Suomesta on lähetetty vuodesta 1993 lähtien
suomen kielen opettajia sukukansaohjelman puitteissa viiteen sukukansayliopistoon:
Saranoshiin, Izhkariin, Syktyvkariin, Joshkar-Olaan ja
Tveriin. Ohjelmaa hallinnoi M. A. Castrénin seura, Kansainvälisen
henkilövaihdon keskuksen CIMOn ja sen osana Ulkomaisten
yliopistojen Suomen kielen ja kulttuurin opintojen neuvottelukunnan
UKAN:in huolehtiessa käytännön toteutuksesta.
Mainittuun viiteen yliopistoon perustettiin suomen kielen opettajan
toimi eli kieliassistentuuri.
Lähetetty opettaja on CIMOn kieliassistentti, ja hänellä on
paikallisen yliopiston antama, esimerkiksi lehtorin tai assistentin,
status riippuen muun muassa opettajan suorittamista tutkinnoista
ja vastaanottavan laitoksen käytännöistä.
Kokonaispalkka, josta CIMO maksaa suurimman osan, määräytyy
kuitenkin kieliassistenttistatuksen mukaan. Kieliassistentin palkka
on muutamaa palkkaluokkaa pienempi kuin lehtorin, mikä on
yleisimmin Suomesta ulkomaiseen yliopistoon lukuvuodeksi kerrallaan
lähetettävän suomen kielen opettajan
status. Tämä palkkaero säilyy, vaikka
opettajalla olisi korkeakoulututkinto. Kieliassistenttijärjestelmä oli
perustamisvaiheessaan sopiva ratkaisu kunnollisen suomen kielen opetuksen
käynnistämiseksi mainituissa yliopistoissa, mutta
pysyväksi toimintamalliksi se ei ole paras mahdollinen.
CIMO/UKAN on tukenut suomen kielen opetusta mainituissa
yliopistoissa ja myös muissa sukukansa-alueiden yliopistoissa,
kuten Hanty-Mansijskissa myös monin muin tavoin, kuten
kustantamalla oppikirjahankintoja. Suomalaisen työntekijän
läsnäoloa on kuitenkin vaikea korvata hyvin muilla
tukimuodoilla.
Aluksi Suomesta lähetetty kieliassistentti toimi useammassakin
yliopistossa, mutta nyt sellainen on vain kahdessa: Saranoshissa
ja Izhkarissa. Suomen kielen opettaminen on ollut vain osa lähetettyjen
opettajien toimenkuvaa. Heidän toimintansa on kokonaisuudessaan
sukukansatyötä parhaimmillaan. Ihmisiä on
tarkoituksenmukaista lähettää sukukansayliopistoihin
virallisestikin paitsi opettamaan suomea, niin myös toimimaan kulttuurinvaihto-,
yhteistyöasiantuntija-, sukukansaprojekti- ja tutkimustehtävissä entistä laajemmin.
Tällainen lähettiläs olisi hyvin tärkeä myös
sellaisissa sukukansojen pääkaupungeissa, joissa
suomen opetus onmelko vähäistä (Hanty-Mansijsk,
Perm) tai tiettävästi toistaiseksi olematonta
(Kudymkar, Narjan-Mar jne.).
Suomen kielen opetus on lisääntynyt hyvin nopeasti
Venäjällä, entisen Neuvostoliiton alueella
ja koko itäisessä Euroopassa. Resursseista on
kova kilpailu. Arkangel on Venäjän suomen kielen
lehtoraateista uusin, ja esimerkiksi Murmanskissa ja Ukrainassa
toivotaan voimakkaasti, että CIMO/UKAN voisi perustaa
lehtoraatin. Juuri tällaisessa tilanteessa olisi erityisesti
tarpeen korvamerkitä erikseen määräraha sukukansayliopistojen
suomen kielen opetukseen. Tuki suomen kielen opetuksen alalla on
tähän asti ollut pääasiassa
yksittäisten toimijoiden henkilökohtaisen hyväntahtoisuuden
ja sukukansamyönteisyyden varassa.
Sukukansojen tukemiseksi tulee rahoitusta lisätä niin,
että opetuspisteisiin, joiden suomen kielen opetuksen taso
on riittävän korkea, voidaan lähettää suomen
opettaja myös lehtorin statuksella ja palkalla: lisäys
n. 500 euroa kk x 12 x 2 (kaksi lehtoraattia) = 12 000
euroa vuodessa. Jokaiseen Suomen sukukansojen hallinnolliseen keskukseen,
jota voi pitää jonkin sukukansan pääkaupunkina
(Joshkar-Ola (marit), Syktyvkar (komit), Kudymkar/Perm
(komipermjakit), Hanty-Mansijsk (hantit ja mansit), Narjan-Mar (nenetsit),
Salehard (nenetsit yms.), Norilsk (nenetsit, enetsit, nganasanit),
Tver (tverinkarjalaiset) Izevski (udmurtit) ja Saranski (mordvalaiset))
tulee lähettää asianomaisten aloitteesta
myös suomen opettaja/kulttuurivaihto-/sukukansa-asiantuntija, = 10
paikkaa x 2 500 euroa/kk x 12 = 300 000
euroa vuodessa.