvakotien perustamiseksi riittävässä määrin. Lakiehdotus tukee tavoitetta sopimuksen ratifionnista.

Valiokunta pitää kannatettavana turvakotipalvelun saattamista valtion järjestämisvastuulla olevaksi lakisääteiseksi palveluksi. Toistaiseksi turvakotipalvelujen järjestämisvastuusta ovat puuttuneet säädökset ja kunnat ovat tarjonneet turvakotipalveluja yleisen sosiaalipalveluja koskevan järjestämisvastuun nojalla. Turvakotipalvelujen saatavuus on kuitenkin ollut sattumanvaraista ja palveluja tarvitsevat ovat olleet eriarvoisessa asemassa. Nykyinen, yksittäiseen asiakkuuteen perustuva maksusitoumuskäytäntö, on luonut jatkuvan epävarmuuden myös turvakotien ylläpitoon ja taloudenhoitoon.

Valiokunta pitää tärkeänä, että turvakotitoimintaa nyt vahvistetaan säätämällä järjestämisvastuusta ja yhdenmukaistamalla palvelujen sisältöä. Erittäin merkittävää uudistuksessa on, että asiakkaalle turvakotipalvelu on aina maksutonta. Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin täsmennyksin.

Turvakotitoiminnan sisältö

Sosiaalihuoltolain kokonaisuudistus ja turvakotien rahoitusta koskeva laki täydentävät toisiaan. Sosiaalihuoltolain mukaan lähisuhde- ja perheväkivalta on yksi tekijä, joka kunnan pitää ottaa huomioon ennalta ehkäisevässä työssä ja myös auttaa väkivallan kohteeksi joutunutta. Turvakoteja koskevan lakiehdotuksen mukaan akuutin kriisiavun antaminen otetaan valtion kustantamaksi toiminnaksi, jonka kunta voi järjestää itse tai ohjata asiakkaan muuhun turvakotiin.

Turvakodin tarjoama kriisiapu on tarkoitettu lyhytaikaiseksi avuksi. Kriisiavun tai akuutin tilanteen kesto on aina yksilöllinen. Välitön kriisiapu ei sisällä esimerkiksi sitä, että asiakas on väkivallan seurauksena jäänyt asunnottomaksi ja ainoastaan asunnottomuuden vuoksi olisi turvakodissa. Muu turvallinen paikka voi olla turva-asunto tai turvaliikkeiden tarjoamat turvatalot. Asunnon tarjoaminen lähisuhde- ja perheväkivallan asiakkaalle, ei kuitenkaan ole turvakotipalvelua ja tällaisessa tilanteessa mahdollisen turvakodissa asumisen kustantaa kunta sosiaalihuoltolain mukaisesti.

Turvakotijakson jälkeen asiakkaalle ja hänen alaikäisille lapsilleen on tarvittaessa tarjottava sosiaalihuoltolain mukaista tukea psyykkisten ongelmien tai niiden syvenemisen ehkäisemiseksi. Avohuollon palvelut ovat kunnan normaalia sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaa ja kunnan velvoite avohuoltona tehtävien toimenpiteiden hoitamiseen tulee sosiaalihuoltolaista. Valiokunta tähdentää, että turvakodissa vietetyn kriisijakson jälkeen tarvitaan usein pitkäkestoisiakin jälkihuollon palveluja, jotka myös edellyttävät väkivaltatyön erityisosaamista. Turvakodin ja kunnan järjestämisvastuulla olevien avopalveluiden saumaton yhteistyö on edellytys väkivaltaa kokeneiden avun järjestämisessä.

Koska turvakotitoiminta on Suomessa perinteisesti ollut vahvasti sidoksissa lastensuojeluun, ovat turvakotipalvelut olleet suunnattuja ensisijaisesti lapsiperheille. Tämä on joissain paikoin hankaloittanut myös poliisiviranomaisten mahdollisuuksia ohjata väkivaltaa kokeneita tai väkivallan uhan alla eläviä, kuten esimerkiksi kaltoin kohdeltuja ikäihmisiä, tarvitsemansa avun piiriin. Valiokunta pitää hyvänä, että lakiehdotuksen 6 § määrittelee turvakotipalvelujen käyttäjäryhmän tavalla, joka takaa pääsyn turvakotiin sekä yksin tuleville niin naisille kuin miehille, että lasten kanssa tuleville aikuisille. Tämä on tärkeää myös maahanmuuttajien avun tarpeeseen vastaamiseksi. Valiokunta pitää merkittävänä, että turvakotiin pääsee ilman lähetettä, oma-aloitteisesti tai jonkin viranomaisen tai kenen tahansa turvakotitarpeen huomanneen ohjaamana.

Turvakotitoiminnan järjestäminen

Turvakotitoiminnan järjestämisvastuun siirtyessä valtiolle, tulee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtimaan turvakotitoiminnan järjestämisestä tekemällä sopimukset turvakotipalveluja tuottavien kanssa. Palveluntuottajina lakiehdotuksen mukaan voisivat toimia käytännössä ne tahot, jotka nykytilanteessakin, eli kunnat ja yksityiset palveluntuottajat samoilla kriteereillä. Valtion korvausta saaviksi palveluntuottajiksi valitaan kuitenkin vain ne, jotka täyttäisivät laissa säädetyt perusedellytykset. Valinnan tekee Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Turvakotipalvelujen kansalliset laatusuositukset toimivat esityksen mukaan lähtökohtana edellytysten arvioinnissa ja tärkeimmät näistä olisi tarkoitus nostaa asetustasolle.

Esityksen perustelujen mukaan kustannustehokkaimpana turvakotina pidetään turvakotia, jonka perhepaikkamäärä olisi vähintään 7 perhepaikkaa. Koska Suomessa toimii myös pieniä turvakoteja, turvakotien koon kehittämiseksi esitetään 2—3 vuoden siirtymäaikaa. Itä-Suomessa meneillään olevassa kokeilussa tarkoituksena on löytää turvakotimalli alueille, jossa etäisyydet ovat pitkät. Tarkoitus on, että pienemmät turvakodit voisivat olla isompaan alueelliseen keskusturvakotiin kuuluvia etäyksiköitä. Etäturvakodista sovitaan THL:n ja keskusturvakodin välisessä sopimuksessa.

Valiokunta pitää tarpeellisena, että turvakotipalvelujen alueellisen saatavuuden varmistamiseksi pieniä turvakotiyksiköitä toimii tulevaisuudessakin. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena esityksen perusteluissa kuvattua pyrkimystä sijoittaa etäyksikkö jonkun muun palvelun yhteyteen siten, että käytettävissä on kriisityöhön erikoistunutta henkilökuntaa. Valiokunta kiinnittää huomiota myös tarpeeseen kouluttaa sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstöä kriisiapuun.

Turvakotitoiminnan rahoitus

Valiokunta korostaa, että turvakotipalvelujen saatavuuden turvaaminen lähipalveluna edellyttää turvakotiverkoston laajentamista ja paikkamäärän kasvattamista. Tällä hetkellä Suomessa toimii 20 turvakotia, joissa on yhteensä 120 perhepaikkaa. Paikkamäärä ei vielä ole lähelläkään Istanbulin sopimuksen velvoitetta. Jotta turvakotipalvelut turvattaisiin Euroopan neuvoston suosittelemalla tavalla, tulisi Suomessa paikkoja olla yhteensä noin 530.

Hallitus on varannut vuoden 2015 budjettiin turvakotitoimintaan varoja 8 milj euroa. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan rahamäärä on liian vähäinen takaamaan turvakotitoiminnan jatkumista edes nykyisessä laajuudessaan. Rahoituksen tarve selkiytyy lainsäädäntöä toimeenpantaessa, mutta nykyisen laajuisen toiminnan ylläpitoon tarvitaan valiokunnalle esitetyn arvion mukaan vuositasolla noin 11,5 milj euroa.

Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus varautuu jo ensi vuoden aikana lisäbudjetilla lisäämään rahaa turvakotitoimintaan. Määrärahan lisäys on välttämätöntä saada myös valtiontalouden kehyksiin, jotta sopimuksen solmivat palveluntuottajat voisivat kehittää toimintaansa pitkäjänteisesti. Valiokunta huomauttaa, että vaikka maksettavat korvaukset sidotaan vuotuiseen valtion talousarviossa olevaan euromäärään, määrärahan pienentäminen niin, että toiminta ei voisi vastata kriisiavun tarpeeseen tai korvaus ei vastaisi kustannuksia, olisi vastoin lain tarkoitusta.

Toimeenpano ja seuranta

Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2015 alusta lukien. Lain toimeenpanoon jäävä aika on erittäin lyhyt, minkä vuoksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ei ehdi valmistella palveluntuottajien kanssa tehtäviä sopimuksia lain voimaantuloon mennessä. Valiokunta pitää ensiarvoisena, että nykyinen turvakotitoiminta jatkuu häiriöttömästi ja kunnat antavat maksusitoumuksia turvakotipalvelua tarvitseville asiakkaille, vaikka kunnat eivät enää vuoden alusta alkaen vastaa kriisipalvelusta. Valiokunta huomauttaa lisäksi, että THL:lle on tarpeen turvata riittävät resurssit uuden tehtävän hoitamiseen.

Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen voimaantulosäännöksen tarkentamista niin, että kunnille voidaan korvata takaisin niiden turvakotipalvelun akuuttiin kriisihoitoon käyttämät varat vuoden 2015 alusta enintään 30.6.2015 asti, johon mennessä turvakotipalvelun tuottamista koskevat sopimukset on saatu solmituiksi. Tarkoitus on, että sopimukset tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan, jotta toiminnan suunnittelu on vakaampaa ja samalla voidaan vähentää byrokratiaa, kun ei ole tarvetta vuosittain käydä läpi arviointia turvakodin kelpoisuudesta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että lain toimeenpanoa seurataan ja turvakotitoiminnan järjestämisvastuun ja rahoituksen toimivuutta arvioidaan. Arvioinnissa on syytä tarkastella myös kriisiavun toimivuutta suhteessa sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmään. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa (Valiokunnan lausumaehdotus).