Perustelut
Yleistä
Edellisessä lausunnossaan suuri valiokunta huomautti,
että Eurooppa 2020 -prosessin laajuuden mielekkyyttä on
syytä pohtia suhteessa sen tuloksellisuuteen. Jotta uusi
strategia ei jäisi edeltäjänsä tavoin
tuloksiltaan vaatimattomaksi, tarvitaan todellista sitoutumista
ja päätösten tehokasta täytäntöönpanoa.
Eurooppa 2020 -strategia on luonteeltaan jäsenvaltioiden
ja unionin toimielinten välinen poliittinen sopimus, jolla jäsenvaltiot
sitoutuvat eräisiin pääosin kansalliseen
toimivaltaan kuuluviin toimiin, jotka varsinkin koulutus- ja osallisuusindikaattoreiden
osalta
edellyttävät lukuisten — osin hallituksiin nähden
autonomisten — tahojen myötävaikutusta.
Valiokunta ei edelleenkään ole kokonaan vakuuttunut
siitä, että strategian valmistelulle varattu alle
puolen vuoden aika on riittävä, jotta kaikissa
jäsenvaltioissa kaikki talouden, sivistystoimen ja muiden
sektoreiden vaikuttajat olisivat aidosti sitoutuneet niihin lupauksiin,
jotka jäsenvaltioiden hallitukset tekevät niiden
puolesta 17.6.2010. Tämän lisäksi useimmissa
jäsenvaltioissa rahoituskriisin vuoksi tehtävät
julkisen talouden leikkaukset vähentävät
mahdollisuuksia Eurooppa 2020 -strategian edellyttämiin
sijoituksiin.
Edellä sanotun vuoksi valiokunta yhtyy valtioneuvoston
arvioon Eurooppa 2020 -strategian unionin tason tavoitteiden haasteellisuudesta. Valiokunta
katsoo, että strategian toteutukseen on sisällytettävä valmius
myös tavoitteiden uudelleenarviointiin hankkeen aikana,
jos niiden saavuttaminen osoittautuu ylivoimaiseksi. Lissabonin
strategian kokemuksiin viitaten valiokunta pitäisi parempana,
että tarvittaessa tunnustetaan mahdolliset vastoinkäymiset
ja tehdään tarvittavat päätelmät
niistä, kuin että EU:n neuvostossa sorvataan juhlallisia
päätelmiä strate-gian merkityksestä senkin
jälkeen, kun usko strategian toteutumiseen on kadonnut.
Valiokunta kannattaa siksi Euroopan komission ja jäsenvaltioiden
välisissä keskusteluissa esitettyä ajatusta
strategian välitarkastuksesta.
Valiokunnalle ei ole vielä esitelty muita jäsenvaltioita
koskevia määrällisiä tavoitteita
eikä strategian unionitason hallintomallia. Valiokunta
odottaa, että valtioneuvosto antaa näistä seikoista
täydentävän selvityksen siten, että valiokunta
voi hyvissä ajoin ottaa kantaa Eurooppa-neuvostossa päätettävään
kokonaisuuteen.
Työllisyystavoite
Suuri valiokunta yhtyy työelämä-
ja tasa-arvovaliokunnan tavoin valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan
Suomen kansalliseksi tavoitteeksi asetetaan 78 prosentin työllisyysaste
20—64-vuotiaiden ikäryhmässä vuoteen
2020 mennessä. Valiokunta tähdentää,
että tavoite edellyttää sekä työvoiman
tarjonnan että sen kysynnän kasvattamista. Tavoitteen
saavuttaminen on yhteydessä Eurooppa 2020 -strategian yleiseen
talouskasvua koskevaan tavoitteeseen.
Suuri valiokunta kiinnittää valtioneuvoston huomiota
työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan lausunnon
esityksiin yli 64-vuotiaiden ja eri väestöryhmien
työllisyydestä sekä sukupuolten tasa-arvon
ja työelämän laadun työllisyysvaikutuksista.
Näillä kannoilla tulee olemaan keskeistä merkitystä varsin
ylimalkaisesti muotoillun yleisen työllisyystavoitteen
konkretisoimisessa.
T&k-tavoitteet
Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan tutkimus-
ja kehitysrahoituksen bkt-osuus olisi vähintään
4 prosenttia, josta yksityisen sektorin osuus olisi kaksi kolmasosaa.
Viitaten talousvaliokunnan lausuntoon valiokunta huomauttaa, että jo
aiemmin kansalliseksi tavoitteeksi asetettu 4 prosentin bkt-osuus
saavutettiin jo vuonna 2009 — joskin bkt:n alenemisen seurauksena.
Tämän tason säilyttäminen merkitsisi
siten t&k-rahoituksen merkittävää euromääräistä lisäystä,
mitä valiokunta pitää kannatettavana.
Valtioneuvoston ja talousvaliokunnan tavoin suuri valiokunta
korostaa, että pelkän bkt-osuuden seuranta ei
riitä indikaattoriksi, vaan Eurooppa-neuvoston kesäkuisen
päätöksen tulisi kiinnittää huomiota
t&k-rahoituksen tuloksiin ja innovaatiojärjestelmän
tehokkuuteen.
Ilmasto- ja energiatavoitteet
Suuri valiokunta toteaa valtioneuvoston tavoin, että ilmasto-
ja energiatavoitteet on päätetty Eurooppa 2020
-strategiasta riippumattomassa unionin lainsäädännössä,
josta johtuvat myös nykyiset Suomen tavoitteet. Strategian
tavoitteista energiatehokkuuden määrittely ja
seuranta vaativat jatkotyötä.
Koulutustavoitteet
Sivistysvaliokunnan tavoin suuri valiokunta pitää valtioneuvoston
ehdottamia, korkeakoulu- ja muun perusasteen jälkeisen
tutkinnon suorittaneiden väestöosuutta koskevia
tavoitteita perusteltuina ja olemassa olevia kansallisia tavoitteita
vastaavina.
Ilman tutkintoa koulunsa päättäneiden
osuutta koskevan tavoitteen osalta valiokunta edellyttää valtioneuvostolta
suurempaa kunnianhimoa. Se, että Suomessa varhain koulunsa
päättäneiden osuus (9,8 prosenttia 18—24-vuotiaista)
jää alle EU:n asettaman 10 prosentin tavoitteen,
ei ole aihe tyytyväisyyteen. Sekä talouskasvuun että syrjäytymisen
vähentämiseen liittyvät syyt puoltavat
vahvoja toimenpiteitä, jos joka kymmenenneltä suomalaiselta
nuorelta puuttuvat sellaiset opinnoilla saatavat valmiudet, joilla
he turvaavat elantonsa seuraavan 40—50 vuoden aikana. Suuri
valiokunta viittaa tältä osin sivistysvaliokunnan
toistuvasti esittämiin kannanottoihin asiasta (SiVM 4/2010
vp — HE 109/2009 vp; SiVL 15/2009 vp — HE
174/2009 vp; SiVL 20/2009 vp — VNS 7/2009
vp; SiVL 4/2009 vp — VNS 3/2009 vp).
Valiokunta muistuttaa, että Eurooppa-neuvostossa on
tehtävä päätös myös
unionin tasoisista määrällisistä koulutustavoitteista.
Valiokunta edellyttää voivansa osallistua päätöstä koskevaan
Suomen kannanmuodostukseen valtioneuvoston täydentävän
selvityksen pohjalta. Valiokunta esittää, että varsinkin
varhain koulunsa keskeyttäneiden lukumäärän
vähentämistavoite on yhteydessä myös
unionin varoilla rahoitettaviin koheesiohankkeisiin. Valiokunta ehdottaa,
että lukutaidottomuuden poistaminen niissä jäsenvaltioissa,
joissa sitä esiintyy, sekä romaniväestön
koulunkäynnin järjestäminen niissä jäsenvaltioissa,
joissa valtio on siinä epäonnistunut, sisällytetään
strategian tavoitteisiin.
Sosiaalista osallisuutta koskeva tavoite
Valtioneuvosto käsittelee sosiaalista osallisuutta
eli köyhyyden vähentämistä koskevaa
kysymystä lähinnä sitä mittaavien
indikaattoreiden valinnan kannalta. Valiokunta toteaa, että köyhyyden
vähentäminen on niitä kysymyksiä,
joihin kansalaiset perustellusti odottavat Eurooppa-neuvostolta
selkeitä, selkeästi ilmaistavia ja selkeästi
todennettavia määrällisiä tavoitteita. Köyhyydessä tai
köyhyysriskissä elävien ihmisten lukumäärä Euroopan
unionissa on noin 85 miljoonaa, joista 20 miljoonaa on lapsia. Suomessa
13 prosenttia väestöstä on köyhyysuhan alaista.
Euroopassa noin 8 prosenttia työssä käyvistä ihmisistä elää köyhyysriskissä.
Valtioneuvosto ei ole ottanut kantaa indikaattoreiden valintaan,
minkä vuoksi suuri valiokunta rajoittuu nyt seuraavien
poliittisten tavoitteiden esittämiseen.
Eurooppa-neuvoston on asetettava selkeä määrällinen
tavoite köyhyyden vähentämiseksi. Suhteellista
köyhyttä mittaava indikaattori (60 prosenttia
kunkin maan mediaanituloista) on edelleen välttämätön,
mutta se ei riitä huono-osaisimpien ihmisten tilanteen
parantamiseksi eikä myöskään
anna oikeaa kuvaa unionin jäsenvaltioiden ja alueiden koheesion
kehityksestä. Tavoite on muotoiltava siten, että kansalaiset voivat
arvioida sen saavuttamista. Tämä edellyttää useiden
indikaattoreiden samanaikaista käyttöä sekä eri
jäsenvaltioiden vauraus- ja tuotantorakenne-eroista johtuen
todennäköisesti myös maittain erilaisten
täydentävien indikaattoreiden käyttöä.
Eurooppa-neuvoston tulisi asettaa tiukka, absoluuttisen köyhyyden
poistamista koskeva määrällinen tavoite,
jonka saavuttamiseksi tulee olla valmius myös unionin rahoitukseen.
Jo eettisistä syistä unionilla on oltava nollatoleranssi köyhyydelle,
joka merkitsee riittävän ravinnon, asunnon ja
peruskoulutuksen puuttumista.
Romanit ovat yksi ilmeisimpiä esimerkkejä EU:n
alueella elävistä vähemmistöryhmistä,
jotka kärsivät sekä köyhyydestä että syrjinnästä. Myös
Suomen kaupunkien kaduilla kerjäävät
romanit ovat seurausta tästä syrjinnän
ja köyhyyden kierteestä. EU:lla on merkittäviä oikeudellisia,
taloudellisia ja poliittisia keinoja vaikuttaa romanien oikeuksien
toteutumiseen. Näitä ovat esimerkiksi syrjinnän
kieltävä lainsäädäntö ja EU:n
rakennerahastot. EU:n tähänastiset toimet ovat
kuitenkin olleet tehottomia, eikä romanien aseman parantaminen
ole ollut riittävästi esillä EU:n päätöksenteossa.
Valiokunta katsoo, että Eurooppa-neuvoston tulee vahvistaa
erillinen romanien köyhyyden vähentämistä koskeva määrällinen
tavoite, joka voisi ennakoida myöhemmin hyväksyttävää romanien
syrjinnän vastaista unionin strategiaa.
Euroopan unionin alueella asuvien romanien tilanne on pahin
muutamissa uusissa jäsenval- tioissa. Romanien
heikko asema on ehkä EU:n pahin ihmisoikeusongelma. Kööpenhaminassa määriteltyjen
jäsenyyskriteerien mukaan jäsenvaltion hallintoelimen
tulee ylläpitää demokra-tiaa, oikeusvaltioperiaatteen
ja ihmisoikeuksien noudattamista sekä vähemmistöjen
kunnioittamista. Valiokunta katsoo, että komission tulee kiireellisesti
pyytää unionin perusoikeusvirastolta selvitys
romanien ihmisoikeus- ja köyhyystilanteesta sekä ryhtyä sen
perusteella asianmukaisiin toimenpiteisiin.
Köyhyyden poistamistavoitteella on ilmeinen yhteys
työllisyystavoitteeseen sekä samalla työn ehtoihin.
Edistystä köyhyyden poistamisessa tulee siten
arvioida myös sen kannalta, miten hyvin onnistutaan syrjäytyneiden
integroimisessa työelämään sekä toisaalta
työssäkäyvien köy-hien suhteellisen
ja absoluuttisen määrän vähentämisessä.