Valiokunta pitää pääosin myönteisinä komission tiedonannossa esitettyjä toimenpiteitä ja arvioi, että ne joustavoittavat toissijaisuusmenettelyä. Valiokunta huomauttaa kuitenkin, että toissijaisuusmenettelyn tehostaminen ei itsessään ole riittävä vastaus kysymykseen kansallisten parlamenttien osallisuudesta lainsäädäntöön.
Suomi on jo pitkään arvioinut, että kansallisille parlamenteille annettu mahdollisuus osallistua toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvontaan ei ole tehokas tapa edistää kansallisten parlamenttien vaikutusvaltaa ja osallisuutta unionin politiikkaan. Mahdollisuus esittää jälkikäteen huomautuksia komissiolle sen jo antamista ehdotuksista on lähtökohtaisesti tehotonta silloin, kun lainsäätämismenettely on jo siirtynyt neuvostoon ja Euroopan parlamenttiin.
Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen monet kansalliset parlamentit ovat käyttäneet hyväksi sopimuksen mahdollistamat perustellut lausunnot keinona tuoda näkyviin mielipiteensä komission säädösehdotuksista. Monet perustellut lausunnot käsittelevät käytännössä säädösehdotusten sisältökysymyksiä eikä niinkään niiden toissijaisuusperiaatteen mukaisuutta. Kansallisten parlamenttien kesken on vain kerran löytynyt riittävä määrävähemmistö nk. keltaisen kortin menettelyn käynnistämiseksi.
Suuri valiokunta pitää tarpeellisena, että toissijaisuusperiaatetta koskevaa keskustelua laajennetaan koskemaan kysymystä siitä, miten kansallisten parlamenttien lainsäädännön sisältöä koskevat näkemykset kuullaan unionin lainsäädäntöprosessissa. Toissijaisuusperiaate on erittäin tärkeä, joskin sitä vastaan rikotaan erittäin harvoin. Suurempana ongelmana valiokunta pitää sitä, että useimpia kansallisia parlamentteja sivuutetaan unionin lainsäädäntömenettelyssä.
Valtioneuvoston tavoin valiokunta katsoo, että kansallisten parlamenttien näkemykset voidaan parhaiten huomioida kansallisella tasolla parlamentin ja hallituksen yhteistyötä kehittämällä. Valiokunta muistuttaa, että valtaosa unionin jäsenvaltioista voisi perustuslakinsa mukaan niin halutessaan vahvistaa kansallisin päätöksin EU-kannanmuodostuksen parlamentaarista valvontaa.
Suuri valiokunta uusii keskustelun avauksena ennen Sibiun huippukokousta vuonna 2014 tekemänsä ehdotuksen (SuVM 1/2014 vp), että Suomi ajaa aktiivisesti toissijaisuusmenettelyä koskevaa menettelytavan muutosta: Kansallisten parlamenttien tekemät huomautukset tulee esitellä neuvoston työryhmäkäsittelyssä. Niitä tulisi olla myös valmius kommentoida, mielellään huomautuksen esittäneen parlamentin kotivaltion edustajan toimesta. Tämä johtaisi parlamenttien huomautusten sisällyttämiseen varsinaiseen lainsäädäntöprosessiin. Se samalla vastaisi siihen toissijaisuusmenettelyyn liittyvään ongelmaan, että kansallinen parlamentti ja sille vastuunalainen hallitus voivat esittää keskenään ristiriitaisia kantoja säädösehdotuksen toissijaisuusperiaatteen mukaisuudesta.
Lainsäädäntövaltaa käyttävien alueparlamenttien asema
Ahvenanmaan maakunnan hallitus on lausunnossaan suurelle valiokunnalle esittänyt, että Ahvenanmaan maakuntapäivät tulee toissijaisuusmenettelyssä rinnastaa eduskuntaan silloin, kun komission ehdotus koskee maakunnan toimivallassa olevaa asiaa. Lisäksi lainsäädäntövaltaa omaavien itsehallintoalueiden edustus komission Refit-hankkeen ohjauksessa tulee maakunnan hallituksen mielestä vahvistaa.
Valiokunta toteaa, että Ahvenanmaan maakunnan hallituksen kanta on Ahvenanmaan itsehallintolain mukaisen järjestelmän kannalta ymmärrettävä. Valiokunta kuitenkin muistuttaa nykyisen toissijaisuusmenettelyn perustuvan EU:n perussopimuksen määräyksiin, joiden tarkistamista on ymmärrettävä pidemmän aikavälin hankkeena. Viitaten edellä toissijaisuusmenettelystä lausumaansa valiokunta muistuttaa lisäksi, että Ahvenanmaan maakuntapäivät voi jo nyt — samoin kuin kansalliset parlamentit ja myös ei-valtiolliset toimijat — olla suoraan yhteydessä Euroopan komissioon kaikissa maakuntapäivien aiheellisiksi katsomissa asioissa. Valiokunta muistuttaa, että epämuodollinen kirjeenvaihto on keinona vaikuttaa komissioon moninkertaisesti tärkeämpää kuin muihin tarkoituksiin tarkoitettu toissijaisuusmenettely.