Momentin 35.10.63 määrärahaa
käytetään erityisesti vesiensuojelua
edistäviin investointeihin yhdyskunnissa ja haja-asutusalueilla.
Arviot Itämeren tilasta ja sen tulevaisuudesta vaihtelevat.
Pessimistisimmät tutkijat ovat sitä mieltä,
että Itämeren ekosysteemi on tuhoutunut, eikä sen
suhteen ole enää tehtävissä mitään.
Toisten arvioiden mukaan Itämeri voidaan pelastaa tehokkaiden
vesien suojelutoimien avulla. Itämeren tilaa parantavat
mm. Pietarin jätevesien puhdistaminen, hajakuormituksen
vähentäminen sekä kalankasvatuksen ja
maatalouden ravinnekuormituksen pienentäminen. Suomi on
ollut mukana rahoittamassa Pietarin jätevedenpuhdistamoa,
ja maataloudenkin päästöjä on
saatu vähennettyä mm. luomuviljelyn ja peltojen
suojakaistaleiden avulla.
Kalassa on monia hyviä ominaisuuksia, joiden vuoksi
se kuuluu monipuoliseen ruokavalioon. Kalan säännöllinen
käyttö voi mm. vähentää sydän-
ja verisuonitautiriskiä ja parantaa diabeetikoiden sokerinsietokykyä.
Kalan hyvät monityydyttymättömät
rasvahapot ovat erityisen tärkeitä mm. keskushermoston,
aivojen ja näkökyvyn kehitykselle. Kala on myös
merkittävä D-vitamiinin lähde. Kalaa
pitäisikin syödä ainakin kaksi kertaa
viikossa eri kalalajeja vaihdellen.
Nykymuotoisen kalankasvatuksen suurin ongelma on kuitenkin Saaristomeren
sekä Ahvenanmeren rehevöityminen. Rehevöityminen
oli suurinta 1950-luvulta noin vuoteen 1990 asti. Vaikka kuormitus
on vähentynyt jopa 30—40 prosenttia viimeisten
15 vuoden aikana, ei Saaristomeressä ole voitu havaita
merkittävää parannusta, vaan päinvastoin
edelleen on merkkejä jatkuvasta lisääntyneestä rehevöitymisestä mm. Ahvenanmaan
itäisessä saaristossa.
Vaikka rehujen laatu on parantunut, niin arviolta
10—20 prosenttia ravinnekuormituksesta Turunmaan saaristossa
on peräisin kalanviljelylaitoksista, Kustavissa joillakin
alueilla jopa 70 prosenttia.
Ahvenanmaalla on havaittu, että 60 henkeä työllistävä kalanviljelylaitos
päästää veteen satoja kertoja
enemmän fosforia kuin 400 henkeä työllistävä Birka
Princess -alus. Vanhamuotoisen kalankasvatuksen ympäristöongelmaa
ei pidä vähätellä. Yksittäinen
kalanviljelylaitos voi tuntua harmittomalta, mutta kokonaisuutena
kalankasvatuksen päästöt vastaavat noin
miljoonakaupungin puhdistetun jäteveden päästöjä.
Vastuullisten kuluttajien, valtion sekä kuntien tulee
välttää kirjolohta ja suosia villiä kalaa
sekä suljetuissa kasseissa kasvatettua kalaa. Suljetuissa
kasseissa kasvatetut kalat ovat mitä luultavimmin myös
ravintona terveellisempiä kuin avokasseissa viljelty kala.
Tämä johtuu siitä, että suljettuihin
kasseihin pumpataan happea ja kalat uivat vastavirtaan ja pysyvät
näin terveempinä eivätkä tarvitse
suuria määriä antibiootteja rehun mukana.
Suljetuissa kasseissa kasvatetun kalan terveellisyyttä olisi
hyvä selvittää vielä tarkemmin,
kuten myös terveellisten rasvojen esiintymistä eri kaloissa.
Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että nykyruokinnalla
kassikalat eivät sisällä samalla tavalla
terveydelle tärkeitä rasvoja kuin villikalat.
Hallituksen tulee laatia 5—10 vuoden siirtymäohjelma,
jonka aikana siirtymätukien avulla kalanviljelijöitä kannustetaan
ja heitä tuetaan siirtymään suljettuihin
kasseihin, joista ylimääräinen ravinne
voidaan ottaa ylös ja kompostoida. Avokasseille ei tulisi
myöntää enää uusia
lupia. Kalankasvattajien tulisi jatkossa ottaa huomioon uusimmat
ja parhaimmat saatavissa olevat ympäristöystävälliset
kasvatusmenetelmät, jotka koskevat sekä viljelytekniikkaa
että kalalajeja.
Ympäristönsuojelun edistämiseen suunnattua määrärahaa
on lisättävä, jotta kalanviljelijöitä voidaan
tukea kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti
ja heille voidaan maksaa investointitukea suljettuun kassikasvatukseen
siirtymiseen.