Yksityiskohtaiset perustelut

1. Laki mielenterveyslain muuttamisesta

22 a §. Potilaan määritelmä ja perusoikeuk-sien rajoitusten yleiset edellytykset

Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyllä tavalla pykälän 2 momentin sanamuotoa muutettavaksi. Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi pykälän 3 momenttiin ja pykälän samoin kuin luvun otsikkoon.

22 b §. Potilaan psyykkisen sairauden hoito

Valiokunta korostaa 1 momentissa mainitun hoitosuunnitelman merkitystä lyhyeksikin ajaksi tahdostaan riippumatta hoidetun potilaan jatkohoidon järjestämisen kannalta. Pykälän 1 momentista ehdotetaan tämän vuoksi poistettavaksi mahdollisuus jättää hoitosuunnitelma tekemättä silloin, kun se on ilmeisen tarpeetonta.

Pykälän 2 momenttiin ehdotetaan perustuslakivaliokunnan lausunnon edellyttämällä tavalla lisättäväksi potilaan koskemattomuuteen vakavasti tai peruuttamattomasti puuttuvien toimenpiteiden rajoittamissäännös. Tällaisena toimenpiteenä pidettäisiin esimerkiksi psykokirurgisia toimenpiteitä ja potilaan sukupuoliviettiin pysyvästi vaikuttavaa lääkehoitoa. Nämä toimenpiteet olisivat mahdollisia vain täysi-ikäisen potilaan kirjallisella suostumuksella. Jos potilas ei kykene suostumusta antamaan, ei hänelle voitaisi tällaista hoitoa antaa, jollei ole kyse hänen henkeään uhkaavasta tilanteesta.

22 c §. Ruumiillisen sairauden hoito

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyin tavoin valiokunta ehdottaa pykälän 2 ja 3 momenttiin lisättäväksi sanan "lyhytaikaisista", jolloin lääkäri puheena olevissa tilanteissa voisi päättää ainoastaan lyhytaikaisista rajoitustoimenpiteistä.

22 e §. Erityiset rajoitukset

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että säännöksestä tulisi ilmetä, että kiinnipitämistä voidaan käyttää myös itsenäisenä toimenpiteenä ilman eristämistarkoitusta. Sosiaa-li- ja terveysvaliokunta ehdottaa, että pykälään lisättäisiin uusi 4 momentti, jolloin hallituksen esityksen 4 ja 5 momentti siirtyvät 5 ja 6 momenteiksi. Uuden 4 momentin mukaan potilasta voitaisiin pitää kiinni muussakin kuin eristämistarkoituksessa, jos se on hoidollisista syistä välttämätöntä. Tällöin edellytyksenä olisi kuitenkin, että kyse on tämän pykälän 1 momentin 1 tai 2 kohdassa tarkoitetusta tilanteesta.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetuista syistä pykälän 5 momentissa ehdotetaan ilmaistavaksi säännöksen suhteellisuusperiaatteen mukainen tarkoitus, jonka perusteella potilaan sitominen olisi mahdollista vain kaikkein vaikeimmissa tilanteissa, joissa muut toimenpiteet ovat riittämättömiä.

22 f §. Erityisten rajoitusten kesto ja niiden täytäntöönpanon valvonta

Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momenttia täsmennettäväksi eristetyn tai sidotun potilaan tilaa koskevan arviointivelvoitteen osalta. Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta valiokunta ehdottaa, että potilasta hoitavan lääkärin olisi arvioitava eristetyn tai sidotun potilaan tila niin usein kuin tämän terveydentila edellyttää. Arviointi tulisi näin ensisijaisesti suorittaa yksilöllisen tarpeen mukaan. Valiokunta korostaa, että tällaista potilasta kulloinkin hoitavan lääkärin tulisi henkilökohtaisesti arvioida potilaan tila ja samalla harkita, kuinka usein hänen on työvuoronsa aikana tarpeen arvioida tilannetta uudelleen. Harkinnassa tulee luonnollisesti ottaa huomioon paitsi potilaan terveydentila myös toimenpiteen laatu erityisesti sitomiseen liittyvien terveysriskien vuoksi.

Lakiehdotuksen 22 f §:n 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi velvollisuudesta ilmoittaa potilaan eristämisestä tai sitomisesta tämän edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle rajoituksen jatkuttua momentissa tarkoitetun ajan. Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota siihen, että kaikilla psykiatriseen hoitoon määrätyillä ei ole edunvalvojaa tai laillista edustajaa. Perustuslakivaliokunnan mukaan puute voidaan korjata esimerkiksi niin, että muuksi kuin lyhyeksi ajaksi hoitoon määrätylle potilaalle määrätään hänen oikeussuojastaan huolehtiva henkilö. Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että tahdonvastaisesti hoitoon määrätyn oikeussuojan kannalta on tärkeää, että hänen eduistaan huolehditaan silloinkin, kun hän ei siihen itse kykene, ja silloinkin, kun potilaalla ei ole laillista edustajaa tai edunvalvojaa, on turvattava se, että potilas voi tarvittaessa käyttää oikeusturvakeinoja. Edunvalvojan määräämisen tarpeellisuutta tulisi valiokunnan näkemyksen mukaan pohtia laajemminkin, koska edunvalvojan puuttuminen saattaa aiheuttaa ongelmia muidenkin kuin eristettyjen tai sidottujen potilaiden oikeuksien turvaamisessa. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että holhoustoimesta annetun lain (442/1999) 91 §:n mukaan se, joka on saanut tiedon edunvalvonnan tarpeessa ilmeisesti olevasta henkilöstä, voi vaitiolovelvollisuuden estämättä ilmoittaa asiasta holhousviranomaiselle.

Valiokunta ehdottaa pykälän 4 momentissa säädettäväksi, että ilmoitukset eristämisistä ja sitomisista olisi tehtävä lääninhallitukselle kahden viikon välein. Kahden viikon välein saamiensa ilmoitusten avulla lääninhallitukset voisivat seurata sekä pitkiä että lyhyitä eristämistoimenpiteitä ja tarvittaessa puuttua niihin. Koska määräaika olisi suhteellisen lyhyt, tulisivat pitkät eristykset varsin nopeasti valvovan viranomaisen tietoon. Lisäksi potilas voi tehdä muistutuksen tai kantelun saadakseen toimenpiteen oikeellisuuden tutkittavaksi. Valiokunta ei pidä tarkoituksenmukaisena säätää erityisiä aikarajoja, jotka ylittävistä toimenpiteistä olisi erikseen ilmoitettava lääninhallitukselle tai muulla tavoin alistettava asia esimerkiksi tuomioistuimen ratkaistavaksi. Tällaisten määräaikojen asettamisen ongelmana on, että niitä voitaisiin melko helposti kiertää keskeyttämällä eristys lyhyeksi ajaksi ja aloittamalla se pian uudelleen.

Koska lääninhallituksille toimitettavat tiedot ovat erityisen arkaluonteisia, valiokunta ehdottaa 4 momenttiin lisättäväksi säännöksen potilasta koskevien tunnistetietojen poistamisesta lääninhallituksen rekisteristä. Valvontatehtävän kannalta kahden vuoden säilytysaikaa on pidettävä riittävänä.

22 g §. Omaisuuden haltuunotto

Hallituksen esityksen mukaan toimintayksikkö voisi yleisesti kieltää hoitoa tai yleistä järjestystä haittaavien aineiden ja esineiden hallussapidon. Säännös ei perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan täytä lailla säätämisen vaatimusta, koska hallussapitokielto jäisi perustumaan kunkin toimintayksikön sisäisiin sääntöihin. Säännöksen täsmentäminen perustuslakivaliokunnan ehdottamalla tavalla siten, että haltuun voitaisiin ottaa toimintayksikön yleistä järjestystä vakavasti haittaavat aineet ja esineet, estää sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan käytännön muodostumisen liian vaihtelevaksi toimintayksikön sisällä yksikkökohtaisten sääntöjen puuttuessa. Valiokunta toteaa kuitenkin, että toimintayksikön yleistä järjestystä vakavasti haittaavat esineet voivat käytännössä olla eri toimintayksiköissä erilaisia.

24 §. Muutoksenhaku

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa esitetyistä syistä ehdotetaan pykälän 1 momenttiin lisättäväksi muutoksenhakumahdollisuus omaisuuden haltuunottamisesta.

24 a §. Muutoksenhakuoikeuden rajoitukset

Valiokunta ehdottaa edellä, että muutoksenhakuoikeutta laajennettaisiin myös omaisuuden haltuunottoa koskeviin päätöksiin. Tästä syystä muutoksenhakuoikeuden rajoitusta koskeva pykälä ehdotetaan poistettavaksi.

25 §. Täytäntöönpano ja sen keskeyttäminen

Edellä ehdotettu 24 §:n muutos edellyttää, että myös omaisuuden haltuunottoa koskevat päätökset voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Valiokunta ehdottaa tätä tarkoittavaa lisäystä pykälään.

2. Laki hallinto-oikeuslain 7 §:n muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa edellä muutoksenhakuoi-keuden laajentamista myös potilaan omaisuuden haltuunottoa koskeviin päätöksiin. Tästä syystä näistä päätöksistä tehtävät valitukset ehdotetaan hallinto-oikeuksissa käsiteltäväksi kokoonpanossa, jossa on mukana asiantuntijajäsen.