Tuloverolain 22 §:n mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; se ei tuota toiminnallaan siihen osallisille taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Yleishyödyllisen yhteisön verovapaita tuloja ovat muun muassa jäsenmaksut, osingot, korot, lahjoitukset ja yleishyödylliseen toimintaan saadut avustukset. 

Yleishyödyllisillä yhteisöillä on nykyisessä tilanteessa melko laajasti verovapaita tuloja, joista osa on ihan perusteltujakin. Yleishyödyllisyyden määritelmää tulisi kuitenkin arvioida ja päivittää sekä samalla myös arvioida verovapaiden tulojen rajauksia, jotta toisaalta yhteisöt eivät saa perusteetonta etua ja näin myös valtio menetä merkittävän määrän verotuloja. Esimerkiksi työmarkkinajärjestöillä ei tulisi olla mahdollista saada sijoitustuottoja verovapaina. Esitys sisältyy Kristillisdemokraattisen eduskuntaryhmän vaihtoehtobudjettiin vuodelle 2023.