TALOUSARVIOALOITE 33/2005 vp

TAA 33/2005 vp - Janina Andersson /vihr ym.

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen perusradanpitoon

Eduskunnalle

Rataverkon hyvä toimivuus on perusta koko liikennejärjestelmän toimivuudelle. Rataverkon keskeiset ongelmat ovat ikääntyminen ja rautakapasiteetin puute. Ratojen yli-ikäisen päällysrakenteen uusiminen on välttämätöntä, ja myös sähköistyksen ja junien kulunvalvonnan rakentaminen on tärkeää. Rataverkon ja rautatieliikenteen kehittäminen on edellytyksenä junaliikenteen kilpailukyvyn parantamiselle. Tehokas radanpito edellyttää riittävää ja hyvissä ajoin tiedossa olevaa rahoitusta. Vain tätä kautta voidaan parantaa palvelutasoa, turvata rautatieliikenteen kilpailukyky ja säilyttää sen markkinaosuus.

Radanpidon rahoitus on kuitenkin edelleen tarpeeseen nähden riittämätön. Sen sijaan, että radanpidon määrärahoja leikataan, niitä tulisi määrätietoisesti lisätä.

Perusradanpitoon kuuluvat ratojen kunnossapito ja korvausinvestoinnit, mm. päällysrakenteen uusiminen ja turvalaitetyöt. Suomen radat ovat ikääntyneet, ja korvausinvestointitarve on kasaantunut 1980-luvulla tapahtuneiden laiminlyöntien takia. Korvausinvestointitarpeiden kasautumisesta on tulossa niukan rahoituksen vuoksi merkittävä ongelma jo lähivuosina.

Vaikka 1990-luvulta alkaen korvausinvestointeja on tehty runsaasti, ne sitovat edelleen suuren osan perusradanpidon rahoista. Ratahallintokeskuksen mukaan ratojen korvausinvestointeihin tarvittaisiin vuositasolla 170 miljoonaa euroa. Hallituksen esityksessä korvausinvestointeihin on varattu noin 140 miljoonaa euroa, mutta todellisuudessa niihin käytettävissä oleva määrä uhkaa Ratahallintokeskuksen mukaan jäädä noin 120 miljoonan euron tasolle. Tämä merkitsee sitä, että sellaisia Ratahallintokeskuksen omia töitä tai ostettavia palveluja, jotka ovat välttämättömiä mm. hallituksen vuodelle 2007 sopimien uusien ratahankkeiden kannalta, joudutaan jättämään tekemättä noin 80 henkilötyövuoden edestä.

Esimerkiksi vuoden 2004 lisätalousarvioissa saatu lisärahoitus oli välttämätön lisä perusradanpidon rahoitukseen. Radanpidon töiden taloudellisen rakentamisen kannalta olisikin parempi, että radanpitoon käytettävä vuosirahoitus varmistuisi jo varsinaisen budjetin yhteydessä. Tällöin työt voitaisiin tehdä riittävän pitkissä työraoissa, mikä on otettu huomioon junaliikenteen aikataulusuunnittelussa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2006 talousarvioon momentille  31.40.21 lisäyksenä 50 000 000 euroa perusradanpitoon.