Yleisperustelut

Yleistä

Valiokunta pitää myönteisenä, että lastensuojelulain kokonaisuudistuksen toimeenpanossa havaittuja lainsäädännön kehittämistarpeita on selvitetty ja että esityksessä ehdotetaan lastensuojeluasioiden käsittelyä nopeuttavia muutoksia. Saadun selvityksen perusteella on vireille tulleiden lastensuojeluasioiden määrä nykyisen lain voimaan tultua ollut selvässä kasvussa. Tämän on arvioitu ainakin osaltaan johtuvan lainuudistuksen tavoitteena olleen lastensuojeluilmoitusten tekemisen kynnyksen madaltumisesta. Lastensuojelutarpeen tuleminen viranomaisten tietoon mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin ja oikea-aikaisen ohjaamisen palvelujen piiriin. Lastensuojelun ilmenneisiin tarpeisiin vastaamista on kuitenkin vaikeuttanut muun muassa pätevien sosiaalityöntekijöiden puute.

Lastensuojelulain tarkoituksena on turvata lapsen oikeus turvalliseen kasvuympäristöön, tasapainoiseen ja monipuoliseen kehitykseen sekä erityiseen suojeluun. Lapsen edun näkökulmasta on tärkeää, että lastensuojelussa ja sijaishuollossa pyritään vähentämään turvattomuutta ja epävarmuutta, joka liittyy erilaisten väliaikaisten lastensuojelutoimenpiteiden toteuttamiseen. Valiokunta katsoo, että lainsäädännön kehittämisessä on tarpeen pyrkiä löytämään ratkaisuja, joilla esimerkiksi pitkäaikaisen sijaishuollon pysyvyyttä voidaan edistää eri osapuolten oikeudet huomioon ottavalla tavalla.

Esitetyissä säännösmuutoksissa selkeytetään ehkäisevän lastensuojelun määrittelyä ja roolia sekä siinä vaiheessa, kun lapsi tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana, että asiakkuuden aikana osana avo-, sijais- tai jälkihuoltoa. On arvioitu, että puutteet kuntien peruspalvelujen, kuten esimerkiksi kouluterveydenhuollon, toteuttamisessa ovat osaltaan johtaneet siihen, ettei lasten kasvuympäristössä olevia ongelmia ole havaittu ajoissa. Ongelmien kasaantuminen perheissä johtaa usein lisääntyneeseen lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun ja muiden erityispalvelujen tarpeeseen, vaikka ongelmiin voitaisiin löytää ratkaisuja peruspalvelujen piirissä annettavalla tuella.

Uuden lain täytäntöönpanoon liittyvien muutostarpeiden lisäksi ehdotetaan päätöksenteko lapsen sijoittamisesta vankilaan vankeus- tai tutkintavankeusrangaistustaan suorittavan vanhempansa kanssa siirrettäväksi Vankeinhoitolaitokselta lastensuojeluviranomaisille. Siirron ja vankiloiden perheosastojen perustamisen taloudellisten vaikutusten (noin 200 000 euroa) vuoksi esitys liittyy vuoden 2010 talousarvioon ja käsitellään sen yhteydessä. Useissa valiokunnalle annetuissa asiantuntijalausunnoissa on kiinnitetty huomiota siihen, että esityksen muita kuin talousarvioon liittyviä ehdotuksia on valmisteltu kiireisellä aikataululla ja että niiden arviointi olisi edellyttänyt enemmän aikaa kuin talousarvion käsittely mahdollistaa.

Lapsen sijoittaminen vankilaan vanhempansa kanssa

Vankilaan sijoitettavien lasten määrä on käytännössä hyvin pieni. Vanhempansa mukana vankilassa on tämän vuosikymmenen aikana ollut yhteensä noin 140 lasta, joista suuri osa on ollut alle vuoden ikäisiä. Keskimäärin lapset ovat olleet vankilaan sijoitettuina noin 7,5 kuukautta. Tällä hetkellä äiti-lapsiosastoja on kahdessa vankilassa ja lapsia näissä yhteensä seitsemän.

Lapsen sijoittaminen vankilaan on lastensuojelullista arviota ja lapsen edun punnitsemista vaativa päätös. Lapsen etu voidaan vankilaan sijoittamisessa turvata nykyistä paremmin, kun sijoitus tehdään lastensuojelulain mukaan ja perheosaston toiminta on lastensuojelun toimintaa. Lapsen sijoitus ja perheosaston työskentely perustuu kunkin lapsen kohdalla lapsen tarpeista lähtevään yksilölliseen asiakassuunnitelmaan.

Perheosasto tarjoaa mahdollisuuden kuntouttavaan toimintaan ja vanhemmuuden vahvistamiseen myös vankilassaoloaikana. Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen tukeminen, lapsen tarpeiden huomioon ottaminen ja lapsiperheen arkielämän taitojen oppiminen voivat ehkäistä erilaisten ongelmien syntymistä ennakolta ja vähentää myöhempien lastensuojelutoimenpiteiden tarvetta.

Valiokunta korostaa, että lapsen sijoittamista perheosastolle on harkittava huolellisesti lapsen edun kannalta ja arvioitava sijoittamisen oikeellisuutta jatkuvasti myös sijoituksen aikana. Arviointien tekeminen edellyttää sosiaalitoimen ja Rikosseuraamuslaitoksen yhteistyötä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta yhtyy lakivaliokunnan lausunnossaan esittämään näkemykseen yhteistyön tärkeydestä ja siitä, että käytännön toimijoille annetaan lain soveltamiseksi riittävästi ohjeistusta.

Lastensuojeluasioiden käsittely

Kiireellistä sijoitusta ja väliaikaista määräystä koskevien säännösmuutosten tavoitteena on parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa ja selkeyttämällä päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Päätöksentekojärjestelmä säilyisi esityksen mukaan pääpiirteissään ennallaan. Kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen tekeminen siirrettäisiin kuitenkin hallinto-oikeudelta kunnalliselle viranhaltijalle.

Saadun selvityksen mukaan kiireellisten sijoitusten jatkopäätökset ovat työllistäneet hallinto-oikeuksia kohtuuttomasti. Nämä asiat ovat luonteensa vuoksi kiireellisesti käsiteltäviä ja niitä on valtakunnallisesti ollut vuositasolla satoja. Tuomioistuinten harkintavalta on kuitenkin jäänyt käytännössä vähäiseksi. Kuten lakivaliokunta lausunnossaan toteaa, mahdollistaa esitys sen, että hallinto-oikeuksien voimavarat voidaan kohdistaa nykyistä tarkoituksenmukaisemmin. Jatkopäätökseen liittyvä muutoksenhakumahdollisuus on myös sosiaali- ja terveysvaliokunnan käsityksen mukaan riittävä turvaamaan asianosaisen oikeusturvan.

Lastensuojelulain 83 §:n nojalla hallintotuomioistuin voi antaa väliaikaisen määräyksen lapsen olinpaikasta ja siitä, miten lapsen hoito ja kasvatus on asian tuomioistuinkäsittelyn aikana järjestettävä. Tuomioistuinten väliaikaista määräystä koskevia säännöksiä on tarkoituksenmukaista uudistaa siten, ettei kunnallisten lastensuojeluviranomaisten enää tarvitse rutiininomaisesti pyytää väliaikaismääräystä jos kiireellinen huostaanotto on tehty huostaanottoasian ollessa vireillä hallinto-oikeudessa. Valiokunnan käsityksen mukaan on niin ikään aiheellista säätää lastensuojelulaissa hallintotuomioistuimille mahdollisuus oma-aloitteisesti antaa väliaikainen määräys lapsen sijoittamisesta. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi niissä sinänsä harvinaisissa tilanteissa, joissa pian hallinto-oikeuden hylättyä huostaanottohakemuksen syntyy tarve ratkaista lapsen olinpaikka valitusprosessin ajaksi. Valiokunnan käsityksen mukaan on perusteltua, että näissä tilanteissa sijoittamisesta päättää väliaikaismääräyksellä tuomioistuin eikä kunnallinen viranomainen, joka on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä. Valiokunta huomauttaa, että ratkaisun tulee aina perustua lapsen edun huomioon ottamiseen.

Lastensuojeluilmoitus ja selvityspyyntö

Lastensuojeluilmoitusta koskevaa säännöstä täydennetään siten, että muun muassa Rikosseuraamuslaitoksen henkilökunta tulee ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Uusi tapa saattaa lastensuojeluasia vireille on ehdotuksen mukainen pyyntö lastensuojelutarpeen arvioimiseksi. Lastensuojelulain uudistamisen yhteydessä toteutettu ilmoituskynnyksen madaltuminen tuotti esityksen mukaan positiivisten vaikutusten ohella ennalta ennakoimattomia negatiivisia seurauksia. Esimerkiksi perheen kanssa päivittäin asioivan päivähoidon työntekijän tekemä ilmoitus saatetaan kokea loukkauksena, mikä vaikeuttaa luottamuksellisen asiakassuhteen ylläpitämistä. Valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena lakiin ehdotettua mahdollisuutta pyytää lastensuojelun tarpeen arvioimista yhdessä lapsen tai hänen vanhempansa kanssa. Valiokunta korostaa kuitenkin samalla kaikkien lasten kanssa työskentelevien ennalta ehkäisevän työn merkitystä.

Lakiin ehdotetaan myös uutta velvollisuutta ennakollisen lastensuojeluilmoituksen tekemiseen, jos on perusteltua syytä epäillä, että syntyvä lapsi tulee tarvitsemaan lastensuojelun tukitoimia välittömästi syntymänsä jälkeen. Mahdollisesti tarvittavina tukitoimina mainitaan säännöksen perusteluissa lapsen sijoittaminen kuntouttavaan yksikköön yhdessä vanhemman kanssa, tehostettu perhetyö lapsen kotona tai kiireellinen sijoitus. Vaikka tällaisia ilmoituksia on käytännössä jossain määrin jo tehty, pitää valiokunta erittäin tärkeänä, että myös laki ohjaa näissä tilanteissa suunnittelemaan ja toteuttamaan lapsen ja äidin tarvitsemia tukitoimia jo raskauden aikana.

Rajoitustoimenpiteet

Jo ennen lastensuojelulain kokonaisuudistusta säädettyjen rajoitustoimenpiteiden käytännön soveltamisessa on ilmennyt muutostarpeita. Hallituksen esityksessä kiireellisimpänä on pidetty suljettuna hoitona annettavan erityisen huolenpidon kohdistamista jopa 6-vuotiaisiin lapsiin. Yhteydenpidon rajoittamista koskeva päätöksentekomenettely on vaikeuttanut lapsen edun mukaista yhteistyötä lapsen, vanhempien ja sosiaalityöntekijöiden välillä.

Erityistä huolenpitoa voidaan lastensuojelulain 72 §:n nojalla järjestää lastensuojelulaitoksessa lapsen vakavan päihde- tai rikoskierteen katkaisemiseksi tai kun lapsen oma käyttäytyminen muutoin vakavasti vaarantaa hänen henkeään, terveyttään tai kehitystään. Erityistä huolenpitoa voidaan järjestää enintään 30 vuorokauden ajan ja jatkaa tämän jälkeen vain erittäin painavasta syystä 60 vuorokaudella.

Valiokunta puoltaa suljettuna hoitona annettavan erityisen huolenpidon rajaamista koskemaan 12 vuotta täyttäneitä lapsia, vaikka täsmällisten ikärajojen asettamiseen lain tasolla liittyy myös ongelmia muun muassa lasten kehityksen yksilöllisen vaihtelun takia. Ehdotettua ikärajaa nuorempien lasten kohdalla hoidon jatkuvuus ja kiinnittyminen hoitaviin aikuisiin on ensiarvoisen tärkeää. Hoidossa korostuvat vuorovaikutukselliset tavoitteet, jolloin erityistä ja tehostettua tukea on syytä toteuttaa pitkäjänteisesti lapsen omassa arkiympäristössä ja välttää lapsen siirtämistä yksiköstä toiseen. Valiokunta korostaa, ettei erityinen huolenpito tarkoita ensisijaisesti lapsen oikeuksien rajoittamista vaan erityistä moniammatillista hoitoa ja huolenpitoa lapsesta.

Lastensuojelulain 67 §:n 4 momentin mukaan sosiaalityöntekijä voi jättää lapselle tarkoitetun viestin kokonaan tai osaksi toimittamatta lapselle. Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota 4 momenttiin ehdotettuun lisäykseen, jonka mukaan sosiaalityöntekijä voisi päätöksen tekemistä varten lukea kirjeen tai luottamuksellisen viestin. Lausunnon mukaan ehdotettu viestin lukemisoikeus merkitsee aiempaa selvästi pidemmälle menevää puuttumista luottamuksellisen viestin salaisuuden suojan ydinalueelle. Tällaiselle sääntelylle ei sinänsä ole perustuslain kannalta estettä, jos se täyttää perustuslain 10 §:n 3 momentin välttämättömyysvaatimuksen eikä sillä rajoiteta oikeutta enempää kuin kussakin yksittäistapauksessa on perusteltua. Perustuslakivaliokunnan mukaan ehdotettu lisäys näyttäisi merkitsevän rajoituksetonta mahdollisuutta kaikkien lapselle osoitettujen viestien lukemiseen. Perustuslakivaliokunta katsoi, että edellytyksenä lakiehdotuksen käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä on ehdotetun lisäyksen poistaminen tai täydentäminen siten, että oikeutta viestin lukemiseen rajoitetaan olennaisesti.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaisesti. Valiokunta pitää lapsen oikeusturvan kannalta hyvänä, että lapselle osoitettujen viestien lukeminen ja edelleen lapselle toimittamatta jättäminen edellyttävät valituskelpoisen päätöksen tekemistä.

Voimaantulo

Valiokunta ehdottaa lakien voimaantulon lykkäämistä kahdella kuukaudella, jotta perheosastojen perustamiseen ja kuntien viranomaisten koulutukseen sekä mahdollisesti tarvittaviin kuntien johtosääntöjen ja tietojärjestelmien muutoksiin jää ehdotettua enemmän aikaa.