Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 1143/2002 vp - Jussi Ranta /sd ym.
Tarkistettu versio 2.0
Vuosina 1995—2000 saimaanhyljekanta kasvoi vuosittain noin neljä prosenttia; tästä noin kolme prosenttia oli todellista kasvua ja yksi prosenttiyksikkö selittyi inventoinnin parantumisella. 2000-luvulla norppakannan kasvu on ollut jälleen pysähtymässä. Nykyinen noin yhden prosenttiyksikön vuotuinen norppakannan kasvu kertoo siitä, että vallitseva suojelun taso ei vastaa uhkien voimakkuuden kasvua tai vaihtoehtoisesti kasvun aaltomaisen luonteen vuoksi viimeiset pari vuotta ovat olleet norppakannan hitaan kasvun vaihetta. Selittävästä tekijästä riippumatta nykyinen noin 250 yksilöä käsittävä saimaannorppakanta pysyy elossa vain aktiivisin suojelutoimin.
Saimaannorppien suojelun tavoitteena on norppakannan suotuisan suojelun taso. Nykyinen norppakanta tulee säilymään vain rajoittamalla ihmistoimintaa, kalastusta, rantarakentamista ja talviaikaista häiriötä norppien pesimäalueilla. Vahinkokuolleisuus kalanpyydyksiin on saimaannorppia kohtaavista uhkista pahin. Tätä voidaan vakavuudessaan pitää todellisena sukupuuton uhkana. Verkkokalastuksen rajoitussopimuksilla onkin keskeinen merkitys norppakannan pienentymisen estämisen ja hienoisen kasvun kannalta. Verkkokalastuksen rajoitusalueet parantavat kuuttien eloonjäämistodennäköisyyttä noin kymmenen prosenttia — alle yksivuotiaiden norppien kuolleisuuden aleneminen verkkokalastusta rajoittavilla alueilla on ollut havaittavissa ennen kaikkea vieroitusaikaan keväällä.
Hyvin hajanaisen vedenomistuksen vuoksi rajoitussopimusten luominen, ylläpito ja uudistaminen edellyttävät ajallisen panostuksen lisäksi myös riittäviä aineellisia voimavaroja. Mikäli haluamme pitää saimaannorpan sukupuuton ja niin sanotun sattumasukupuuton uhkaa siedettävän pienenä, nykyinen saimaannorppakanta tarvitsee ansaitsemaansa rahallista huomiota lajin säilymistä uhkaavien riskitekijöiden vähentämiseksi ja siten tulevien norppasukupolvien jatkuvuuden turvaamiseksi.
Edellä olevan perusteella ehdotamme kunnioittaen,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2003 talousarvioon momentille 35.20.22 lisäyksenä 500 000 euroa saimaannorpan suojelemiseen ja norppakannan hoitoon.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2002