TALOUSARVIOALOITE 361/2006
vp
TAA 361/2006
vp - Marjukka Karttunen /kok
Tarkistettu versio 2.0
Määrärahan osoittaminen ns. Keulakuvahylyn keulakuvakopion
ja infotaulun hankkimiseksi merenalaiseen puistoon
Eduskunnalle
Sukeltajien suuressa suosiossa olevan ns. Keulakuvahylyn
keulakuvakopion suhteen olen saanut seuraavaa informaatiota Museoviraston
meriarkeologian yksiköstä: "Sukeltajien suosima
sukelluskohde Keulakuvahylky sijaitsee Hangon läntisellä selällä Dragsfjärdin
kunnan vesialueella 12—17 metrin syvyydessä. Hylkyä on
kutsuttu myös Trehålskärin hylyksi, koska
se sijaitsee Trehålskär (Tryhålskär)
-nimisen saaren eteläpuolella. Hylky on tunnettu 1980-luvulta
lähtien. Hylky on noin 28 metriä pitkä ja
noin 7 metriä leveä. Kyseessä on kaksimastoinen
purjelaiva. Eräs hylkysukelluksia harrastava sukeltaja
löysi 1990-luvun alkupuolella Kansallisarkistosta merkinnän
englantilaisen Osborne & Elisabeth -nimisen kauppalaivan
syyskuussa 1873 Hangon läntisellä selällä tapahtuneesta
haaksirikosta. Arkistolähteessä kerrotaan aluksen
olleen matkalla Englannista Kronstadtiin painolastissa (laivassa ei
siis ollut varsinaista lastia haaksirikon sattuessa). Yleisesti
oletetaan, että Keulakuvahylky on juuri tämä alus,
mutta varsinaisen tutkimuksen avulla tätä oletusta
ei ole varmistettu. Hylyn rakenteen perusteella laivan ajoittuminen
1800-luvun jälkipuolelle on kuitenkin mahdollista.
Keulakuvahylyn keulassa oli naisenhahmoinen keulakuva, josta
hylky sai sukeltajien keskuudessa yleisimmin käytetyn kutsumanimensä. Kesällä 2001
useat sukeltajaryhmät ilmoittivat Museovirastoon, että keulakuva
oli pudonnut paikoiltaan meren pohjalle. Joku ilmoittajista jopa
arveli, että keulakuva olisi sahattu tarkoituksella irti.
Museovirasto teki hylylle tarkistussukelluksen ja totesi, että keulakuva
oli pudonnut hylyn rakenneosien vähittäisen heikentymisen
takia. Hylyn vähittäinen haurastuminen on väistämätöntä kehitystä.
Museovirasto nosti keulakuvan lokakuussa 2001 ja sen konservointi
alkoi Helsingin Hylkysaaressa Suomen merimuseon konservointilaboratorion
tiloissa. Luonnollisen haurastumisen lisäksi hylkyä kuluttaa
vilkas sukellustoiminta, ja hylyn kunnon on todettu 1980-luvun jälkeen
huonontuneen keulakuvan putoamisen lisäksi muillakin tavoilla,
mm. hylyn kansi on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin hylyn
löytyessä.
Jos keulakuvasta vietäisiin kopio hylylle, kestävin
ratkaisu olisi todennäköisesti se, että kopio asetetaan
hylyn keulan lähelle meren pohjaan. Hylyn haurastumisen
vuoksi kopion kiinnittäminen hylyn keulaan ei olisi välttämättä kovin
pysyvä ratkaisu. Kopion kiinnittäminen hylyn keulaan
ei ole kuitenkaan välttämättä täysin
mahdotonta. Molemmat vaihtoehdot vaativat infotaulun sijoittamista
hylyn lähelle. Seuraavat työvaiheet kuuluisivat
keulakuvakopio-projektiin, hinta-arviot ovat karkeat arviot:
1. Valmistelutyö hylyllä: sukelluksia, joiden aikana
valitaan sopiva paikka infotaululle ja keulakuvan kopiolle, varmistetaan,
että mahdollisia hylyn lähellä meren
pohjalla olevia rakenneosia ei jää työn
alle. Arvioitu hinta noin 5 000 euroa.
2. Keulakuvan kopion teettäminen. Arvioitu hinta noin
10 000 euroa.
3. Infotaulun sisällön suunnittelu (kuvia
ja tekstiä) ja teettäminen. Arvioitu hinta noin
4 000 euroa.
4. Keulakuvan kopion ja infotaulun maa- ja merikuljetus ja kiinnittäminen
paikoilleen. Arvioitu hinta noin 9 000 euroa.
5. Projektia organisoivan tutkijan palkka kahdelta kuukaudelta.
Hinta noin 7 000 euroa.
Arvoidut kustannukset yhteensä: 35 000 euroa."
Mielestäni olisi erittäin suositeltavaa, että keulakuvakopio
hankittaisiin yllä olevan suunnitelman mukaisesti sukeltajien
nähtäväksi vedenalaisen puiston periaatteella:
hankitaan mereen, hylyn lähelle, tavalla tai toisella keulakuvakopio — aluksesta
ja alkuperäisestä keulakuvasta kertovine infotauluineen.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2007 talousarvioon
momentille 29.80.24 lisäyksenä 35 000
euroa Museovirastolle ns. Keulakuvahylyn keulakuvakopion tekemiseen
ja sen toimittamiseen hylyn läheisyyteen yhdessä aluksesta
ja alkuperäisestä keulakuvasta kertovan infotaulun
kanssa.
Helsingissä 22 päivänä syyskuuta
2006