Perustelut

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa sopimuksen ja lakiehdotuksen hyväksymistä.

Kansainvälinen terveyssäännöstö on tärkeä väline tarttuvien tautien leviämisen ehkäisemisessä ja hallinnassa. Terveyssäännöstössä on sovittu oikeasuhtaisesti kansanterveydellisistä keinoista, joilla voidaan tehokkaasti puuttua terveysuhkiin muun muassa parantamalla tiedonkulkua valtioiden välillä ja kehittämällä yhteiset menettelytavat kansainvälisen liikenteen ja kaupan järjestämiseksi kansanterveysuhan aikana. Keskeisin muutos on velvollisuus ilmoittaa WHO:lle tapahtumat, joista voi seurata kansainvälinen terveysuhka. Pääasiallisesti terveyssäännöstön määräykset koskevat tartuntatauteja, mutta ilmoitusvelvollisuuden piiriin luetaan myös esimerkiksi kemialliset ja säteilytilanteet, mikäli ne täyttävät terveyssäännöstössä määritellyt ehdot.

Suomen terveydenhuollon lainsäädäntö vastaa pääosin terveyssäännöstön sopimusvaltioille asettamia vaatimuksia. Tämän vuoden joulukuun alusta voimaan tulleilla tartuntatautilain muutoksilla on parannettu mahdollisuuksia yleisvaarallisten ja niihin verrattavien tartuntatautien leviämisen estämiseen ottamalla lakiin säännökset henkilöiden ja tavaroiden karanteeniin määräämisestä (989/2006). Terveyssäännöstön uudistus edellyttää kuitenkin isorokon ja influenssa A-viruksen alatyypin H5N1 lisäämistä tartuntatautiasetuksen yleisvaarallisten tautien luetteloon. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ilma-aluksia koskevia säädöksiä, ohjeita ja eri toimijoiden tehtävänjakoa ja niihin mahdollisesti tarvittavia muutoksia selvitetään vielä ministeriöiden ja muiden tahojen yhteistyönä.

Suomessa terveyssäännöstön 4 artiklan mukaisena yhteysviranomaisena toimii Kansanterveyslaitos. Täysimääräinen velvoitteiden täyttäminen edellyttää lisäksi nopeaan tiedonvälitykseen kykenevien valtakunnallisten ja alueellisten päivystysjärjestelyjen toteuttamista sekä osittain puuttuvien alueellisten ja kuntatason valmiussuunnitelmien laatimista.

Terveyssäännöstön 40 artiklan mukaan matkustajilta ei tule periä maksua muun muassa määrätyistä terveystarkastuksista, rokotuksista tai eristys- ja karanteenitoimista. Muista terveystoimista voidaan periä maksu, joka ei saa ylittää palvelun tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 13 §:n mukaan muulta kuin Suomessa asuvalta voidaan asetuksella säätää perittäväksi maksu ja korvaus asiakasmaksulaista poikkeavin perustein, jollei Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Terveyssäännöstö on asiakasmaksulain 13 §:ssä tarkoitettu kansainvälinen sopimus, joka rajoittaa mahdollisuuksia periä maksuja muulta kuin Suomessa asuvalta henkilöltä. Valiokunnan käsityksen mukaan esimerkiksi silloin, kun Suomeen saapuu suuri määrä yleisvaarallisen tartuntataudin leviämisen estämiseksi karanteenin tai sairaalahoitoon määrättäviä matkustajia, tulisi valtion korvata kustannukset, jotta ne eivät muodostuisi kohtuuttoman suuriksi yksittäisille kunnille.