TALOUSARVIOALOITE 426/2014 vp

TAA 426/2014 vp - Vesa-Matti Saarakkala /ps ym.

Tarkistettu versio 2.0

Määrärahan osoittaminen kunnille myönnettyihin ennakoimattomiin menoihin ulkomaalaisten vapaaehtoisen maastamuuton tukemiseksi

Eduskunnalle

Suomessa harjoitettu maahanmuuttopolitiikka on ollut viimeisten parin vuosikymmenen aikana epäonnistunutta. Vuosittain Suomeen saapuvien ulkomaalaisten nettomuutto on kasvanut merkittävästi vuosi vuodelta, eivätkä lukuisat hallitukset ole olleet valmiita reagoimaan tähän kehitykseen maahanmuuttosäädöksiä täsmentämällä tai kiristämällä. Maaltamme on myös tyystin puuttunut kattava ja optimaalinen maahanmuuttajien kotouttamispolitiikka, jonka johdosta laajat ulkomaalaisryhmät ovat syrjäytyneet ja jääneet näin yhteiskunnan marginaaliin. Nykyisen hallituksen maahanmuuttoasioista vastaava ministeri Päivi Räsänen on pahasti epäonnistunut tehtävässään valvoa maahanmuuton laatua ja määrää, mikä on vaarantanut maamme sisäisen turvallisuuden. Räsäsen johdolla maahanmuuttohallintomme on pitkälti taantunut passiiviseksi sivusta seuraajaksi kansainvälisten muuttovirtojen ja sen lieveilmiöiden rantautuessa Suomeen. Tämä on johtanut maahanmuuttajien keskuudessa vallitsevien vakavien ongelmien, kuten korkean työttömyys- ja rikollisuusasteen sekä islamilaisen radikalisoitumisen, kärjistymiseen lähes kestämättömälle tasolle.

Kunnille maahanmuutosta koituvat kustannukset ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti, mikä on saanut hälytyskellot soimaan läpi kuntakentän. Erityisesti kiintiöpakolaisstatuksella maahan tulleiden tai kansainvälistä suojelua saaneiden henkilöiden kunnille aiheuttamat kustannukset ovat eri tulonsiirtojen muodossa olleet yksi kuntatalouden merkittävistä kipupisteistä. Räsäsen johdolla sisäministeriö on yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa alkanut maanitella kuntia ottamaan vastaan yhä lisää kiintiöpakolaisia ja turvapaikanhakijoita korotettujen porkkanarahojen avulla. Tätä voidaan pitää vastuuttomana politiikkana, sillä pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden kuntakorvausten maksamisen päätyttyä kyseinen populaatio jää täysin kuntien itsensä huollettavaksi. Erityisesti vähävaraisille ja ulkomaalaisten läsnäolosta vähän kokemusta omaaville kunnille pysyvä siirtolaisuusilmiö voi suurella todennäköisyydellä aiheuttaa ennennäkemättömiä haasteita. Pahin esimerkki tämänkaltaisesta kehityksestä on Lieksan kunta Pohjois-Karjalassa, jossa lyhytnäköisellä politiikalla pyrittiin maksimoimaan kuntaan saapuvien humanitaaristen maahanmuuttajien määrä. Valtion pakolaisista ja turvapaikanhakijoista maksettavien vastaanottokorvausten loputtua Lieksa painiikin nyt vakavien ulkomaalaisiin liittyvien kotouttamisongelmien kanssa. Kestävin ratkaisu pakolais- ja turvapaikkapolitiikasta kunnille aiheutuvaan problematiikkaan olisi pakolaiskiintiön pienentäminen tai turvapaikanhakijoiden vastaanottamisen tason sopeuttaminen kuntien kotouttamisvalmiuksiin nähden. Tähän nykyhallituksella ei kuitenkaan ole ollut poliittista rohkeutta tai tahtoa.

Suomen olisi syytä siirtyä nykyisenkaltaisesta passiivisesta maahanmuuttopolitiikasta proaktiivisempaan suuntaan. Tämä politiikka tarkoittaisi käytännössä nettomaahanmuuton laskemista tuntuvasti nykyisistä kymmenistä tuhansista 1990-luvun alun lukemiin ja tehokkaan maahanmuuttajien omaa vastuuta korostavan kotouttamispolitiikan lanseeraamista. Tämänkaltaisen modernin ulkomaalaispolitiikan kolmas pilari olisi ulkomaalaisten vapaaehtoisen maastamuuton aktiivinen edistäminen. Kunnille olisikin taattava valtion budjetista erillinen maastamuuttomääräraha, jonka avulla kunnat voisivat taloudellisesti tukea kotoutumishaluttomien tai -kyvyttömien ulkomaalaisten vapaaehtoista ja rauhanomaista paluuta kotimaihinsa. Jo joidenkin satojen tai jopa tuhansien kotouttamisennusteeltaan haasteellisten ulkomaalaisten paluumuutto takaisin synnyinmaihinsa toisi tuntuvia säästöjä kuntakentällä. Lisäksi integroitumiskyvyttömien yksilöiden maastamuuton tuntuva kasvu mahdollistaisi Suomeen jäävien ja tänne saapuvien maahanmuuttajien kotouttamispolitiikan saattamisen uskottavammalle pohjalle. Tämä takaisi tulevaisuudessa sekä sosiaalisen rauhan että eri etnisten ryhmien välisen toimivan yhteiselon säilymisen Suomessa.

Edellä olevan perusteella ehdotamme,

että eduskunta ottaa valtion vuoden 2015 talousarvioon momentille  28.99.66 lisäyksenä 5 000 000 euroa kunnille myönnettyihin ennakoimattomiin menoihin ulkomaalaisten vapaaehtoisen maastamuuton tukemiseksi.