Kosteikkoviljely on tehokas maankäyttösektorin ilmastotoimi. Siinä viljellään märkää turvemaata tai nostetaan turvemaan vedenpintaa niin, että ilmastopäästöt alenevat. Samalla voidaan viljellä kasveja, jotka menestyvät märällä maalla. Näitä ovat esimerkiksi osmankäämi, paju, ruokohelpi, karpalo ja hilla. Myös luonnon monimuotoisuus lisääntyy kosteikkoalaa lisäämällä sille soveltuvilla alueilla. 

Maankäyttösektori ja maatalous kaipaavat kipeästi uusia päästövähennystoimia, ja toisaalta tapoja tuottaa uusia hyödykkeitä. Hiilen sitominen on yksi elintärkeä nykyisen ja tulevan maatalouden tuote, samoin monimuotoisuuden tuottaminen. Näiden lisäksi viljeltävät kasvit on mahdollista myydä teollisuuden raaka-aineeksi, lääkekasveiksi tai ravinnoksi. Kosteikkoviljely tarvitsee valtion tukea  päästäkseen alkuun, ja mahdollisesti myöhemminkin. Se on kuitenkin valtionta-loudellisesti järkevää ja tehokasta rahankäyttöä hiilinieluvajeen paikkaamiseen.