Kehitysyhteistyön massiiviset leikkaukset ovat lopettaneet monia hankkeita ja vieneet kansalaisjärjestöiltä toimintaedellytyksiä. Merkittävä osa kehitysrahoituksesta on kanavoitu uudelleen köyhyyden torjumisesta yritysten vienninedistämiseen. Erityisesti varsinaisen kehitysyhteistyön osuus on romahtanut, kun lisäresurssit on ohjattu muualle kuin köyhyyden torjumiseen. 

Syyrian sodan laajeneminen alueelliseksi konfliktiksi on synnyttänyt erään historian suurimmista humanitaarisista kriiseistä, jonka keskellä mittava leikkaaminen kehitysyhteistyöstä on epäjohdonmukaista ja vastuutonta. Kehitysyhteistyöllä voitaisiin ehkäistä pakolaisuutta ja sotien syitä ennalta niiden syntysijoilla. Nyt uhkana on päinvastoin pakolaisuuden, köyhyyden, nälän, eriarvoisuuden ja sekasorron lisääntyminen maailman köyhillä ja haurailla alueilla, ihmisoikeuksien heikentyminen ja ilmastonmuutoksen kiihtyminen. 

Kehitysyhteistyön historiallisen suuret leikkaukset merkitsevät käännekohtaa Suomen kansainvälisessä roolissa, ja etääntymistä tärkeimmästä viiteryhmästämme Pohjoismaista. Muissa Pohjoismaissa pidetään itsestään selvänä, että maailman köyhyyden torjuminen on myös rikkaiden maiden velvollisuus. Tarvitaan selkeä aikataulu kehitysyhteistyön nostamiseksi YK:n suosittelemalle 0,7 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta, johon Suomi on sitoutunut.