Eri alojen järjestöillä on merkittävä rooli suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomessa on runsaat 11 000 sosiaali- ja terveysalan järjestöä (2020). Ne tavoittavat esimerkiksi paljon sellaisia ihmisiä, jotka tippuisivat muuten yhteiskunnan turvaverkkojen läpi. Monesti kyseessä ovat hyvin haavoittuvassa asemassa olevat ihmiset, kuten asunnottomat, päihteidenkäyttäjät, syrjäytymisvaarassa olevat nuoret sekä pitkäaikaisista ja vakavista mielenterveysongelmista kärsivät ihmiset.  

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt edistävät ja vahvistavat ihmisten hyvinvointia, turvallisuutta ja terveyttä. Järjestöt ovat myös tärkeässä roolissa siinä, että kokemusasiantuntijoiden ääni saadaan mukaan päätöksentekoon. Ne jakavat neuvoja ja tuottavat tietoa kohderyhmiinsä kuuluvien ihmisten elämästä ja sen parantamisesta.  

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat monella paikkakunnalla myös merkittävia työllistäjiä. Ne vahvistavat paikallista yhteisöllisyyttä ja elinvoimaa ja tuovat alueelleen myös erilaisia rahoituksia. Järjestöt järjestävät laajoille joukoille ja kaikenikäisille sekä erilaisissa elämäntilanteissa oleville harrastus- ja muuta vapaa-ajan toimintaa. Olipa kyse sitten yksinäisestä vanhuksesta, vammaisesta henkilöstä tai kotona lapsen kanssa olevasta vanhemmasta, järjestöt tekevät arvokasta työtä muun muassa vertaistuen ja -toiminnan järjestämiseksi. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt siis sekä auttavat hyvin konkreettisella tasolla ihmisiä ratkomaan ongelmiaan että auttavat ehkäisemään niitä. Myös kunnat ja hyvinvointialueet tekevät yhteistyötä järjestöjen kanssa.  

Kaikki tämä tapahtuu vieläpä edullisesti. Järjestöjen rahoituksen osuus sote-budjetissa on pieni, kun miettii järjestöjen tekemän työn hyötyjä.  

Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen tekemä työ on kuitenkin vaakalaudalla, koska Orpon hallitus on vastoin aiemmin tehtyä parlamentaarista sopua leikannut jo 80 miljoonaa euroa sosiaali- ja terveysalan järjestöjen rahoituksesta. Tämä on tehty tilanteessa, jossa esimerkiksi häätöjen määrä kasvaa nopeasti ja hallitus monella muullakin tavalla heikentää juuri sosiaali- ja terveysalan järjestöjen asiakkaiden asemaa. Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen työ ei siis tule lähivuosina vähenemään, vaan päinvastoin. Tilanne on ennen kaikkea inhimillisesti kestämätön, mutta myös kallis ongelmien pahentuessa.