Suomen asema perinteisesti vahvana kansalaisyhteiskuntana, kokoaan suurempana kansainvälisenä toimijana ja aktiivisena eurooppalaisena vaikuttajana on vaarassa hiipua. Kansalaisjärjestöjen toimintaympäristön nopea muutos ja erityisesti julkisen rahoituksen taso, sen ennustettavuuden puute ja lyhyet rahoituskaudet halvaannuttavat kansalaisjärjestöjen pitkäjänteistä toimintaa, kansainvälistä kasvua ja strategisten kumppanuuksien luomista.  

Kansalaisjärjestöillä on merkittävä rooli suomalaisen osaamisen kehittämisessä, kansainvälisen osaamisen tuomisessa Suomeen sekä työllistymismahdollisuuksien luomisessa Suomessa. Kannamme vastuuta Suomen kansainvälisestä näkyvyydestä ja vaikuttavuudesta laajojen kansainvälisten verkostojemme kautta. Samalla näemme kansainvälisten mahdollisuuksien ja kilpailukyvyn haalistuvan, jos emme pysty esimerkiksi hakemaan kansainvälistä rahoitusta tai kantamaan kansainvälisiä vastuitamme yhtälailla kuin verrokkimaiden vastaavat toimijat.  

YK:n pääsihteeri Antonio Guterres totesi hiljattain, että hallitusten, kansainvälisten organisaatioiden, yksityisen sektorin ja kansalaisyhteiskunnan on kyettävä nykyistä parempaan yhteistyöhön. Vain näin voidaan valmistautua tuleviin maailmanlaajuisiin kriiseihin. Kansainvälistä kansalaisjärjestötyötä tekevät järjestöt ovat keskeisiä toimijoita monitoimijayhteistyössä, jonka tavoitteena on lisätä kansainvälisyyttä, suomalaista osaamista sekä globaalien trendien ymmärtämistä. Monitoimijayhteistyön tärkeyttä on korostettu esimerkiksi sisäisen turvallisuuden selonteossa sekä EU:n turvallisuusunioni-strategiassa, jossa pyritään kehittämään myös koko yhteiskunnan kattavaa koordinointia. 

Pohjoismaisen demokratian erityispiirteitä on ollut valtion valmius pitkäjänteisesti tukea ja edistää riippumatonta ja kriittistä kansalaisyhteiskuntaa. UTP-sektorilla toimiville järjestöille tämä pitkäjänteinen tuki on erityisen tärkeää, sillä toiminta edellyttää vahvaa asiantuntemusta ja laaja-alaisia verkostoja. Viimeisen vuosikymmenen aikana erityisesti ulkoministeriön hallinnonalan eräiden valtionapujen momentin 24.90.50 määräraha on kuitenkin jäänyt merkittävästi jälkeen yleisestä kustannustasosta ja muuttuneen toimintaympäristön asettamista vaatimuksista. Hakijamäärät ovat kaksinkertaistuneet ja myönnettävä rahoitus on pirstaloitunut yhä suuremmalle joukolla toimijoita samalla, kun muualta saatavan rahoituksen määrä on pahimmillaan laskenut. Tämän seurauksena suomalaisten järjestöjen aktiivinen toiminta sääntöpohjaisen kansainvälisen yhteistyön edistäjinä on vaarantumassa. 

Määrärahan korotus vuoden 2022 budjetissa 1 641 000 eurolla yhteensä 3 282 000 euroon vastaisi laajentuneeseen toimialaan ja mahdollistaa pitkäjänteisen ja strategisen kansalaisyhteiskunnan toiminnan.