Saamen kielen käyttö ja perinteinen
saamelaiskulttuuri yhdistävät saamelaisväestöä.
Kielen kehityksen ja säilymisen kannalta olisi tärkeää,
että saamelaislapsilla olisi riittävästi
saamen kielen käyttömahdollisuuksia ja vanhemmat
saisivat ympäristöltä ja viranomaisilta
tukea kasvattaessaan lapsestaan kaksikielistä: muun muassa
lasten päivähoito olisi järjestettävä saamen
kielellä. Lasten päivähoitolain mukaan
kunnan on järjestettävä päivähoitoa
lapsen äidinkielenä olevalla suomen, ruotsin tai
saamen kielellä.
Käytännössä sosiaali- ja
terveyspalvelujen saaminen saamen kielellä on toteutunut
heikosti, vain saamenkielistä päivähoitoa
on järjestetty jonkin verran — ja sielläkin
se on puutteellista. Syynä tähän on se,
etteivät saamelaisten kotiseutualueen kunnat ja kuntayhtymät
saa erityistä valtionavustusta palvelujen tuottamisesta
aiheutuviin kustannuksiin. Kunnilla ei ole siten taloudellisia resursseja
järjestää palveluja.
Inarin kunnassa problematiikkaa vaikeuttaa vielä se,
että saamen kieliä on kolme ja jokaiselle kieliryhmälle
pitäisi pystyä turvaamaan omakieliset palvelut.
Suomessa käytetään kolmea eri saamen
kieltä, pohjoissaamea, inarinsaamea ja kolttasaamea, jotka
poikkeavat olennaisesti toisistaan. Yhden kielen osaaminen ei välttämättä tarkoita
sitä, että ymmärtäisi toisia
saamen kieliä. Sen vuoksi esimerkiksi kielipesätoimintaa, päivähoitoa
ja vanhustenhoitoa on järjestettävä erikseen
näille ryhmille. Maantieteellisten tekijöiden
johdosta peruspalvelujen järjestäminen yhdellä kielellä — suomeksi — tuottaa
tarpeeksi vaikeuksia. Palvelujen edelleen kehittäminen kolmella
saamen kielellä vaatii todella kovaa ponnistelua kunnilta.
Omakielisten palvelujen järjestäminen ei ole pelkästään
kuntien, vaan myös valtion tehtävä.
Kielipesä on alle kouluikäisille lapsille
tarkoitettua toimintaa, jossa lapselle pyritään
siirtämään luonnollisella tavalla kieli,
jota lapsen kotona tai muussa ympäristössä käytetään
vähän tai ei ollenkaan. Kysymyksessä ei
kuitenkaan ole saamenkielisten lasten päivähoito,
vaan jo osittain kadonneiden saamen kielien elvyttäminen lasten
parissa, jotka eivät enää kotonaan ole
kieltä oppineet. Kielipesässä kieltä hyvin
taitavat aikuiset lisäävät ja aktivoivat
lapsen kielitaitoa arkipäivän toimien, leikkien
ja askartelun avulla etukäteen laadittujen viikko-ohjelmien
mukaan.
Toiminnan pohjana on ns. kielikylpymenetelmä, jonka
perusperiaatteena on, että kieli toimii välineenä:
kaikki tapahtuu kielikylpykielellä. Kielipesässä luodaan
kielen omaksumistilanteita, eli kielen omaksuminen tapahtuu luonnollisissa
kielenoppimistilanteissa.
Inarin kunta on järjestänyt kielipesiä eri
puolilla kuntaa. Inarinsaamen kielipesä on toiminut Ivalossa
ja koltansaamen kielipesä Sevettijärvellä.
Ivalon kielipesä aloitti vuonna 1997, ja Sevettijärven
kielipesä toimi vuonna 1993 kuusi kuukautta, jonka jälkeen
se on ollut toiminnassa vuodesta 1997 lähtien aina vuoden
2001 toukokuun loppuun saakka.
Tämän jälkeen toiminta loppui, koska
valtion taholta tai erillisprojektien myötä ei
ole saatu rahoitusta toimintaan. Lisäksi Inarin kirkonkylällä on
toiminut Anaras-giela (inarin-kielen) yhdistyksen ylläpitämä inarinsaamen
kielipesä Suomen kulttuurirahaston rahoittamana.
Kielipesien taustasta voidaan mainita, että lapset
olivat käytännössä suomenkielisiä kielipesään
tullessaan syksyllä 1997, mutta jo jouluun mennessä kaikki
ymmärsivät muun muassa perusasioita saameksi ja
rohkenivat tuottaa muutaman sanan lauseita. Marraskuussa 1998 tehdyissä lasten
saamen kielen taidon arvioinneissa arvioitsijat totesivat,
että kielipesien toiminnalla on ollut erittäin
suuri merkitys inarin- ja koltansaamen elvyttäjänä alle
kouluikäisten keskuudessa. Lasten vanhemmat olisi kuitenkin
saatava aktiivisesti mukaan kannustamaan ja ohjaamaan lapsia kieliopiskelujen
valinnassa ja jatkamisessa.