Perustelut
Suuri valiokunta yhtyy erikoisvaliokuntien huomioihin ehdotuksen
sisällöstä ja pitää perusteltuna,
että valtioneuvoston suhtautuminen EPPO:on on varauksellinen,
vaikka itse asetusehdotuksen tavoite tehostaa EU:n taloudellisten etujen
suojaa onkin varsin kannatettava. Lakivaliokunnan lailla suuri valiokunta
katsoo, että EPPO:n perustamista koskeva asetusehdotus
on perustuslain, rikosoikeuden ja prosessioikeuden kannalta erittäin
merkittävä. Ehdotuksella on suuri periaatteellinen
merkitys uutena EU:n rikosoikeudellisen yhteistyön muotona.
Ehdotus merkitsee huomattavasti pidemmälle menevää rikosoikeudellista
yhteistyötä kuin EU-rikosoikeuden lähtökohtana
oleva vastavuoroiseen tunnustamiseen ja aineellisen rikosoikeuden
lähentämiseen pohjautuva rikosoikeudellinen yhteistyö.
Nämä näkökohdat huomioon ottaen
ehdotukseen sisältyy eräitä merkittäviä ongelmia.
Suuri valiokunta toteaa, että lakivaliokunta ja hallintovaliokunta
ovat varsin kattavasti käsitelleet niitä reunaehtoja,
joiden täyttyessä Suomen edun mukaista on olla
EPPO:ssa mukana. Yh-tyen valtioneuvoston kantaan suuri valiokunta pitää perusteltuna,
että päätös tiiviimpään
yhteistyöhön osallistumisesta tai sen ulkopuolelle jäämisestä on
tehtävä ehdotuksen täsmennettyä nykyisestä ja
muiden jäsenvaltioiden kantojen selvittyä.
Suuri valiokunta kiinnittää tässä yhteydessä erityistä huomiota
siihen, että asetusehdotus komission esittämässä muodossaan
laajentaisi EPPO:n toimivaltaa SEUT 86 artiklan 1 ja 3 kappaleessa
määritellyistä EU:n taloudellisia etuja
vahingoittavista rikoksista ns. liitännäisiin
rikoksiin (ehdotuksen 13 artikla). Tällaista lähestymistapaa
on pidettävä ongelmallisena Suomen perustuslain
kanssa. On muistettava, että Lissabonin sopimusta saatettaessa
voimaan juuri SEUT 86 artikla oli yksi syy siihen, että sopimus
saatettiin voimaan niin sanotussa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä
(HE 23/2008
vp) ottaen huomioon perustuslain 1 ja 104 §:n säännökset
valtion täysivaltaisuudesta ja syyttäjälaitoksesta
(PeVL 13/2008 vp).
Muilta osin suuri valiokunta viittaa erikoisvaliokuntien lausuntoihin
ja pitäytyy lausunnossaan esittämään
huomioita toissijaisuusperiaatteen merkityksestä asian
käsittelyssä.
Kuten edellä on esitetty, suuri valiokunta ei esittänyt
täysistunnolle toissijaisuusmuistutuksen tekemistä komissiolle.
Valiokunta otti ratkaisussaan huomioon valtioneuvoston näkemyksen
siitä, että ehdotus ei riko toissijaisuusperiaatetta.
Ratkaisuun vaikutti suuresti myös suuren valiokunnan näkemys
siitä, että Lissabonin sopimukseen perustuva toissijaisuusvalvonta
on nykymuodossaan varsin tehoton keino vaikuttaa lainsäädäntöehdotusten
sisältöön. Valiokunta suhtautuu edelleen
varsin pidättyvästi menettelyyn. Valiokunnan kokemusten
mukaan komissio vastaa pääsääntöisesti
kansallisten parlamenttien huomautuksiin usean kuukauden viiveellä ja
varsin yleisellä tasolla ottamatta käytännössä lainkaan
kantaa parlamenttien sisällöllisiin huomautuksiin.
Valiokunnan arvion mukaan kansallisten parlamenttien esittämillä huomautuksilla
on ollut hyvin vähän, jos lainkaan, vaikutusta
ehdotuksen sisältöön tai kansalliseen kannanmuodostukseen,
ellei jäsenvaltio neuvostotasolla tuo näitä näkemyksiä esille
oma-aloitteisesti valtiosääntöisen järjestelmänsä velvoittamana
tai muista syistä. Kansallinen parlamentti ja neuvostossa
toimiva jäsenvaltio voivat myös esittää toissijaisuusperiaatteen
osalta eriäviä kantoja. EU-perussopimuksen toissijaisuusperiaatteen
valvontaa koskevat määräykset eivät
itsessään luo jäsenvaltioille velvollisuutta edistää kansallisten
parlamenttien toissijaisuusperiaatteen soveltamista koskevia kantoja
EU-tason neuvotteluissa. Suomessa velvoittavuus perustuu vakiintuneeseen
valtiosääntötulkintaan, jonka mukaan
eduskunnan kanta on ohjeellinen lähtökohta valtioneuvoston
toiminnalle EU:ssa.
Suuri valiokunta painottaa, että sen päätöksestä olla
tekemättä toissijaisuusmuistutusta ei voida tehdä
sitä johtopäätöstä,
että Suomi olisi valmis osallistumaan tiiviimpään
yhteistyöhän EPPO:n osalta.
Suuri valiokunta korostaa, että päätös
tiiviimpään yhteistyöhön osallistumisesta
tai siitä poisjättäytymisestä tullaan
tekemään eri yhteydessä ja pääosin
myös eri perustein kuin kansallisen parlamentin pöytäkirja
N:o 2 mukaisessa menettelyssä ja aikataulussa muodostettu
toissijaisuusperiaatteen soveltamista koskeva arvio. On muistettava,
että toissijaisuusmuistutuksen osalta kansallinen parlamentti
on rajoitettu arvioimaan komission alkuperäisen ehdotuksen
pohjalta oikeudellisesti varsin rajattua kysymystä oikeasta
päätöksentekotasosta. Vaikka toissijaisuuskysymykset
ovat olennaisia kysymyksiä läpi lainsäädäntöprosessin,
osallistuminen tiiviimpään yhteistyöhän
edellyttää laaja-alaisempaa oikeudellista ja poliittista
arviota ehdotuksen tuomista hyödyistä ja mahdollisista
ongelmista (ml. perustuslaki) suhteessa nykytilanteeseen. Vastaavin
perustein suuri valiokunta katsoo, että kansallisen parlamentin
päätös kyseenalaistaa ehdotuksen toissijaisuusperiaatteen
mukaisuus ei saa heikentää kyseisen jäsenvaltion neuvotteluasemia
neuvostotasolla, vaan jo perussopimus edellyttää,
että kaikki jäsenvaltiot voivat neuvotella neuvostossa
ja sen työryhmissä tasavertaisesti ja yhtäläisin
ehdoin.