Suomessa on paljon tekemätöntä työtä. Kolmas sektori ja siinä erilaiset järjestöt ovat usein vaikeuksissa varsinaisessa toiminnassaan liian vähäisen henkilöstön takia. Järjestötoiminta professionalisoituu samoin kuin muukin yhteiskunta. Etenkin sosiaaliset auttamisjärjestöt ja liikuntajärjestöt ohjaus- ja neuvontatoimintoineen perustuvat hyvin usein talkoo- tai oto-työvoimaan.
Välityömarkkinoiden idea on, että ne toimivat siirtymänä vaikean työttömyyden ja avointen työmarkkinoiden välissä. Joidenkin ihmisten kohdalla ne voivat olla pysyvä vaihtoehto. Välityömarkkinoilla työllistetään pitkäaikaistyöttömiä ja samalla voidaan tukea asiakkaiden hyvinvointia mm. ikääntyneiden kotona asumista esimerkiksi sotaveteraanien kotiavulla, siivouspalveluilla, omakotitalkkareilla, ym.
Säätiöt ja yhdistykset työllistävät pitkään työttömänä olleista merkittävän määrän verrattuna markkinaehtoisiin yrityksiin.
Työvoimapolitiikan tulokseksi odotetaan työllistymistä avoimille työmarkkinoille. Sinne eivät kuitenkaan kaikki yllä nykyisillä mm. työvoiman tuottavuus- ja tulosodotuksilla. Kolmas sektori painottaa omissa toiminnoissaan sosiaalisia näkökulmia. Julkisin varoin tuettu työllistämistoiminta antaa niille mahdollisuuden joustaa tuottavuus- ja tulosodotuksista. Niiden työllistämistoimintaan liittyy usein muutakin tukea sekä ennen että jälkeen palkkatuettua jaksoa. Osa toiminnasta tukee pitkään työttömänä olleiden ihmisten arjen hallintaa.
Tarpeellista hyvinvointia lisäävää on loputon määrä markkinoiden tarjonnan ulkopuolella; esimerkiksi pienimuotoista kotiapua, kaupassakäyntiä, lehtienharavointia, lumenluontia, lastenhoitoa, näkövammaisten lukupalvelua, ym.
Työ on satunnaista eikä sille ole kaupallisia tarjoajia tai asiakkaiden maksukyky ei yllä markkinahintaiseen palveluun. Osa näistä markkinoiden ulkopuolisista tehtävistä hoituu naapuriavun kautta tai valitettavasti myös pimeillä työmarkkinoilla.
Lisäksi on työ, joka sinänsä kuuluu julkisen palveluvelvoitteen henkeen, mutta johon ei löydy työvoimaa tai sitä ei ole varaa teettää julkisin varoin. Tällaista työtä voi olla esimerkiksi vanhusten laitoshoivassa vanhusten ulkoiluttaminen, heille lukeminen ja seuran pitäminen. Osa ympäristöstä tai kierrätystoiminnasta voi hyvin olla välityömarkkinoiden kontolla.
Työn roolin uudelleenajattelu ja -organisointi on tarpeen, jotta hyvinvointia lisäävä työ ja työttömyyden hoito saadaan toimimaan. Tässä työssä voidaan hyödyntää hankintalain uudistamista.
Pitkäaikaistyöttömyyden taltuttamiseksi tulee rakentaa tietoisesti avustavan työvoiman joukkoja, jotka voivat olla välityömarkkina-luonteisia.
Työn uudelleenorganisointi tehdään järjestelmällisesti ja työntekijäjärjestöjen kanssa neuvotellen. Uudelleenorganisoitu työ ei tarkoita ammattitaitovaatimuksista lipsumista. Kyse on siitä, että mietitään, mitkä tehtävät voidaan eriyttää nykyisistä ammattilaisten tehtävistä avustaviksi tehtäviksi, jotta osaavampi työvoima voi keskittyä ydintehtäväänsä.
Ikääntyminen tuo mukanaan monia palvelutarpeita, joihin yhteiskunnalla ei ole nykymekanismeilla varaa ja joihin palveluntarvitsijoilla ei ole varaa markkinaehtoisesti. Näissä toiminnoissa yhdistetään tietoisesti välityömarkkinat ja yhteinen hyvä.
Ikääntyneiden ja vammaisten tukien pitkäkestoinen käyttö mahdollistetaan ilman byrokratiaa. On tarpeen selkiyttää kriteereitä, joilla vammaisten palkkatuen voi myöntää pysyvästi.
Järjestöissä on olemassa paljon organisointikykyä ja valmiuksia viedä läpi vaativiakin projekteja tuloksekkaasti. Työllistämisessä järjestöt ovat alikuormitettu voimavara. Liiallinen byrokratia suhteessa saatuun tukeen ja tuen pituuden sekä tason alttius jatkuville muutoksille on monissa ruhonjuuritason järjestöissä koettu järkevän, järjestön lähtökohdista mielekkään työllistämisen esteeksi.
Järjestöt luovat osallisuutta ja kasvattavat kansalaistaitoja. Ne kykenevät yhdistämään oman toimintansa työllistämisen ja maahanmuuttajien kotouttamisen koko yhteiskuntaa palvelevaksi hyväksi.