Terveydenhuoltolain 50 §:n nojalla laaja ympärivuorokautinen päivystys on keskitetty 12 yksikköön. Pykälä edellyttää laajan päivystyksen sairaalaa tarjoamaan laajasti palveluita usealla lääketieteen erikoisalalla ympärivuorokautisesti välittömästi ja sillä on oltava voimavarat terveydenhuollossa tarvittavan valmiuden ylläpitämiseen ja erityistilanteiden hoitamiseen. Muiden sairaanhoitopiirien keskussairaalan yhteydessä toimivalla yhteispäivystyksellä on oikeus aina itse päättää järjestämissopimuksen mukaisesti päivystyksensä laajuudesta. Tällainen sairaanhoitopiiri voi siten muodostaa sen laajuisen ja toiminnallisesti monipuolisen päivystyksen yksikön, jota palvelujen saavutettavuus, päivystyspisteiden väliset etäisyydet ja sairaanhoitopiirin väestön kielellisten oikeuksien toteuttaminen edellyttävät. Päivystyksen järjestämisen erikoisalakohtaisista edellytyksistä säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. 

Kansalaisaloitteen käsittelyn yhteydessä aloitteen tekijöiden edustajat ovat esittäneet asiallisesti kansalaisaloitteessa esitettyjä muutoksia vastaavien muutosten tekemistä sote- ja maakuntauudistuksen (HE 15/2017 vp) sisältämän sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämistä koskevan lakiehdotuksen (jäljempänä järjestämislakiehdotus) 11 §:ään, jossa säädetään palvelujen kokoamisesta suurempiin kokonaisuuksiin. Kyseisen lakiehdotuksen 11 §:n 2 momentin sääntely perustuu vuoden 2017 alussa voimaan tulleisiin terveydenhuoltolain ja sosiaalihuoltolain muutoksiin, joilla laaja päivystys keskitettiin 12 yksikköön. Järjestämislakiehdotuksen mukaan maakunta, jonka vastuulla on järjestämislakiehdotuksen 11 §:n 2 momentissa tarkoitettu päivystys, päättää muun muassa palvelujen tarpeen, määrän ja laadun määrittelemisestä, palvelun tuottamistavasta ja tuottamisen valvonnasta. Muilla maakunnilla ei 11 §:n 3 momentin mukaan olisi päätösvaltaa näistä palveluista eivätkä ne saa tuottaa tai hankkia muualta mainittuja palveluja. 

Perustuslakivaliokunta totesi terveydenhuoltolain muutoksesta antamassaan lausunnossa (PeVL 63/2016 vp, s. 6), että perustuslain 17 §:n kielelliset perusoikeudet parhaiten toteuttavana ratkaisuna voidaan pitää sitä, että laajan päivystyksen yksikkö sijoitettaisiin sekä Vaasan että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin. Lisäksi valiokunta totesi perustuslain 17 §:n 2 momentin edellyttävän, että myös ehdotetussa ratkaisussa turvataan kattavasti ruotsinkielisen väestön oikeus kiireelliseen sairaanhoitoon sekä muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin omalla kielellään asioiden ja samanlaisten perusteiden mukaan kuin suomenkielisen väestön kohdalla. Valiokunta asetti tavallisen lain säätämisjärjestyksen edellytykseksi, että kielellisten oikeuksien käytännön toteutuminen turvataan vähintään asettamalla Seinäjoen keskussairaalalle nimenomainen lakisääteinen velvoite huolehtia siitä, että Vaasasta Seinäjoelle siirtyvät ruotsinkieliset voivat käytännössä käyttää omaa kieltään (PeVL 26/2017 vp, s. 58—59).  

Terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momenttiin otettiin edellä mainitun perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta säännös, jonka mukaan väestön kielellisten oikeuksien turvaamiseksi Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin on järjestettävä päivystyspalvelut suomen ja ruotsin kielellä siten, että potilas saa palvelut valitsemallaan kielellä. Asiallisesti vastaava säännös sisältyy järjestämislakiehdotuksen 11 §:n 2 momenttiin. Perustuslakivaliokunta piti sote- ja maakuntauudistusta koskevassa lausunnossaan (PeVL 26/2017 vp, s. 59) puutteena sitä, ettei säännöksessä tai sen perusteluissa ole tehty selkoa siitä, miten valiokunnan lausunnossa edellytetty kielellisten oikeuksien käytännön toteutuminen turvataan. Perustuslakivaliokunnan mukaan sosiaali- ja terveysvaliokunnan tuli vielä — tarvittaessa valtioneuvostolta pyydettävän lisäselvityksen valossa — varmistua kielellisten oikeuksien toteutumiseksi tarvittavien toimenpiteiden riittävyydestä. Perustuslakivaliokunta painotti erityistä tarvetta ryhtyä edellä kuvattujen kaltaisiin ratkaisuihin kielellisten oikeuksien toteutumiseksi käytännössä. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta tarkasteli sote- ja maakuntauudistusta koskevassa mietintöluonnoksessa kysymystä järjestämislakiehdotuksen 11 §:n 2 momentista yhdessä terveydenhuoltolain 50 §:n 3 momentin muuttamista koskevan kansalaisaloitteen (KAA 3/2017 vp) kanssa (sote- ja maakuntauudistusta koskeva mietintöluonnos 7.11.2018, s. 62—64). Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi, että sen saaman selvityksen mukaan Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiri on järjestänyt ruotsin kielen koulutusta henkilökunnalleen viime vuosina tehostetusti. Erityisesti päivystysalueen henkilökunnan ruotsin kielen taitoa on kohennettu, ja yli kolmesataa työntekijää on osallistunut ruotsin kielen koulutukseen. Sosiaali- ja terveysministeriön tekemän selvityksen mukaan vuonna 2017 avohoidon potilaskäynneistä Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä oli 1,3 % Vaasan sairaanhoitopiirin alueelta (5 591 käyntiä). Näistä avohoidossa asioineista henkilöistä 182 oli ilmoittanut äidinkielekseen ruotsin. Kaikkiaan vuoden 2017 aikana oli Vaasan sairaanhoitopiirin asukkaista 25 ruotsinkielistä käyttänyt Seinäjoen keskussairaalan päivystyspoliklinikan palveluita. Tämä kuvasi sosiaali- ja terveysministeriön mukaan sitä, että Vaasan keskussairaala on voinut vuoden 2016 terveydenhuoltolain muutoksen jälkeenkin ylläpitää kattavaa väestön palvelut turvaavaa päivystystä. Vaativissa tilanteissa Vaasa on käyttänyt yliopistosairaaloiden palveluita, kuten erityisvastuualueensa Turun yliopistollista sairaalaa tai tarvittaessa Tampereen tai Helsingin yliopistosairaaloita. 

Sosiaali- ja terveysvaliokunta totesi mietintöluonnoksessa (s. 63), että sosiaali- ja terveysministeriön antaman selvityksen mukaan voimassa oleva terveydenhuoltolain 50 § ja ehdotettu järjestämislakiehdotuksen 11 § mahdollistavat erityisvastuualueella ja jatkossa järjestämislain mukaisella yhteistyöalueella kattavan erikoissairaanhoidon päivystyksen ja toimivan työnjaon yhteistyössä sairaanhoitopiirien ja jatkossa maakuntien kesken. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoi, ettei säännöstä laajan ympärivuorokautisen päivystyksen palveluista järjestämislain 11 §:ssä ole tarkoituksenmukaista muuttaa tässä yhteydessä, ja ehdotti kansalaisaloitteen hylkäämistä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta piti välttämättömänä, että Vaasan keskussairaalan väestön tarpeita vastaavan päivystyksen riittävyyttä seurataan ja tarvittaessa kehitetään maakuntien välistä yhteistyötä. 

Perustuslakivaliokunnan mielestä (PeVL 65/2018 vp, s. 13—14) sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintöluonnoksessa esitetyistä selvityksistä ei asianmukaisesti käy ilmi kielellisten oikeuksien toteutumiseksi tarvittavien toimenpiteiden riittävyys eikä myöskään se, onko valiokunnan aikaisemmin säätämisjärjestyskysymyksenä pitämästä lakisääteisestä velvollisuudesta huolehtia siitä, että Vaasasta Seinäjoelle siirtyvät ruotsinkieliset voivat käytännössä käyttää omaa kieltään, säädetty riittävän täsmällisesti. Perustuslakivaliokunta ei pitänyt riittävänä sosiaali- ja terveysvaliokunnan kannanottoa seurannasta. Perustuslakivaliokunta totesi, että jollei sosiaali- ja terveysvaliokunta varmistu kielellisten oikeuksien toteutumiseksi tarvittavien toimenpiteiden riittävyydestä, tulee valiokunnan täsmentää 11 §:n 2 momentin sääntelyä tältä osin. Perustuslakivaliokunta muistutti myös siitä kannanotostaan, että perustuslain 17 §:n kielelliset perusoikeudet parhaiten toteuttavana ratkaisuna voidaan pitää sitä, että laajan päivystyksen yksikkö sijoitettaisiin sekä Vaasan että Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiiriin (PeVL 63/2016 vp, s. 6).  

Sosiaali- ja terveysvaliokunta korostaa, että ruotsinkielisen väestön oikeus kiireelliseen sairaanhoitoon sekä muihin sosiaali- ja terveyspalveluihin omalla kielellään ja samanlaisten perusteiden mukaan kuin suomenkielisen väestön kohdalla on turvattava käytännössä. Valiokunta painottaa palvelujen organisoinnissa samalla myös potilasturvallisuuden ja palvelujen laadun merkitystä. 

Eduskunnan puhemiesneuvosto on todennut, että hallituksen eronpyynnön vuoksi eduskunnalla ei ole edellytyksiä käsitellä sote- ja maakuntauudistusta (PmNP 17/2018 vp). Sosiaali- ja terveysvaliokunta toteaa, että kielellisten oikeuksien toteutumiseksi tehtyjen toimenpiteiden riittävyyttä sekä sääntelyn täsmentämistarvetta on perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella vielä syytä selvittää. Valiokunta toteaa, että selvitystyö tulee tehdä valtioneuvostossa. Valiokunta ehdottaa asiasta lausumaa. (Valiokunnan lausumaehdotus)