Yleisperustelut
Esityksen taustaa
Työeläkelaitosten vakavaraisuussäännösten
tarkoituksena on turvata vakuutettujen eläke-etuudet ja
toimia välineenä, jonka avulla hajautetussa ja
yhteisvastuuseen perustuvassa työeläkejärjestelmässä puututaan
tarvittaessa valvonnan keinoin liialliseen riskinottoon.
Nykyisen kaltainen eläkelaitosten vakavaraisuuden sääntely
on tullut voimaan vuonna 1997. Tuolloin eläkelaitosten
valvontarajat sidottiin kunkin laitoksen sijoitusomaisuuden riskipitoisuuteen.
Vuonna 2007 voimaan tulleella lainmuutoksella eläkelaitoksille
luotiin aiempaa paremmat mahdollisuudet tavoitella isompia
sijoitustuottoja sallimalla osaketyyppisten sijoitusten
osuuden nostaminen aikaisemmasta 25 prosentista noin 35 prosenttiin.
Tavoitteena oli tätä kautta hillitä eläkemaksujen
nousupainetta. Vuosina 2008—2012 vakavaraisuusvaatimuksia
lievennettiin väliaikaisesti kansainvälisen rahoitusmarkkinakriisin
vuoksi, jotta eläkelaitokset eivät joutuneet myymään
osakeomistuksiaan epäedullisessa markkinatilanteessa. Rahoitusmarkkinoiden kriisi
osoitti, etteivät eläkelaitosten vakavaraisuutta
koskevat säännökset olleet riittävän
joustavia markkinatilanteen äkillisessä muutoksessa.
Tämän vuoksi sosiaali- ja terveysministeriössä käynnistettiin
vakavaraisuussäännöksiä koskeva
lainvalmistelu, jonka tarkoituksena on pysyvällä lainsäädännöllä luoda
edellytykset eläkelaitosten vakavaraisuuden turvaamiselle myös äkillisissä markkinahäiriöissä.
Vuonna 2011 voimaan tulleessa uudistuksen ensimmäisessä vaiheessa
täsmennettiin sijoitusten riskien arvioimisen tarkkuutta
ja vuonna 2013 voimaan tulleessa uudistuksen toisessa vaiheessa
vahvistettiin työeläkelaitosten riskinkantokykyä muun
muassa edellyttämällä laitoksilta uutta
puskuria, vakavaraisuuspääomaa. Hallituksen esitys
on kolmas ja samalla viimeinen osa laajempaa vakavaraisuussääntelyn uudistamista.
Esityksen tavoitteena on ottaa sääntelyssä mahdollisimman
hyvin huomioon kaikki olennaiset sijoitustoiminnan riskit.
Vakavaraisuuslaskennan uudistaminen
Esityksen mukaan vakavaraisuuslaskennassa siirrytään
uudenlaiseen laskentamalliin, joka ottaa aiempaa tarkemmin huomioon
kaikki eläkelaitoksen sijoituksiin kohdistuvat riskit.
Tällaisia ovat muun muassa valuuttariski, luottomarginaaliriski,
sijoitusten velkavipu sekä sijoituksen kesto. Uuden laskentamallin
avulla on mahdollista nykyistä paremmin ottaa huomioon
sijoitusmarkkinoilla tapahtuva sijoitustuotteiden kehittyminen ja
monimutkaistuminen. Mallin vakioiden määrittelyssä on
huomioitu myös vuoden 2008 finanssikriisi.
Vuoden 2007 uudistuksessa ohjaavaksi periaatteeksi nostettu
sijoitusten hajauttamisvaatimus pysyy voimassa. Jatkossakin laitos
on velvollinen huolehtimaan sijoitusten hajauttamisesta pääpiirteittäin
vastaavalla tavalla kuin nykyisin.
Valiokunta pitää erityisen tärkeänä,
että uusi malli lisää eläkelaitosten
sijoitusten riskinarvioinnin yhteismitallisuutta, mikä on
selkeä etu paitsi valvonnan myös laitosten yhteisvastuun
kannalta. Valiokunta pitää hyvänä uudistuksena
sitä, että vakavaraisuusrajan laskenta tehtäisiin
laitoksen koko sijoitusomaisuuden perusteella ja että laitoksen
tulee vakavaraisuusrajaa laskiessaan tunnistaa kaikki kuhunkin sijoitukseen
kohdistuvat riskit. Eläkelaitoksen vakavaraisuusvaatimus
on sitä korkeampi, mitä riskillisempää laitoksen
sijoitustoiminta on.
Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, ettei
vakavaraisuussääntelyn uudistuksella pyritä rajaamaan
mahdollisuutta tuottohakuiseen sijoittamiseen eikä muuttamaan
sijoitusten riski- ja tuottotasoja. Sijoitustuotoilla on ratkaiseva merkitys
hillittäessä työeläkemaksun
nousupainetta sekä turvattaessa koko eläkejärjestelmän kestävyyttä.
Laskentatavan vaikutus nykyiseen sijoitustoimintaan on esityksessä arvioitu
vähäiseksi. Keskimääräisessä sijoitusallokaatiossa osaketyyppisten
sijoitusten paino on mahdollista edelleen olla 30—35 prosenttia.
Myös talousvaliokunta pitää lausunnossaan
tärkeänä, ettei sääntely
estä eläkelaitoksia pyrkimästä mahdollisimman
hyviin sijoitustuottoihin säännellyn riskitason
asettamissa rajoissa (TaVL 47/2014 vp).
Laitoksen hallituksen vastuu
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää talousvaliokunnan
tavoin hyvänä, että esityksessä korostetaan
nykyistä enemmän eläkelaitoksen hallituksen
velvollisuuksia sijoitustoiminnan osalta. Hallituksella on lisääntyviä velvoitteita
vakavaraisuuslaskennan oikeellisuuden, ajantasaisuuden
ja soveltamisen osalta. Talousvaliokunta katsookin, että sääntely
voisi tältä osin vielä selkeämmin
painottaa hallituksen kokonaisvastuuta sijoitustoiminnasta. Samoin talousvaliokunta
pitää aiheellisena,
että sääntelyä edelleen kehitettäessä otettaisiin
soveltuvin osin huomioon sekä henki- ja vakuutusyhtiöiden
että luottolaitosten osalta jo sovellettavan kaltaisen,
yhtiöiden oman ennakoivan riskienhallinnan ja sisäisen
valvonnan menettelytapojen järjestäminen. Sosiaali-
ja terveysvaliokunta yhtyy talousvaliokunnan näkemykseen.
Asetuksenantovaltuus
Vakavaraisuusrajan laskennassa käytettävien vakioiden
arvot vahvistetaan valtioneuvoston asetuksella. Valiokunta pitää tärkeänä,
että asetus valmistellaan mahdollisimman hyvissä ajoin ennen
lain voimaantuloa. Eläkelaitoksissa on voitava ajoissa
varautua uudenlaiseen vakavaraisuusrajan laskentaan.
Yksityiskohtaiset perustelut
Valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 23 §:n 1 momentissa
olevan viittaussäännöksen tarkistamista.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutoksia eräisiin
säännöksiin, joita on ehdotettu muutettavaksi
myös eduskunnan käsittelyssä samanaikaisesti
olevassa hallituksen esityksessä vakuutusyhtiölaiksi
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 344/2014
vp, nk. Solvenssi II -direktiivi). Koska tässä esityksessä ehdotetut
lainmuutokset tulevat voimaan vasta 1.1.2017, on nyt muutettavissa
säädöksissä huomioitava 1.1.2016
voimaantulevat hallituksen esitykseen HE 344/2014
vp sisältyvät säädösmuutokset. Tästä syystä sosiaali-
ja terveysvaliokunta ehdottaa 4., 5. ja 8. lakiehdotusta
muutettaviksi.