Yleistä
Esityksessä ehdotetaan muutettaviksi sairausvakuutuslain (1224/2004) erityisraskausrahaa, luovutuspäivärahaa ja erityishoitorahaa koskevia säännöksiä. Lisäksi eräisiin muihin lakeihin ehdotetaan tehtäväksi mainituista päivärahasäännöksistä johtuvat välttämättömät muutokset sekä teknisluonteisia korjauksia.
Esityksen tavoitteena on yhdenmukaistaa sairausvakuutuslain erityisraskausrahaa koskeva sääntely vastaamaan nykyistä paremmin raskaussuojeludirektiivin (92/85/ETY) ja siihen pohjautuvan valtioneuvoston asetuksen raskaana olevien, äskettäin synnyttäneiden ja imettävien työntekijöiden suojelemisesta työssä vaaraa aiheuttavilta tekijöiltä (143/2024, jäljempänä raskaussuojeluasetus) säännöksiä raskaana olevalle työntekijälle vaaraa aiheuttavien tekijöiden osalta.
Sairausvakuutuslain luovutuspäivärahasäännöksiä koskevien muutosten tavoitteena on korvata nykyistä paremmin elimen, kudoksen tai solujen luovutuksesta aiheutuvaa ansionmenetystä sekä selkeyttää luovutuspäivärahaa koskevaa sääntelyä.
Lisäksi tavoitteena on ajantasaistaa sairausvakuutuslain erityishoitorahaa koskevaa sääntelyä ottamalla huomioon sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä 1.1.2023 alkaen tapahtuneet muutokset.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää esityksen tavoitteita perusteltuina ja kannattaa lakiehdotuksen hyväksymistä jäljempänä esitetyin huomioin. Valiokunnan ehdottamassa uudessa lakiehdotuksessa ehdotetaan yhteensovitettaviksi tässä esityksessä ehdotetut tuloverolain 93 §:n muutokset (7. lakiehdotus) eduskunnan käsiteltävänä olevan yleistukea koskevassa esityksessä (HE 112/2025 vp) ehdotetun tuloverolain 93 §:n (29. lakiehdotus) muutoksen kanssa niin, että valiokunnan ehdottama uusi 9. lakiehdotus tulee voimaan 1.5.2026. Tästä johtuen valiokunta ehdottaa, että esityksen 7. lakiehdotus on voimassa väliaikaisesti 30.4.2026 saakka.
Valiokunta kiinnittää valtioneuvoston vakavaa huomiota siihen, että edellä mainittua yhteensovittamisen tarvetta ei ole tuotu esiin käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä, joka on annettu eduskunnalle yleistukea koskevan hallituksen esityksen (HE 112/2025 vp) antamisen jälkeen. Hallituksen esityksen laatimisohjeiden mukaan esityksessä on annettava eduskunnalle täsmälliset tiedot niistä mahdollisista muista hallituksen esityksistä, jotka sen on otettava huomioon nyt puheena olevaa esitystä käsitellessään. Tämä on tarpeen, jotta eduskunta voi päättää asioiden käsittelemisen järjestyksestä. Jos jo eduskunnan käsiteltävänä oleviin esityksiin sisältyy ehdotuksia samojen lainkohtien muuttamisesta kuin esillä olevassa esityksessä, lainkohdat on yksilöitävä.
Erityisraskausrahaa koskevat muutokset
Raskaussuojeludirektiivi on kansallisesti pantu täytäntöön työturvallisuuslailla (738/2002) ja sen nojalla annetulla raskaussuojeluasetuksella, joka tuli voimaan huhtikuussa 2024.
Sairausvakuutuslain erityisraskausrahasäännöksiä ehdotetaan esityksessä muutettavaksi siten, että ne vastaavat työtehtäviin tai työolosuhteisiin liittyvien raskaana olevan tai sikiön terveydelle vaaraa aiheuttavien tekijöiden osalta raskaussuojeluasetuksessa säädettyä. Raskaussuojeluasetuksessa oleva luettelo fysikaalisista ja fyysistä tekijöistä, joiden tiedetään aiheuttavan vaaraa raskaana oleville tai äskettäin synnyttäneille työntekijöille taikka raskaudelle, vastaa puolestaan raskaussuojeludirektiivin sisältöä. Voimassa olevan sairausvakuutuslain perusteella raskaana olevalla on oikeus erityisraskausrahaan, jos hänen työtehtäviinsä tai työoloihinsa liittyvä kemiallinen aine, säteily tai tarttuva tauti taikka muu vastaava seikka vaarantaa hänen tai sikiön terveyden. Esityksen mukaan oikeus erityisraskausrahaan on jatkossa oikeus, jos raskaana olevan työtehtäviin tai työoloihin liittyvä kemiallinen, biologinen, fysikaalinen tai fyysinen tekijä, työolosuhde taikka muu vastaava seikka vaarantaa hänen tai sikiön terveyden.
Ehdotettujen muutosten myötä vaaraa aiheuttavien tekijöiden luettelo laajenee nykyiseen nähden. Keskeisin muutos koskee fysikaalisia ja fyysisiä tekijöitä, jotka eivät voimassa olevan sairausvakuutuslain mukaan ole erityisraskausrahan myöntämisen perusteena. Fysikaalisia ja fyysisiä raskaussuojeluasetuksessa mainittuja tekijöitä ovat esimerkiksi melu, tärinä, iskut, liikkeet, taakkojen käsittely sekä henkinen ja fyysinen rasitus, jotka voivat aiheuttaa riskin työntekijälle tai sikiölle.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu erityisraskausrahaan oikeuttavien vaaratekijöiden laajentaminen parantaa niiden työntekijöiden asemaa, joiden kohdalla työhön liittyvää riskiä ei ole mahdollista poistaa, ja jotka joutuvat jäämään työstään pois ilman toimeentuloa turvaavaa erityisraskausrahaa. Tällaisissa tilanteissa työntekijät ovat saattaneet käyttää vuosilomapäiviä tai palkatonta vapaata. Mahdollisesti joissain tilanteissa työntekijä tai yrittäjä on jäänyt sairauslomalle ja sairauspäivärahalle taikka jatkanut työssä riskistä huolimatta. Näin ollen ehdotettu muutos parantaa osaltaan myös vakuutetun sekä sikiön turvallisuutta ja terveyttä.
Esityksessä on arvioitu, että erityisraskausrahan saajien määrä nousee muutosten myötä 1 500 saajalla. Näistä kuitenkin puolen eli 750 saajan arvioidaan jo nykyisin saavan sairauspäivärahaa, joten uusia päivärahan saajia olisi yhteensä 750. Päivärahamenojen arvioidaan muutosten vuoksi kasvavan noin 8 miljoonalla eurolla, kun huomioidaan myös vuosilomakustannuskorvaukset sekä sairauspäivärahamenojen aleneminen. Erityisraskausrahamenot rahoitetaan sairausvakuutuslain työtulovakuutuksesta eli työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien vakuutusmaksuilla, mutta muutoksen vaikutus vakuutusmaksuun arvioidaan vähäiseksi.
Valiokunta pitää esityksen tavoitteiden kannalta perusteltuna, että erityisraskausrahasääntely muutetaan vastaamaan voimassa olevan raskaussuojeluasetuksen sisältöä ja estetään siten sellaiset tilanteet, joissa raskaana olevalla on raskaussuojeluasetuksen perusteella oikeus suojeluun, mutta hänellä ei ole sairausvakuutuslain perusteella oikeutta erityisraskausrahaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota erityisraskausrahaa koskevan sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n säädöskohtaisiin perusteluihin, joiden mukaan raskaussuojeluasetuksen ja siten myös jatkossa erityisraskausrahasäännösten soveltamisen piiriin kuuluvat myös sellaiset liikkeet ja asennot, henkinen ja fyysinen väsymys sekä muut työntekijän toimintaan liittyvät fyysiset rasitukset, joiden tiedetään aiheuttavan vaaraa raskaana olevalle tai raskaudelle. Raskaussuojeluasetuksessa myös yötyö on mainittu raskaudelle vaaraa aiheuttavana työolosuhteena. Yötyö ei kuitenkaan voimassa olevan sääntelyn mukaan oikeuta erityisraskausrahaan.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu myös esille, että raskaussuojeluasetukseen sisältyvä luettelo vaaraa aiheuttavista tekijöistä pitää sisällään keskenään hyvin erilaisia tekijöitä ja työolosuhteita. Työterveyslaitoksen mukaan erityisesti luetteloon sisältyvien henkisten ja fyysisten rasitustekijöiden sekä yötyön objektiivinen ja tasapuolinen arviointi työpaikoilla voi olla haastavaa, tieteellinen näyttö haitallisuudesta on puutteellista eikä selkeitä mittareita tai kynnysarvoja poikkeavalle taikka vaaralliselle altistumiselle raskauden aikana ole olemassa.
Lisäksi valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille hallituksen esityksessäkin (s. 28) tunnistettu riski siitä, että erityisraskausrahaoikeuden laajentumisen myötä työnantaja saattaa aiempaa useammin jättää noudattamatta velvoitteita työjärjestelyistä, joilla rajoitetaan tai ehkäistään altistumista vaaraa aiheuttavalle tekijälle. Joissain tilanteissa työnantajan edun mukaista saattaa olla myöntää työntekijälle erityisraskausvapaata ennemmin kuin muuttaa työoloja tai työaikoja taikka järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä. Tämä taas voi vaikuttaa raskaana olevan ansiotasoon ja urakehitykseen.
Valiokunta korostaa, että työnantaja on jo voimassa olevan lainsäädännön perusteella velvollinen ottamaan raskaussuojeluasetuksen mukaiset vaaraa aiheuttavat tekijät riskin arvioinnissa huomioon ja ryhtymään tarpeellisiin toimenpiteisiin vaaralle altistumisen ehkäisemiseksi ja estämiseksi. Pelkkä raskaussuojeluasetuksessa mainitun vaaratekijän ilmeneminen raskaana olevan työssä ei vielä oikeuta erityisjärjestelyihin tai erityisraskausrahaan, vaan keskeistä on, aiheuttaako vaaratekijä tosiasiallisesti vaaraa raskaudelle. Riskin arvioinnissa on raskaussuojeluasetuksen mukaisesti otettava huomioon altistumisen luonne, määrä ja kesto. Riskin arvioinnissa korostuu yksilökohtainen arviointi, jossa otetaan huomioon työolosuhteiden lisäksi työntekijän henkilökohtaiset ominaisuudet, kuten mahdolliset perussairaudet, raskauden vaihe ja työtehtävät.
Lisäksi valiokunta painottaa, että erityisraskausrahan maksamisen edellytyksenä on, että muut työsuojelulliset toimenpiteet vaaralle altistumisen ehkäisemiseksi ja estämiseksi eivät ole riittäviä tai mahdollisia eikä työntekijälle ole mahdollista järjestää muuta sopivaa työtä. Ehdotetut muutokset erityisraskausrahaa koskevaan sääntelyyn eivät muuta työnantajan työturvallisuuslain ja raskaussuojeluasetukseen perustuvia velvollisuuksia ryhtyä tarvittaviin torjuntatoimenpiteisiin ja muun sopivan työn järjestämiseen, jos työstä tai työolosuhteista saattaa aiheutua erityistä vaaraa raskaana olevalle työntekijälle. Näihin vaaratekijöihin kuuluu jo voimassa olevan sääntelyn mukaan henkinen ja fyysinen väsymys. Näin ollen raskaussuojeluasetuksen mukaan työnantajan on pyrittävä järjestämään myös raskaana olevalle tai äskettäin synnyttäneelle yötyötä tekevälle työntekijälle mahdollisuus siirtyä päivätyöhön, jos asiassa esitetyn työpaikan työterveyshuoltoa toteuttavan lääkärin tai muun työntekijän työolosuhteet tuntevan lääkärin lääkärinlausunnon mukaan yötyötä ei tule tehdä työntekijän turvallisuuden tai terveyden taikka raskauden suojelemiseksi.
Esityksen mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin siitä, milloin vakuutetun työtehtävien tai työpaikan olosuhteiden voidaan arvioida vaarantavan vakuutetun tai sikiön terveyden edellä mainituissa tilanteissa. Valiokunta pitää tärkeänä, että asetuksessa pyritään määrittelemään vaaratekijöiden arvioinnissa huomioon otettavat seikat, raja-arvot ja tunnusmerkit, jotta lain soveltamiskäytäntö ei jää pelkästään Kansaneläkelaitoksen ja muutoksenhakuasteiden tulkintakäytännön varaan. Valiokunta pitää lisäksi tärkeänä, että erityisraskausrahaa koskevaa soveltamiskäytäntöä ja vaikutuksia seurataan sekä tarvittaessa muutetaan sääntelyä (Valiokunnan lausumaehdotus).
Erityisraskausrahaa koskevaa sääntelyä ehdotetaan muutettavaksi myös siten, että erityisraskausrahaa on mahdollista saada osittaisena osa-aikatyön ajalta, jos vaara raskaana olevan työntekijän tai sikiön terveydelle ei ole vältettävissä työaikaa lyhentämällä. Tällaisissa tilanteissa oikeus osittaiseen erityisraskausrahaan on, jos päivittäinen työaika on enintään viisi tuntia. Osittaisena maksettava erityisraskausraha on puolet täydestä erityisraskausrahasta.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, että hallituksen esityksessä ei tarkenneta sitä, mitä esityksessä tarkoitetaan työntekijän ja työnantajan välisellä sopimisella. Valiokunta korostaa, että työntekijällä ei ole subjektiivista oikeutta osittaiseen erityisraskausvapaaseen ja osa-aikatyöhön, vaan työnantajan työturvallisuuslakiin ja raskaussuojeluasetukseen perustuvat työsuojelun toimenpiteet ovat ensisijaisia myös osittaiseen vapaaseen nähden. Osa-aikatyö ja osittainen erityisraskausvapaa tulee siten harkittavasti lähinnä tilanteissa, joissa riski raskaudelle on vältettävissä työaikaa lyhentämällä. Lisäksi edellytyksenä on, että työtä on mahdollista tehdä osa-aikaisesti ja työnantaja osa-aikatyötä pystyy järjestämään.
Luovutuspäivärahaa koskeva muutokset
Esityksessä ehdotetaan selkeytettäväksi sairausvakuutuslain luovutuspäivärahaa koskevaa sääntelyä. Lisäksi ehdotetaan muutettavaksi luovutuspäivärahan määräytymistä niin, että sen määrä perustuu vuositulon sijasta elimen, kudoksen tai solujen luovuttajalle aiheutuneeseen tosiasialliseen ansionmenetykseen.
Valiokunta toteaa, että luovutuspäivärahaa koskevat muutokset parantavat niiden luovuttajien taloudellista asemaa, jotka ovat ansiotyössä ja joille aiheutuu luovutukseen liittyvistä tutkimuksista tai luovutustoimenpiteestä ansionmenetystä. Lisäksi muutokset parantavat luovuttajien keskinäistä yhdenvertaisuutta, koska luovutuspäivärahaa voidaan jatkossa maksaa aiheutuneen ansionmenetyksen perusteella mahdollisen muun etuustulon estämättä. Ansionmenetyksen korvaaminen tosiasiallisen ansionmenetyksen perusteella on merkityksellinen erityisesti munuaisen luovuttajille, sillä toipumisaika leikkauksen jälkeen on henkilön työn luonteesta riippuen 4—6 viikkoa. Ehdotetuilla muutoksilla voi kokonaisuutena olla luovutushalukkuutta lisäävä vaikutus.
Luovutuspäivärahan määräytymistä koskevan muutoksen taloudelliset vaikutukset arvioidaan vähäisiksi. Etuuden saajia on vuositasolla ollut noin 40 ja saajamäärien arvioidaan säilyvän ennallaan. Päivärahamenojen, jotka rahoitetaan työnantajien, palkansaajien ja yrittäjien vakuutusmaksuilla, arvioidaan kasvavan vuositasolla noin 40 000 euroa.
Valiokunnan asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että elävälle luovuttajalle aiheutuu munuaisen luovutukseen liittyen kustannuksia ansionmenetyksen ohella myös matkoista ja pysäköinnistä. Voimassa olevan sairausvakuutuslain perusteella elimen siirtoa tai sitä edeltäviä tutkimuksia varten tehtyjä matkoja korvataan elimen vastaanottajan kustannuksina tai luovuttajan omina kustannuksina, jos kyseessä on elimen luovutus sukulaiselle. Sairausvakuutuslain mukaisissa matkakorvauksissa luovuttajan maksettavaksi jää 25 euron suuruinen omavastuu yhdensuuntaiselta matkalta. Anonyymillä munuaisen luovuttajalla ei ole mahdollisuutta hakea korvausta matkoista sairausvakuutuslain perusteella, vaan hänen tulee maksaa kaikki kustannukset itse. Valiokunta pitää tärkeänä, että sosiaali- ja terveysministeriö selvittää mahdollisuutta muuttaa sääntelyä niin, että kaikille luovuttajille voitaisiin korvata luovutuksen vuoksi tarpeellisten matkojen ja pysäköinnistä aiheutuneet kustannukset.
Erityishoitorahaa koskevat muutokset
Sairausvakuutuslain erityishoitorahaoikeutta koskevaa säännöstä ehdotetaan muutettavaksi niin, että erityishoitorahaan on oikeus vakuutetulla, joka osallistuu lapsensa sairauden tai vamman vuoksi annettavaan erikoissairaanhoidon tasoiseen hoitoon tai kuntoutukseen. Esityksen mukaan ehdotettu muutos selkeyttää sääntelyn toimeenpanoa, mutta sillä ei ole vaikutusta vakuutettujen taloudelliseen asemaan, koska ehdotettu sääntely vastaa nykyistä soveltamiskäytäntöä.