Yleisperustelut

Hallituksen esityksen tavoitteena on helpottaa tiedonsaantia terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattipätevyydestä. Uudistus liittyy valtionhallinnon sähköisten palvelujen kehittämiseen. Julkisen, internetissä käytettävissä olevan tietopalvelun kautta voi ehdotuksen mukaan hakea tiedot terveydenhuollon ammattihenkilön nimestä, rekisteröintinumerosta, syntymävuodesta ja ammattipätevyydestä. Ammattipätevyyttä koskeva tieto pitää perustelujen mukaan sisällään myös tiedon ammatinharjoittamisoikeuden rajoittamisesta. Nämä tiedot ovat jo nyt saatavissa Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksesta esimerkiksi puhelimitse. Esitys on herättänyt keskustelua sen mahdollisista vaikutuksista ammattihenkilöihin kohdistuviin turvallisuusuhkiin. Valiokunnan käsityksen mukaan uhat eivät esityksen vuoksi lisäänny, koska lakiehdotus ei lisää ammattihenkilöistä saatavilla olevan tiedon määrää.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan julkinen tietopalvelu parantaa kansalaisten mahdollisuuksia varmistua siitä, että palveluntarjoaja on viranomaisten valvoma terveydenhuollon ammattihenkilö. Nykyiset lääkäreiden ja hammaslääkäreiden sairausvakuutusnumerot muuttuisivat nimeltään yksilöintitunnuksiksi, joita käytetään muun muassa lääkemääräyksen antajan yksilöimiseksi. Kansaneläkelaitoksen aikaisemmin myöntämät sairausvakuutusnumerot siirretään sellaisenaan rekisteriin yksilöintitunnuksiksi. Lakiehdotuksen mukainen yksilöintitunnus ja rekisteröintinumero sekä tiettyjen terveydenhuollon opiskelijoiden merkitseminen ammattihenkilörekisteriin palvelevat myös terveydenhuollon toimijoiden ja yksittäisten asiakkaiden tietotarpeita niiden palkatessa henkilökuntaa.

Terveydenhuollon rekrytointitilanteissa tarvitaan usein hyvin nopeasti luotettava tieto esimerkiksi henkilön kelpoisuudesta ammattihenkilön sijaiseksi. Julkinen tietopalvelu edistää pätevyystietojen saamista muun muassa sen vuoksi, että tieto on saatavissa myös virka-ajan ulkopuolella. Jotta julkinen tietopalvelu olisi mahdollisimman käyttökelpoinen, tulee siihen sisällytettävien tietojen päivitykseen ja ajantasaisuuteen kiinnittää erityistä huomiota. Valiokunta korostaa, että työvoiman liikkuvuuden lisääntyessä on tärkeää, että julkisen tietopalvelun avulla terveydenhuollon toimintayksiköt ja yksittäiset kansalaiset voivat entistä helpommin tarkistaa työhön tulevan henkilön oikeuden työskennellä niissä tehtävissä, joihin tämä on hakeutumassa.

Potilasturvallisuuden on esityksessä arvioitu paranevan myös tehtävissä, joita hoitavat nimikesuojatut terveydenhuollon ammattihenkilöt. Kouluttamattomien tai muun kuin terveydenhuollon viranomaisten hyväksymän koulutuksen saaneiden henkilöiden käyttämät nimikkeet ovat usein lähellä koulutettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden nimikkeitä. Julkisesta tietopalvelusta potilas voi helposti tarkistaa, onko palveluntarjoaja ammattihenkilörekisterissä ja koulutettu terveydenhuollon ammattihenkilö.

Ammattihenkilöistä julkiseen tietopalveluun kirjattavat tiedot ovat yksityisyyden suojan vuoksi melko rajoitetut. Näin rajatut tiedot voivat vähentää jossain määrin rekisterin käyttökelpoisuutta, koska esimerkiksi samannimisiä ja samana vuonna syntyneitä ammattihenkilöitä voi olla useita ja haun tuloksena voi olla useiden henkilöiden tiedot. Näissä tilanteissa tarkemmat tiedot ovat kuitenkin tarkistettavissa myös varsinaisesta ammattihenkilörekisteristä puhelimitse, kirjeitse tai sähköpostitse. Valiokunta toteaa, etteivät ehdotetut lainmuutokset laajenna kansalaisten nykyisiä oikeuksia saada tietoa ammattihenkilörekisteristä. Valiokunnan käsityksen mukaan julkisen tietopalvelun käyttökelpoisuutta on seurattava.

Valiokunta korostaa, ettei lainmuutoksen tarkoituksena ole siirtää vastuuta ammattihenkilöiden koulutuksen ja pätevyyden tarkistamisesta potilaille, vaan vastuu säilyy edelleen terveydenhuollon toimintayksiköillä. Terveyspalvelujen käyttäjien valinnanvapauden lisääntyessä potilailla on kuitenkin aikaisempaa suurempi intressi tietojen tarkistamiseen.

Perustuslakivaliokunta on arvioinut esitystä henkilötietojen ja yksityiselämän suojan kannalta. Valiokunta totesi lain muutoksen palvelevan tiedon saatavuutta. Perustuslakivaliokunta piti tällaista terveydenhuollon asiakkaiden oikeusturvan parantamiseen ja viime kädessä perustuslain 7 §:n 1 momentissa turvatun oikeuden edistämiseen liittyvää tarkoitusta sinänsä perusoikeusjärjestelmän kannalta hyväksyttävänä. Perustuslakivaliokunta katsoi, että jos ammatinharjoittamisoikeuden tai -luvan rajoituksesta tehtävää merkintää pidetään julkisessa tietopalvelussa tarpeellisena, on tästä lisättävä maininta lakiehdotukseen. Perustuslakivaliokunta katsoi lisäksi tavallisen lain säätämisjärjestyksen edellyttävän, että lakiin otetaan nimenomainen maininta siitä, että tietoja voi hakea vain yksittäisinä hakuina käyttäen hakuperusteena joko rekisteröidyn nimeä tai rekisteröintinumeroa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen muuttamista perustuslakivaliokunnan edellä mainittujen kannanottojen mukaisesti.

Perustuslakivaliokunta piti lisäksi lausunnossaan rekisterin kattavuuden kannalta perusteltuna kaikkien terveydenhuollon ammattihenkilöiden, mukaan lukien laillistetun ammattihenkilön tehtävissä toimimaan oikeutettujen opiskelijoiden, sisällyttämistä rekisteriin. Lausunnossa todetaan, että toisaalta kattavuus merkitsee, että tietopalvelu käsittää myös sellaisten henkilöiden tiedot, jotka eivät toimi eivätkä aiokaan toimia ammattihenkilön tehtävissä. Näilläkään henkilöillä ei ole mahdollisuutta kieltää tietojensa julkaisemista tietopalvelussa. Perustuslakivaliokunnan mukaan kieltäytymisoikeuden puuttuminen ei ole yksityiselämän ja henkilötietojen suojan kannalta täysin ongelmatonta. Perustuslakivaliokunta piti aiheellisena täydentää sääntelyä niin, että henkilöille, jotka eivät tosiasiassa lainkaan toimi terveydenhuollon ammattihenkilön tehtävissä, annetaan oikeus perustellusta syystä kieltää tietojensa sisällyttäminen julkiseen tietopalveluun.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnan saaman selvityksen mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön koulutuksen saaneita henkilöitä, jotka eivät toimi jatkuvasti ammattihenkilön tehtävissä, on varsin paljon, esimerkiksi sairaanhoitajan koulutuksen saaneista mahdollisesti jopa viidesosa. Tietojen julkaisemiskieltojen määrä voi eri syistä nousta korkeaksi ja vaikuttaa siten tietopalvelun käyttökelpoisuuteen. Lupa- ja valvontavirastolla ei myöskään olisi käytännössä mahdollisuutta varmistua siitä, ettei ammattihenkilö lainkaan harjoita ammattiaan. Tietopalvelun kattavuus jäisi puutteelliseksi myös niissä tilanteissa, joissa ammattihenkilö myöhemmin jatkaa ammatinharjoittamistaan eikä ilmoita tästä erikseen viranomaiselle. Valiokunta katsoo, että erityisesti tietopalvelun käyttötarkoituksen kannalta tietokannan tulee olla mahdollisimman kattava, minkä vuoksi valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen 24 c §:n hyväksymistä tältä osin hallituksen esittämässä muodossa.

Voimassa olevan ammattihenkilölain 31 §:n mukaan ammattihenkilöltä, joka ei lainkaan harjoita eikä aiokaan harjoittaa ammattiaan, voidaan hänen omasta pyynnöstään poistaa ammatinharjoittamisoikeus, jolloin hänen tietonsa poistetaan sekä ammattihenkilörekisteristä että julkisesta tietopalvelusta. Turvallisuusuhkatilanteissa henkilö voi myös hakea maistraatilta väestötietolain 25 §:n mukaisen niin sanotun turvakiellon, jolloin hänen yhteystietojaan ei anneta muistakaan rekistereistä.

Valiokunta toteaa, että julkisen tietopalvelun toimivuutta on jatkossa seurattava ja arvioitava sen vaikutuksia myös yksittäisten ammatinharjoittajien kannalta.

Esityksen perustelujen mukaan nykyiset esimerkiksi lääkäreiden, hammaslääkäreiden ja näiden alojen opiskelijoiden rekisteröintimaksut nousevat uudistuksen jälkeen noin 100 euroon. Korotustarve johtuu pääasiassa yksilöintitunnuksen hallinnoinnin aiheuttamasta lisätyöstä ja kuluista. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan maksua ei kuitenkaan ole tarkoitus periä rekisteriin merkittäviltä opiskelijoilta vaan vasta varsinaisen laillistamisen yhteydessä.