Suomessa toimii tällä hetkellä 5—8
yhteisöradioiksi luokiteltavaa radioasemaa, mm.
Radio Moreeni Tampereella, Radio Robin Hood Turussa, Helsingin Lähiradio
Helsingissä, Radio Pro Torniossa, Radio Inari Inarissa
jne. Uusia yhteisöradioita on niin ikään
syntymässä. Kansalaismedia, yhteisöradiot,
"median kolmas sektori" tekee laajemmin tuloaan myös meille.
Suomessa yhteisöradiot toimivat kaupallisten radioiden
rinnalla samanlaisten toimilupaehtojen alaisina, toisin kuin monissa
EU-maissa, joissa ei-kaupallisten yhteisöradioiden erityinen
luonne on tunnustettu lainsäädännössä ja
valtioiden tukipolitiikassa. Esim. Ranskassa toimii n. 600 vapaata
yhteisöradiota, jotka saavat tukea kansallisesta viestinnän
tukirahastosta. Saksan liittotasavallassa on olemassa säännöllinen
yhteisömedian taloudellinen tuki, samoin Englannissa ja
Itävallassa. Myös muissa Pohjoismaissa Tanskassa,
Ruotsissa ja Norjassa valtiot tukevat yhteisöradioita merkittävästi.
Suomessa yhteisöradiot toimivat niukoin taloudellisin
resurssein. Liikenne- ja viestintäministeriö ei
ole tukenut yhteisöradioita. Vuosina 2008 ja 2009 ministeriö jakoi
"Viestintäyhteisöjen tukea", mutta yksikään
suomalaisista yhteisöradioista ei tukea saanut, ei myöskään
yhteisöradioiden valtakunnallinen etujärjestö,
Suomen yhteisöradioiden liitto. Tuki kohdennettiin pääasiassa
kahdelle sosiaalialan valtakunnalliselle järjestölle,
ei viestintäyhteisöille.
Suomalaiset yhteisöradiot toimivat pääasiassa kansalaisjärjestöjen
ja vapaaehtoisten ohjelmantekijöiden voimin. Yhteisöradioiden
sisällöntarjonta ja lähetysformaatti
(puheohjelmat, toimitetut musiikkiohjelmat, maahanmuuttajia palvelevat
eri kielillä lähetetyt ohjelmat jne.) eivät
sovellu mainonnan kaupallisiin intresseihin. Siksi yhteisöradiot
eivät voi tukeutua mainostuloihin.
Yhteisöradioilla on Suomessa merkittävä asema
myös mediakoulutuksessa ja maahanmuuttajien kotouttamisessa.
Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan
"Kansalaismedia Euroopassa" (2008/2011(INI))
tukenut viestinnän monimuotoisuuden kehittämistä.
Päätöslauselmassa todetaan, "että markkinoihin
ja teknologiaan liittyvä kehitys voi sääntelemättömänä johtaa
kaupallisten tiedotusvälineiden alalla vaarallisiin keskittymiin
ja vaarantaa moniarvoisuuden, demokratian ja kulttuurisen
monimuotoisuuden". Parlamentti "pyytää komissiota
ja jäsenvaltioita takaamaan tiedotusvälineiden
moniarvoisuuden ja varmistamaan, että tiedotusvälineet
säilyvät kaikissa jäsenmaissa vapaina
ja monimuotoisina".
"Euroopan parlamentti huomauttaa, että kansalaismedian
pitää olla laadukasta voidakseen hyödyntää mahdollisuutensa,
ja korostaa, että ilman asianmukaista rahoitusta hyvä laatu
ei ole mahdollinen; huomauttaa, että kansalaismedian taloudelliset
varat vaihtelevat paljon mutta ovat yleensä melko niukat,
ja myöntää, että lisärahoitus
ja digitaaliset mukautukset voisivat antaa kansalaismedialle mahdollisuuden
laajentaa informaatioprofiiliaan ja tarjota uusia, elintärkeitä palveluja,
jotka tuovat lisäarvoa nykyisiin analogisiin tuotteisiin;
huomauttaa, että sektorilta puuttuu tarvitsemansa tuki,
jotta se voisi tehdä erityisponnisteluja edustuksensa parantamiseksi ja
ollakseen yhteydessä Euroopan unioniin ja kansallisiin
päättäjiin; kannustaa jäsenvaltioita tunnustamaan
oikeudellisesti kansalaismedian erillisenä ryhmänä kaupallisten
ja julkisten tiedotusvälineiden rinnalla siellä,
missä tämä tunnustus yhä puuttuu;
pyytää jäsenvaltioilta aktiivisempaa
tukea kansalaismedialle tiedotusvälineiden moniarvoisuuden
varmistamiseksi."
Myös komission valkoisen kirjan keskeisiä viestintäpolitiikkaa
ohjaavia arvoja ovat: oikeus tietoon, oikeus ilmaisuvapauteen, osallisuus,
moniarvoisuus ja osallistuminen. Näitä periaatteita vapaat,
ei-kaupalliset yhteisöradiot pyrkivät toiminnassaan
edistämään. Yhteisömedia/kansalaismedia
tavoittaa myös ryhmiä ja yhteisöjä,
joita traditionaalinen kaupallinen tai julkinen media ei tavoita.