Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 419/2014 vp - Pirkko Ruohonen-Lerner /ps ym.
Tarkistettu versio 2.0
Ikääntyneiden ihmisten palveluiden laadussa on Suomessa tällä hetkellä monilla paikkakunnilla pahoja puutteita. Nämä puutteet uhkaavat jo vakavalla tavalla hoivaa tarvitsevien ikäihmisten sosiaalisten oikeuksien toteutumista. Esimerkiksi ikäihmisten palveluiden henkilöstömitoituksesta on annettu laatusuositukset sosiaali- ja terveysministeriöstä, mutta monissa kunnissa suosituksia ei ole hyvällä tasolla toteutettu. Valitettavasti suositusten antaminen ei siis auta, vaan tarvitaan lainsäädännöllisiä toimia. Jo perustuslaissa on turvattu oikeus riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin, joiden tulisi koskea jokaista suomalaista siitä riippumatta, missä kunnassa tai kaupungissa hän asuu. Kun väestömme nopealla tahdilla vanhenee, niin ikäihmisten hyvinvoinnista huolehtiminen muuttuu entistäkin tärkeämmäksi.
Ikäihmisten etuja valvoo monessa kunnassa vanhusneuvosto. Näiden neuvostojen asettaminen ja organisointi on kunnille toistaiseksi vapaaehtoista, mikä käytännössä valitettavasti näkyy usein siinä, ettei niiden esiin tuomiin epäkohtiin puututa riittävillä toimilla. Näin ollen tarvittaisiin valtakunnallista ikäihmisten puolestapuhujaa. Suomessa on jo perustettu esimerkiksi lapsiasiavaltuutetun virka tekemään työtä lasten hyväksi. Vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen olisi oikea keino turvata myös ikäihmisten oikeudet. Vanhukset tarvitsevat oman valtakunnallisen puolestapuhujan, mitä onkin jo ehdotettu esimerkiksi professori Kivelän sosiaali- ja terveysministeriölle laatimassa selvityksessä vuonna 2006.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2015 talousarvioon momentille 33.01.01 lisäyksenä 100 000 euroa vanhusasiavaltuutetun viran perustamiseen.
Helsingissä 26 päivänä syyskuuta 2014