Perustelut
Hallituksen esitys uudeksi huumausainelaiksi ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi ei sisällä periaatteellisia
muutoksia voimassa olevaan huumausainelainsäädäntöön
verrattuna. Esityksen tarkoituksena on saattaa Suomen kansallinen
huumausainelainsäädäntö EU:n
lainsäädännön mukaiseksi ja
ottaa huomioon huumausaineiden väärinkäytön
ehkäisyyn liittyvät kansainväliset velvoitteet. Lisäksi säännöksiin ehdotetaan
perustuslaista
johtuvia täydennyksiä ja täsmennyksiä.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta pitää myönteisenä,
että huumausainelain ajanmukaistaminen on nyt saatettu
eduskunnan käsiteltäväksi. Valiokunta
pitää huumausainelainsäädännön täsmentämistä ja
viranomaisten valvontayhteistyön tehostamista tarpeellisena
ja puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä seuraavin
muutosehdotuksin.
Voimassa olevan huumausainelain mukaisesti huumausaineeksi luetaan
ehdotuksen 3 §:ssä ne aineet ja valmisteet,
jotka on kansainvälisesti hyväksytty huumausaineita
ja psykotrooppisia aineita koskevien yleissopimusten luetteloihin. Kansallisesti
huumausaineiksi on nykyisen lain mukaan voitu luokitella kasveja,
jotka sisältävät jotakin edellä mainituissa
kansainvälisissä sopimuksissa tarkoitettua ainetta.
Lakiehdotuksessa huumausaineiksi katsotaan myös Euroopan
yhteisön neuvoston päätösten
nojalla valvontaan otettavat uudet psykoaktiiviset aineet, joita
on tällä hetkellä kuusi kappaletta.
Aineiden luokittelussa huumausaineeksi nojaudutaan siten edelleen
kansainvälisiin sopimuksiin. Valvonnallisesti ongelmallisia
ovat uudet kansainvälisiin sopimuksiin sisältymättömät,
lähinnä synteettiset aineet (ns. design-huumeet),
joilla on psykoaktiivisia vaikutuksia ja joita hankitaan ja tuodaan
Suomeen huumaantumistarkoitukseen. Vaikutustensa perusteella aineet
täyttävät lääkelaissa
säädetyn lääkkeen määritelmän,
joten aineiden maahantuontiin on voitu puuttua lääkelainsäädännön
kautta. Valiokunta pitää kansainvälisten
sopimusten mukaista luokittelua siihen liittyvistä puutteista
huolimatta kokonaisuutena arvioiden tarkoituksenmukaisimpana ja
katsoo, että kansainvälisten sopimusten huumausaineluetteloita
on tarpeen pyrkiä jatkuvasti täydentämään.
Huumausainelain tavoitteiden toteuttamisessa myös huumausaineiksi
luokiteltujen lääkkeiden väärinkäytön
ja levittämisen ehkäiseminen on tärkeää.
Päihteiden ja lääkkeiden sekakäytön lisääntyminen
on lisännyt laillisesti hankittujen lääkkeiden
joutumista väärinkäyttöön,
välitykseen ja katukauppaan. Huumausaineiden väärinkäyttöä voidaan
osaltaan vähentää lääkkeiden määräämiskäytäntöä valvomalla.
Valiokunta katsoo, että käynnissä olevissa
valtakunnallisissa terveydenhuollon tietojärjestelmien
kehittämishankkeissa on tarpeen ottaa huomioon myös huumausaineseurannan
nykyistä tehokkaampi järjestäminen.
Huumausainelain uudistaminen ja viranomaisten välisen
yhteistyön kehittäminen ovat osa pitkäjänteistä huumausaineiden
vastaista työtä. Keskeisimpiä sosiaali-
ja terveydenhuollon toimenpiteitä huumausaineiden käytön vähentämisessä ovat
kuitenkin ehkäisevän työn ja varhaisen
puuttumisen tehostaminen sekä huumausaineriippuvuuden hoitopalvelujen
kehittäminen ja hoidon tarjonnan lisääminen. Myös
rikosseuraamusten yhteydessä on pyrittävä päihdeongelmien hoidon vaikuttavuuden
lisäämiseen.
Yksityiskohtaiset perustelut
6 §. Kauttakuljetus.
Ehdotetun 6 §:n mukaan huumausaineen kauttakuljetus
lähtömaasta Suomen alueen kautta johonkin kolmanteen
maahan on mahdollista lähtö- ja kohdemaan viranomaisten
luvalla. Koska tullikäytännössä ilmaisulla "kolmas
maa" tarkoitetaan yleisesti Euroopan talousalueen ulkopuolisia maita
eikä säännöksen ole tarkoitus
koskea vain niitä, valiokunta ehdottaa tulkinnanvaraisen
ilmaisun muuttamista muotoon "toiseen maahan".
Pykälän 2 momenttia ehdotetaan täsmennettäväksi
siten, että ennen huumausaine-erän maahan saapumista
on esitettävä erää koskeva vientilupa
ja maahantuontilupa.
26 §. Huumausaineiden varastointi ja säilytys.
Lakiehdotuksen 26 §:n perusteella myös
kaikki huumausaineeksi katsottavat lääkkeet tulisi
säilyttää erillisessä lukitussa
paikassa. Sosiaali- ja terveysministeriön voimassa olevan
päätöksen huumausaineita koskevasta
kirjanpito- ja tietojenantovelvollisuudesta sekä huumausaineiden käsittelystä ja
hävittämisestä (1708/1993) 9 §:ssä erillissäilytys
on rajattu vain osaan psykotrooppisten aineiden luetteloista. Valiokunnan
saaman selvityksen perusteella lakiehdotuksen tarkoituksena ei ole
ollut laajentaa erillissäilytysvelvollisuutta nykyisestä käytännöstä.
Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 2 momentin muuttamista
siten, että erillissäilytysvelvollisuudesta vapautettavista
lääkevalmisteista voitaisiin edelleen säätää asetuksella.
38 §. Oikeus saada tietoja toimijoilta sekä viranomaisilta.
Ehdotetun 38 §:n 2 momentin mukaan Lääkelaitoksella
on salassapitovelvollisuuden estämättä oikeus
saada sisä- ja ulkokaupan lähtöaineasetuksissa
tarkoitetuilta toimijoilta huumausaineiden lähtöaineita
koskevia tietoja, jotka ovat tarpeen mainittujen asetusten
säännösten valvomiseksi.
Säännös mahdollistaa salassapitovelvoitteista
poikkeamisen ja on luonteeltaan yleisluonteinen. Valiokunta ehdottaa
perustuslakivaliokunnan lausuntokäytännön
ja sääntelyn oikeasuhtaisuuden perusteella tietojensaannin
rajaamista tehtävien suorittamisen kannalta välttämättömiin tietoihin.
(ks. PeVL 42/2005 vp, s. 3/II ja siinä mainitut
kannanotot).
39 §. Tietojen saaminen eräistä rekistereistä.
Ehdotetun 2 momentin mukaan Lääkelaitoksella on
oikeus huumausainelaissa säädetyn valvonnan toteuttamiseksi
ja yhteisölainsäädännössä tarkoitettujen
lupien myöntämistä varten saada tarpeellisia
tietoja sakkorekisteristä. Säännöksessä on
kyse perustuslain 10 §:ssä turvatuista henkilötiedoista.
Valiokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan edellä 38 §:n
kohdalla todettujen kannanottojen perusteella tiedonsaannin rajaamista
välttämättömiin tietoihin.
40 §. Tietojen luovuttaminen.
Ehdotetun 40 §:n tarkoituksena on
mahdollistaa Lääkelaitoksen valvontatietojen oma-aloitteinen
luovuttaminen poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisille. Ehdotuksen
mukaan tietoja saa luovuttaa sen mukaan kuin näitä viranomaisia
koskevissa laeissa säädetään.
Kaikissa kyseessä olevissa laeissa ei kuitenkaan säädetä näiden
viranomaisten oikeudesta saada tietoja muilta viranomaisilta.
Huumausaineiksi luokiteltujen lääkkeiden väärinkäytön
estämiseksi ja potilasturvallisuuden edistämiseksi
on tarpeen, että Lääkelaitos voi toimittaa
myös Terveydenhuollon oikeusturvakeskukselle huumausaineiden
seuranta- ja kirjanpitotietoja terveydenhuollon ammatinharjoittamisen
valvontaa varten. Oikeusturvakeskuksen tiedonsaantioikeudesta on
säädetty terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun
lain (559/1994) 40 §:ssä.
Valiokunta ehdottaa säännöksen muuttamista siten,
että Lääkelaitokselle annetaan oikeus
salassapitosäännösten estämättä omasta
aloitteestaan luovuttaa valvontaa koskevia tietoja edellä mainituille
viranomaisille. Koska luovutus voi koskea vain tietoja, jotka ovat
välttämättömiä viranomaisten
lakisääteisten tehtävien hoitamista varten,
voidaan ehdotettu 2 momentti poistaa.
41 §. Tietojen kerääminen kansainvälisille
valvontaviranomaisille tilastointia ja tutkimusta varten.
Ehdotetun 41 §:n mukaan siinä mainitut viranomaiset ovat velvollisia
luovuttamaan Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskukselle
ja Lääkelaitokselle tietoja, joita nämä voivat
luovuttaa edelleen kansainvälisille valvontaviranomaisille
ja tiedonkeruutahoille. Kerättävät ja
välitettävät tiedot ovat koontitietoja, jotka
eivät sisällä henkilötietoja tai
salassapidettäviä tietoja. Ehdotuksen perusteluissa
on kuitenkin viitattu sekä tilastolain että julkisuuslain
säännöksiin, joissa säädetään
tietojen salassapidosta ja salassapidettävien tietojen luovuttamisesta.
Valiokunta ehdottaa 41 §:n täsmentämistä siten,
ettei luovutus voi koskea salassapidettäviä tietoja.
42 §. Poliisi sekä tulli-
ja rajavartioviranomaiset toimivaltaisina viranomaisina.
Lakiehdotuksen 42 §:n mukaan poliisi sekä tulli-
ja rajavartioviranomaiset ovat Lääkelaitoksen
lisäksi toimivaltaisia viranomaisia huumausaineiden lähtöaineita
koskevissa asioissa. Säännös on tarpeen
yhteisön lähtöaineita koskevien asetusten täytäntöönpanemiseksi.
Valiokunta ehdottaa säännöksen täydentämistä selvyyden vuoksi siten,
että siitä käy ilmi näiden
viranomaisten toimivalta myös muissa kuin lähtöaineasetuksissa
säädetyissä asioissa.
44 §. Hävittäminen.
Lakiehdotuksen 44 §:ssä säädettäisiin
vain 43 §:n perusteella takavarikoidun ja valtiolle
menetetyksi tuomitun huumausaineen hävittämisestä.
Koska myös pakkokeinolain (450/1987) nojalla takavarikoidun
huumausaineen hävittämisestä on tarpeen
säätää, valiokunta ehdottaa,
että säännöksen soveltamista
rajaava viittaus 43 §:ään poistetaan.
46 §. Uhkasakko.
Lakiehdotuksen 46 §:ssä säädetään
hallinnollisista pakkokeinoista, joita Lääkelaitos
voi käyttää tilanteissa, joissa huumausainelakia
tai lähtöaineita koskevia
asetuksia rikotaan tai niissä säädettyjä velvollisuuksia
laiminlyödään. Ehdotetun 1 momentin
mukaan Lääkelaitos voi velvoittaa toimijan täyttämään velvollisuutensa
sakon uhalla tai uhalla, että toiminta keskeytetään
määräajaksi tai kokonaan. Valiokunta ehdottaa pykälän
selkeyttämistä siten, että 1 momentissa
säädetään niistä tilanteista,
joissa Lääkelaitos voi kohdistaa toimijaan kiellon
tai määräyksen.
Valiokunta ehdottaa, että 2 momentissa säädetään
pakkokeinoista eli uhkasakosta ja teettämis- ja keskeyttämisuhasta.
Toiminnan keskeyttäminen voi tämän pykälän
nojalla koskea ainoastaan säännösten
vastaista toimintaa tai toiminnan osaa, ei luvanvaraista toimintaa
kokonaisuutena. Valiokunta ehdottaa säännökseen selvyyden
vuoksi lisättäväksi viittauksen lain 21 §:ään,
jossa säädetään luvan peruuttamisen edellytyksistä.
Valiokunta ehdottaa lisäksi pykälän
otsikon muuttamista vastaamaan paremmin säännöksen sisältöä.