Ehdotamme, että Saaristomeren tilan parantamiseen, ravinnevalumien ensiaputoimiin ja maatalouden ympäristöneuvontaan kohdennetaan lisämäärärahaa valtion vuoden 2026 talousarviossa. Rehevöitynyt Saaristomeri on Suomen rannikon heikkokuntoisin merialue, jonka tila ei ole parantunut. Maa- ja metsätalouden hajakuorma on meren suurin ravinnekuormituksen lähde.
Varsinais-Suomessa maaperän fosforin määrä on edelleen manner-Suomen korkein, vaikka maataloudessa mineraalifosforin käyttöä on vähennetty merkittävästi viime vuosikymmeninä ja peltojen viljavuusluokat ovat fosforin osalta lähteneet laskuun. Muutos näkyy vesistöissä hitaasti. Saaristomeren valuma-alue on ainoa jäljellä oleva Itämeren suojelukomission määrittelemä niin sanottu hot spot Suomessa.
Kipsikäsittely on tehokkain ensiaputoimi peltojen fosforivalumien vähentämiseen. Kipsiä on tähän mennessä levitetty vuosina 2020—2025 KIPSI-hankkeen voimin noin 75 000 peltohehtaarille Suomen rannikkoalueella painottuen Varsinais-Suomeen ja Uudellemaalle. KIPSI-hanke päättyy kuluvaan vuoteen, mutta maksuton kipsinlevitys jatkuu Ahti-ohjelman ja sen määrärahojen puitteissa myös jatkossa. Saaristomeren valuma-alueen kokonaispeltopinta-ala on noin 228 000 hehtaaria, josta kipsikäsitellyn peltoalan osuus on noin 30 000 hehtaaria. Kipsikäsittely ei sovi kaikille pelloille, kuten järveen laskeville peltolohkoille, luomutiloille sekä pohjavesialueiden pelloille. Saaristomeren valuma-alueen osalta tällaisen peltoalan osuus on yli 64 000 hehtaaria.
Kyseisille pelloille soveltuvien, fosforivalumia ehkäisevien maanparannusaineiden eli rakennekalkin ja etenkin maanparannuskuitujen laajemman käytön esteenä ovat toistaiseksi olleet muun muassa tietopohjan puutteet, kustannus- ja valtiontukikysymykset sekä logistiset haasteet. Rakennekalkkia saadaan muun muassa teollisuuden sivutuotteena. Suomen ympäristökeskuksen koordinoiman, vuosina 2022—2024 käynnissä olleen RAKENNE-KUITU-hankkeen tulosten mukaan rakennekalkin käyttö pellolla parantaa maan mururakennetta ja vähentää eroosiota sekä kiintoaineeseen sitoutuneen fosforin kulkeutumista vesistöön jopa usealla kymmenellä prosentilla valuma-alueella. Lisää tietopohjaa maanparannusaineiden vesistövaikutuksista saadaan Luonnonvarakeskuksen koordinoiman AIN3-hankkeen myötä, jonka ensimmäisiä tuloksia on odotettavissa loppuvuoden 2025 aikana.
Jotta Saaristomeren valuma-alueella saadaan nopeasti käyttöön vaihtoehtoinen, kipsiä täydentävä vesiensuojelukeino, ehdotamme rakennekalkituksen käytön laajempaa pilotointia Saaristomeren valuma-alueella vuosien 2026—2027 aikana. Kalkituspilottiin varataan 3 000 000 euron määräraha enintään 5 000 hehtaarin peltoalalle Saaristomeren valuma-alueella.
Rakennekalkkirahoituksen ehtona olisi osallistuminen määrämuotoiseen ympäristöneuvontaan maatalouden vesiensuojelun toimenpiteistä sekä muiden CAP-suunnitelman mukaisten vesiensuojelutoimien tekeminen tilalle soveltuvin osin. Neuvonta sisältäisi tilakohtaisen peltolohkojen arvioinnin ja toimenpide-ehdotukset (maanparannusaineiden käyttö, suojavyöhykkeet, kasvipeitteisyys jne.).
Tavoitteena on ymmärryksen lisääminen ravinnekuormituksen lähteistä, konkreettiset toimenpide-ehdotukset ja sitoumukset niiden toteuttamiseen. Mallina toimii John Nurmisen säätiön “Pellon perintö” -hanke, jossa neuvonta rakennekalkituksen ja muiden maatalouden vesienhallintatoimien tuen ehtona nostatti viljelijöiden aktivoitumista kokonaisvaltaiseen vesienhallintatyöhön. Pilotin osana laaditaan toimenpidesuositukset rakennekalkin käytön ja ympäristöneuvonnan laajentamisesta velvoittavaksi osaksi maataloustukien myöntöä.
Petteri Orpon hallitus on sitoutunut vähentämään ravinnekuormitusta tehokkailla ja nopeasti vaikuttavilla toimenpiteillä. Hallitusohjelman mukaan Saaristomeren valuma-alueen maatalouden hajakuormitus tulee poistaa HELCOMin hot spot -listalta vuoteen 2027 mennessä. Maatalouden vesiensuojelun kannalta valtion keskeisimmät työkalut ovat kohdennettu rahoitus ja neuvonta.