Perustelut

Kuten valiokunnan mietinnössä todetaan, lakiehdotuksen käsittelyn yhteydessä on noussut voimakkaasti esille kysymys lain uusien teknisiä suojauksia koskevien säännösten vaikutuksista lain 12 §:n mahdollistamaan yksityiseen kopiointiin.

Käsityksemme mukaan lakiehdotus on laadittu voimakkaasti tekijänoikeuksien haltijoiden näkökulmasta. Kun laissa suojataan teknisiä suojauksia myös yksityiskäyttöön tapahtuvaa suojauksen murtamista vastaan, syntyy vaara, että käyttäjien oikeudet, jotka sisältyvät tekijänoikeuslakiin ja EU:n tekijänoikeusdirektiiviin, muuttuvat tosiasiallisesti tehottomiksi ja merkityksettömiksi. Tasapaino oikeudenhaltijoiden ja käyttäjien välillä muuttuu voimakkaasti oikeudenhaltijoiden eduksi.

Lisäksi pidämme ongelmallisena lainsäädäntöä, jonka valvonta on käytännössä mahdotonta. Tämä ei ole omiaan edistämään yleistä lainkuuliaisuutta ja lain kunnioitusta.

Näkemyksemme mukaan lakiehdotuksessa omaksuttu tulkinta EU:n tekijänoikeusdirektiivistä on yksipuolinen. Mahdollisuuuksia kansallisen liikumavaran käyttöön direktiivin täytäntöönpanossa ei ole käytetty oikein, vaan pikemminkin käyttäjien kannalta kiristävään suuntaan.

Näkemyksemme on, että direktiivin sallima kansallinen liikkumavara on suhteellisen suuri. Yksityisen kopioinnin osalta direktiivissä edellytetään, että oikeudenhaltijat saavat siitä kohtuullisen hyvityksen eikä kopiointi estä teosten tavanomaista hyödyntämistä eikä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijoiden oikeutettuja etuja. Suomen tekijänoikeuslaissa yksityinen kopiointi on rajattu muutamaan teoksen kappaleeseen, joiden käyttäminen muulla tavoin on nimenomaisesti kielletty. Tämän lisäksi oikeudenhaltijat saavat yksityisestä kopioinnista EU:n mittakaavassa korkean hyvityksen. Suomen voimassaoleva yksityistä käyttöä sääntelevä lainsäädäntö on näiltä osin nykyisellään direktiivin mukainen. Direktiivi antaa tällaisessa tilanteessa lainsäätäjälle mahdollisuuden turvata kansalaisten oikeuden yksityiseen kopiointiin myös silloin, kun teokset on varustettu teknisillä suojauksilla.

Perustelut

Suuri valiokunta on joutunut käsittelemään tekijänoikeuslainsäädännön uudistusta sivistysvaliokunnan mietinnön pohjalta. Käsittelyn yhteydessä on ilmennyt, että sekä hallituksen esitys että sivistysvaliokunnan mietintö johtavat eräiltä osin kohtuuttomiin lopputuloksiin. Uudistusten perustana on Euroopan unionin direktiivi, jota laadittaessa kuluttajien ja tekijänoikeuksien haltijoiden edut eivät ole tulleet tasapuolisesti huomioon otetuiksi. Sama vinouma näkyy myös hallituksen esityksessä ja sivistysvaliokunnan mietinnössä.

Tekijänoikeudet tulee turvata ja piratismia vastaan tulee taistella, mutta samalla tulee kuluttajien kohtuulliset edut turvata ilman, että tavallinen kansalainen joutuu jatkuvasti elämään rangaistus- tai hyvitysuhan alaisena.

Hallituksen esityksessä ja sivistysvaliokunnan mietinnössä ongelmallisia ovat tietokoneohjelmien ja tietokantojen välittämiseen liittyvät ongelmat 11 a §:ssä, yhteisöraukeamiseen liittyvät ongelmat 19 §:ssä sekä teknisen toimenpiteen kiertämisen kieltoon liittyvät ongelmat         50 a §:ssä. Myös teknisen suojauksen sekä televisio- ja radiolähetysten lähioikeuden suojan ajalliseen kestoon liittyy epätarkoituksenmukaisuutta.

Lakiehdotuksen 11 a § tulee hyväksyä siinä muodossa, joka täysistunnossa ensimmäisen käsittelyn äänestyksessä hylättiin. Tämä tarkoittaa, että pykälän 2 momentti tulee poistaa. Näin voidaan estää se uhka, että osa Internetin käytöstä muuttuisi laittomaksi ja operaattorit saattaisivat joutua kohtuuttomaan asemaan.

Lakiehdotuksen 19 §:n osalta tulee tarkoin seurata, aiheuttaako se eräiden erikoisalan   kirja-, elokuva- ja muiden vastaavien kauppojen toimintaedellytysten kohtuutonta vaikeutumista ja estääkö se esimerkiksi opiskelijoiden Eta-        alueen ulkopuolelta tapahtuvat kirjojen yhteishankinnat. Mikäli näitä ongelmia ilmenee, niihin tulee viipymättä puuttua.

Pääministeri Paavo Lipposen II hallitus antoi eduskunnalle rauenneen esityksen (HE 177/2002 vp), jossa se ehdotti 50 a §:lle sanamuotoa, joka sallii musiikkikappaleen tai teoksen valmistamisen henkilökohtaista käyttöä varten kopioimalla se tietokoneen muistiin ja edelleen eri formaatille. Lipposen hallituksen esityksen perustelujen mukaan tämä ei ole ristiriidassa direktiivin säädösten kanssa. Pääministeri Matti Vanhasen hallituksen uusi esitys (HE 28/2004 vp) kieltää tällaisen menettelyn katsoen sen olevan saman direktiivin vastaista. Väitettyä direktiivin vastaisuutta perustellaan sivistysvaliokunnan mietinnössä keskusteluilla EU:n edustajien kanssa, mutta ei itse direktiivin sisällöllä.

Lakiin tulee ottaa Lipposen hallituksen esityksen mukainen 50 a §, joka laillistaa normaalin henkilökohtaisen käytön, mutta ei tee piratismista laillista eikä ole direktiivin vastainen. Alla oleva pykälä on sama kuin oli Lipposen hallituksen lakiesityksen 50 a § lisättynä 2 momentilla, joka puolestaan on samansisältöinen kuin Vanhasen hallituksen esityksen vastaava 2 momentti. Näin menetellen yksityiseen käyttöön kopiointi vastaa yleistä oikeustajua eikä tee käyttäjistä lain rikkojia.

Suuri valiokunta kuittaa lain 50 a §:ään sisältyvät vakavat ongelmat ja kohtuuttomuudet lausumalla. Muihin ilmenneisiin epäkohtiin valiokunta ei puutu lainkaan. Lausuma ei voi olla ristiriidassa lain kanssa, eikä lausuma sido lain soveltajaa tai tuomioistuinta. Näin ollen se ei riitä korjaamaan lain epäkohtia. Hallitukselle kuuluu seurantavelvollisuus ilman eri lausumaakin. Pykälän muuttaminen edellä mainitulla tavalla tasapainottaa kuluttajan ja tekijöiden edut. Suuren valiokunnan enemmistö ei kuitenkaan ollut valmis hyväksymään allekirjoittaneen perusteltuja muutosesityksiä.

Jumalanpalvelusmusiikin osalta yhdyn suuren valiokunnan mietintöön.