Suomea on kohtaamassa kuluvan vuosikymmenen aikana vakava pelastajapula. Tulevien vuosien eläkepoistumia, alanvaihtoja ja urakiertoja koskevien arvioiden mukaan myötä Suomessa on vuoteen 2030 mennessä noin 1 500 pelastajan tarve. Tämän lisäksi toimintavalmiuden parantamisesta ja varallaolojärjestelmään liittyvistä muutoksista johtuen pelastuslaitosten henkilöstössä on noin 1 000 päätoimisen henkilön lisätarve. Yhteensä tämän vuosikymmenen pelastajatarve on siten noin 2 500 pelastajaa.  

Pelastustoimen alan henkilöstön nykyiset koulutusmäärät eivät pysty mitenkään vastaamaan kuvattuun tarpeeseen. Pelastusopiston normaali koulutustahti on vuosittain 120 henkilöä. Määrä on riittämätön, sillä pelkästään eläkkeelle siirtymisen aiheuttama poistuma on vuosittain noin 145 henkilöä. Tarpeeseen vastaaminen edellyttää käytännössä pelastajakoulutuksen määrän kaksinkertaistamista ja Pelastusopiston koulutusjärjestelmän sopeuttamista ennakoivalla suunnittelulla ja opetuksen järjestelyillä. Tästä huolimatta hallitus ei ole esittänyt Pelastusopistolle tarvittavaa rahoitusta edes nykyisen opettajamäärän turvaamiseen. 

Myös ruotsinkielisten pelastajien tarve on merkittävä esimerkiksi Uudellamaalla ja Pohjanmaalla. Ruotsinkielistä pelastajakoulutusta ei ole Suomessa järjestetty kymmeneen vuoteen. Tulipalo ei katso kieltä, mutta ilman molempia kotimaisia kieliä taitavia pelastajia ei heitä myöskään koskaan nouse osaksi alipäällystöä tai päällystöä, joiden palvelu- ym. tehtävissä ruotsin kieltä taitavien tarve on akuutti. Suomessa on harkittava alueellisia ruotsinkielisiä pelastajakursseja, joille luonteva paikka voisi ruotsinkielisen väestön valtakunnallinen painottuminen huomioiden olla Uusimaa.