Perustelut

Kertomusvuonna tuli voimaan useita Kansaneläkelaitoksen toimintaan vaikuttaneita lainsäädännön muutoksia. Yleisten hallinto- ja kielilainsäädännön uudistusten ohella muun muassa etuuksien takaisinperintää koskevassa lainsäädännössä siirryttiin aiempaa lyhyempiin vanhentumisaikoihin. Takaisinperinnän muutokset ovat edellyttäneet Kansaneläkelaitokselta toiminnan tehostamista, samalla kun niin sanotuista toivottomista tai kustannuksiltaan etuuteen nähden suhteettoman kalliista perintätoimista voidaan luopua.

Takaisinperinnän muutoksiin liittyen Kansaneläkelaitos on kokeillut perintätoiminnan tehostamista keskittämällä sitä tiettyihin toimistoihin. Malli on käytännössä osoittautunut käyttökelpoiseksi myös muissa kuin perintäasioissa. Valiokunta toteaa, että toimintoja keskitettäessä tulee samalla huolehtia siitä, että kaikissa toimipisteissä säilyy riittävän laaja-alainen asiantuntemus.

Sähköinen asiakirjahallinta on kertomuksen mukaan alkuvaiheen ruuhkautumisen jälkeen tehnyt asioiden käsittelystä aikaisempaa sujuvampaa ja nopeampaa. Järjestelmän käyttöönotto on myös helpottanut työn tasaamista vakuutuspiirien ja -alueiden välillä. Tämä kehittämistyö on osaltaan tuonut Kansaneläkelaitokselle tunnustusta ulkopuolisten asiantuntijoiden arvioinneissa. Asiakaspalvelun taso on myös Kela-barometrin mukaan säilynyt hyvänä. Palvelujen laadun kehittäminen muun muassa asiakaspalautejärjestelmän avulla onkin edelleen keskeistä asiakkaiden luottamuksen säilymisen ja Kansaneläkelaitoksen julkisen kuvan kannalta.

Valtuutettujen kertomuksessa on kiinnitetty huomiota siihen, että lakien toimeenpanolle tulee varata riittävä valmisteluaika, jotta voidaan varmistaa atk-ohjelmien toimivuus, ohjeistuksen oikeellisuus ja koulutuksen riittävyys. Valiokunta pitää tärkeänä, että Kansaneläkelaitoksen asiantuntemusta käytetään lainsäädännön valmistelussa riittävän varhaisessa vaiheessa ja että arviot täytäntöönpanon vaatimasta ajasta ja resursseista otetaan valmistelussa huomioon. Kertomuksessa on käsitelty toimeentulotuen laskennallisen osan siirtämistä Kansaneläkelaitoksen toimeenpantavaksi. Siirtoa on ryhdytty selvittämään sosiaali- ja terveysministeriössä. Selvittelyssä on valiokunnan näkemyksen mukaan syytä ottaa huomioon myös sosiaali- ja työvoimaviranomaisten sekä Kansaneläkelaitoksen moniammatillisista yhteispalvelupisteistä saadut kokemukset. Mikäli selvityksen perusteella päädyttäisiin toimeenpanon siirtoon, edellyttäisi tämä valiokunnan saaman selvityksen mukaan vähintään vuoden valmisteluaikaa lain hyväksymisen jälkeen.

Täytäntöönpanon valmisteluajan riittävyyteen vaikuttavat myös tarvittavat ohjeistuksen muutokset. Kansaneläkelaitoksen etuuksiin liittyvä lainsäädäntö on viime vuosien selkeyttämishankkeista huolimatta edelleen usein soveltajan ja asiakkaan kannalta monimutkaista ja vaikeaselkoista, esimerkkinä voidaan mainita pitkäaikaistyöttömien eläketukea koskeva laki. Täytäntöönpanoajan riittävyyden kannalta on tärkeää, että soveltamisohjeissa voidaan ottaa asianmukaisesti huomioon lain sisältö ja lainsäätäjän tarkoitus. Ohjeistuksen asianmukaisuus on tärkeää myös sen vuoksi, että soveltamiskäytännön yhtenäisyys on keskeistä asiakkaiden yhdenvertaisen kohtelun kannalta. Valiokunta on kiinnittänyt vastikään huomiota ohjeistuksen merkitykseen yli 65 vuotiaiden vaikeavammaisten lääkinnällisessä kuntoutuksessa (StVM 8/2005 vp).

Valtuutettujen kertomuksen liitteenä olevassa katsauksessa tutkimustyön tuloksiin on ajankohtaisella tavalla tuotu esiin tutkimustyön keskeisimpiä havaintoja. Katsauksessa on muun muassa todettu, että Kansaneläkelaitoksen pitäisi tarkistaa ammatillisen kuntouttamisen käytäntöjään, koska puolet kuntouttamista hakevista asiakkaista joutuu odottamaan kuntoutustutkimuksiin pääsyä yli puoli vuotta. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan kyseessä on ollut menettelyyn liittyvä puutteellisuus, jonka korjaamiseen on jo ryhdytty. Kuntoutuksen käytäntöjä tulee kehittää myos vaikuttavuuden lisäämiseksi. Katsauksessa on selvitetty myös lääkekorvausten kehitystä lääkevaihdon voimaantulon jälkeisenä aikana. Valiokunta pitää tärkeänä, että Kansaneläkelaitos edelleen seuraa lääkekorvausten kehittymistä ja selvittää vaihtoehtoisia keinoja kustannusten kasvun hillitsemiseksi.