Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Siirtymiset päivähoidosta esiopetukseen, esiopetuksesta alkuopetukseen ja alakoulusta yläkouluun sekä edelleen toiselle asteelle ovat lasten ja nuorten elämässä tärkeitä ja usein ratkaisevia nivelvaiheita. Nivelvaiheet on todettu toistuvasti suurimmaksi ongelmaksi koulupudokkuudessa, koulutuksen keskeyttämisessä ja syrjäytymisessä. Näitä ongelmia on yritetty ratkaista jo vuosikymmeniä, mutta tulokset ovat jääneet vaatimattomiksi ja jokaisesta ikäluokasta 15—20 prosenttia jää ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa.
Tutkimuksessa korostuu varhaisten vuosien ja siirtymien merkitys koulupolun jatkuvuudelle. Siksi osallistumisaste varhaiskasvatukseen ja toiselle asteelle siirtyminen ovat erityisiä ongelmia nykyjärjestelmässä.
Tämän vuoksi on syytä käynnistää valmistelu, jonka tavoitteena on luoda Suomeen kokonaisvaltainen ja eheä koulupolku varhaiskasvatuksesta toisen asteen loppuun hyödyntäen parasta tutkimusta ja kansainvälisiä kokemuksia sekä Suomessa tehtyjen kokeilujen tuloksia.
Erityisesti toisen asteen koulukseen siirtyminen on tärkeä nivelvaihe, jossa nuoret joutuvat ensimmäistä kertaa tekemään koko koulutusuraansa koskevia valintoja. Koulutustakuu on hieman korjannut tilannetta, mutta edelleen noin kahdeksan prosenttia peruskoulun päättäneistä nuorista ei aloita seuraavana syksynä tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Lisäksi useat aloittaneista eivät vie opintojaan loppuun. Tilastokeskuksen koulutustilastojen mukaan ilman peruskoulun jälkeistä tutkintoa olevien 20—24-vuotiaiden osuus oli vuonna 2014 lähes 18 prosenttia. Osuus on kasvanut 1990-luvun loppuvuosista. Erityisesti poikien syrjäytyminen on merkittävä ongelma ja näkyy nuorten miesten kasvaneena työttömyytenä.
Koulutuksella on myös yhteiskunnan eheyttä ja sosiaalista koheesiota rakentava merkitys. Sen vuoksi toisen asteen loppuun jatkuva vuorovaikutus koko ikäluokan kesken olisi arvokasta. Todellisuuksien ei ole tarkoituksenmukaista eriytyä täysin.
Eheän, yhtenäisen koulupolun selvityksessä tulisi ottaa huomioon mm. seuraavat seikat: varhaiskasvatuksen merkitys myöhemmälle pärjäämiselle, esikoulun velvoittavuus, kokonaiskoulupäivä, OECD:n ym. kansainväliset vertailutulokset ja nivelkohtien ongelmat erityisesti poikien osalta.
Edellä olevan perusteella ehdotamme,