Vaikka lääkkeiden ja farmaseuttisten tuotteiden vienti on Suomessa kasvanut, on maamme kuitenkin lääkekehityksen kehitysmaa. Lääketeollisuus investoi Euroopassa tutkimukseen ja tuotekehitykseen 30 miljardia euroa vuodessa, kun Suomessa lääkeyritykset investoivat vuosittain noin 250 miljoonaa euroa. Lääketeollisuuden arvion mukaan investointien määrä voidaan kaksin- tai jopa kolminkertaistaa, mikäli investointiedellytykset ovat kunnossa.
Lääkekehityksessä on valtava ja jatkuvasti kasvava taloudellinen potentiaali ja näin ollen lääkealan tulisi olla meille strateginen valinta. Lääkekehityskeskuksen perustaminen Suomeen olisi tärkeä askel oikeaan suuntaan. Sen avulla saisimme kanavoitua osaamisemme tulevaisuuden menestykseksi suomalaisen lääkekehitysalan kehitykseen ja kasvattaen lääkealan vientituloja. Monissa keskeisissä kilpailijamaissamme mm. Saksassa, Belgiassa, Espanjassa, Britanniassa, Kanadassa, USA:ssa ja Ruotsissa haaste on ratkaistu perustamalla lääkekehityskeskuksia.
Lääkekehityskeskus tarjoaa yksinkertaisen, kustannustehokkaan ja toimivan tavan synnyttää uutta vientivetoista liiketoimintaa Suomeen. Keskus pystyisi kehittämään yhdessä yliopiston tutkijoiden kanssa lääkeainemolekyylejä, parantaisi lääkeaihioiden ominaisuuksia sekä auttaisi kaupallistamaan tuotteita. Lääkealan yritykset saisivat uusia tuotteita, uusia yrityksiä voitaisiin perustaa ja lääkekehitykseen osallistuvat tutkimusryhmät voisivat saada enemmän ulkomaista tiederahoitusta. Koko suomalainen yhteiskunta hyötyisi lääketeollisuuden ja -teknologian investoinneista ja vientituloista. Kansainvälisten esimerkkien mukaan lääkekehityskeskus tarvitsee alkupääomaa toiminnan käynnistämiseen ja ylläpitoon, mutta toiminta kannattaa itsensä 7—10 vuoden kuluttua toiminnan aloittamisesta. Tällä aikavälillä arvioidut kulut olisivat noin 30 miljoonaa euroa. Toiminnan käynnistämisen ensimmäisen vuoden kustannukset olisivat noin miljoona euroa.
Lääketieteen perustutkimus tuo esiin tuloksillaan lääkkeen kohteen, mutta näiden tutkimustulosten kaupallistaminen edellyttäisi tuloksien perusteella kehitettyä myytävä tuotetta tai tuoteaihiota. Tuotteen, eli kohteen toimintaa muuttavan lääkemolekyylin, kehittäminen vaatii kuitenkin erityisosaamista ja mittavia lisäpanostuksia, joita ei helposti ole saatavilla akateemisessa toimintaympäristössä. Tähän päätelmään ovat päätyneet myös kilpailijamaat, jotka vahvan akateemisen lääkekehitysosaamisen rinnalle ovat perustaneet lääkekehityskeskuksia. Lääkekehityskeskuksen, yhteistyössä yliopistojen tutkimusryhmien kanssa, kehittämät lääkemolekyylit olisivat siis ratkaisu perustutkimuksen tulosten kaupallistamiseen, joko lisensoinnilla olemassa oleville lääketehtaille tai start-up-yritysten perustamisen kautta.
Keskuksen luontevin asemapaikka olisi Varsinais-Suomessa, jossa sijaitsee merkittävä osa alan kansallisesta innovaatioekosysteemistä. Turusta löytyy valtaosa maan merkittävimmistä lääketehtaista ja diagnostiikkayrityksistä ja noin puolet alan kaikista yrityksistä Suomessa. Alueella toiminta on kansainvälisesti verkottunutta ja vientivetoista.