Suomalaisten yhdistys- ja järjestöaktiivisuus näkyy heti ammattiliittojen jälkeen suurimpana erilaisissa urheilu- ja ulkoilujärjestöissä. Vapaaehtoinen ja itsenäinen kansalaistoiminta on ollut 1900-luvun alusta lähtien suomalaisen urheiluliikkeen kivijalka ja yksi painoarvoisimmista julkisen tuen perusteista. Kansalaistoiminta muodostaa edelleen perustan liikunta- ja urheilukulttuurille. Seuratoiminnan volyymi on laaja — toimintaan osallistuu yli miljoona suomalaista. Seuratoiminnassa on mukana jopa yhdeksän kymmenestä suomalaisesta lapsesta.  

Liikunnallinen elämäntapa ja arki on tärkeää omaksua jo lapsena. Vain viidesosa suomalaisista liikkuu terveytensä kannalta riittävästi, mikä aiheuttaa merkittävät yhteiskunnalliset kustannukset — kuten hallitusohjelmassa todetaan. Liikunnan kansalaistoiminta edistää eri väestöryhmien mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa, väestön hyvinvointia ja terveyttä, fyysisen toimintakyvyn ylläpitämistä ja parantamista sekä lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä. 

Seuratoiminta on laajentunut, kehittynyt ja ammattimaistunut, kun seurat ovat kyenneet seuraamaan yhteiskunnallista kehitystä ja muuttumaan. Toisaalta kysyntä ja odotukset seuratoimintaa kohtaan ovat myös kasvaneet. Nykyään liikunta- ja urheiluseurojen odotetaan tarjoavan liikuntaa ja urheilua kaikille väestöryhmille digitalisoituneen ja passivoituneen arjen vastapainoksi. 

Suomalainen liikunnan kansalaistoiminta on aktiivista ja osallistavaa. Tästä syystä on elintärkeää tukea paikallista seuratoimintaa ja muuta liikunnan kansalaisjärjestötoimintaa sekä matalan kynnyksen liikuntatoimintaa. Liikuntapolitiikan päämääränä on oltava väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnallisen elämäntavan lisääminen, osallisuuden kasvattaminen sekä sukupuolten tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden parantaminen. Tämä perustyö tehdään liikunnan kansalaistoiminnassa. Tälle työlle on myös oltava resursseja.