Suomalaiset rauhanturvaajat tunnetaan maailmanlaajuisesti luotettavuudestaan. Rauhanturvaaminen on kohdemaan asukkaille inhimillinen teko, joka auttaa myös Suomen puolustuskykyä, kun tehtäviltä saadaan arvokasta oppia. 

Rauhanturvaaminen ei kuitenkaan ole vaaratonta. Tehtävissä on kaatunut ja haavoittunut sotilaita, eivätkä haavat aina näy ulospäin. Rauhanturvaajat kantavat tehtävän jälkeen usein kipeitä muistoja vaikeista tilanteista, jotka pitäisi purkaa kunnolla läpi. Tämä jälkihoito ontuu Suomessa pahasti ja hoitovelkaa on kertynyt — rauhanturvaajat on jätetty itsekseen selviämään, vaikka mieltä painaisi. 

Muun muassa rauhanturvaajien vertaistuki on koettu hyväksi tavaksi päästä kokemuksista eteenpäin. Sitä tarvitaan kipeästi lisää, mutta varat ovat vähissä. Kaiken kaikkiaan hoitovajetta on syntynyt vuosien aikana arviolta miljoonia euroja ja Suomessa jälkihoito onkin pitkällä muita Pohjoismaita perässä.