Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 625/2002 vp - Matti Kangas /vas
Tarkistettu versio 2.0
Sairaanhoidon- ja terveydenhuollon alalla tehdään raskasta ja vaativaa työtä. Työntekijöiden kannalta suureksi ongelmaksi ovat muodostuneet lyhyet määräaikaiset työsopimukset. Erikoissairaanhoitaja on saattanut olla kymmenen vuotta määräaikaisessa työsuhteessa vuoden kerrallaan, jolloin hänen työsuhde- ja eläketurvansa eivät vastaa vakinaisessa työsuhteessa olevien virkasisarten työsuhde- ja eläketurvaa. Työsuhteen määräaikaisuuteen liittyy epävarmuus työn jatkuvuudesta, vaikeus suunnitella tulevaisuutta sekä työssä jaksamisen ja työkyvyn ylläpidon ongelmia. Sairaanhoidon ja erikoissairaanhoidon työsuhteiden vakinaistaminen poistaisi monenlaisia ongelmia.
Valtioneuvoston 28.9.1999 hyväksymässä sosiaali- ja terveydenhuollon tavoite- ja toimintaohjelmassa vuosille 2000—2003 kiinnitetään huomiota alan keskeisiin ongelmiin, kuten henkilöstön riittävyyteen, osaamiseen ja työssä jaksamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on osaltaan pyrkinyt edistämään kuntien vastuullista ja pitkäjänteistä henkilöstöpolitiikkaa. Tämä edellyttää jatkossa suurempia taloudellisia satsauksia henkilöstön palkkaukseen. Kuntien pitäisi vakinaistaa sijaiset ja muut määräaikaiset työsuhteet jatkuviksi työsuhteiksi. Henkilökunnan riittävyys ja työssä jaksaminen tulevat olemaan lähivuosina suuria ongelmia kunnissa. Laman seurauksena Suomeen syntyi leikkausjonoja. Lääkärilakko pahensi entisestään tilannetta. Suuret määrät potilaita odottavat leikkaukseen pääsyä. Raha ratkaisee, kuka saa hoitoa ja kuka ei. Monella potilaalla ei ole varaa hakeutua yksityissairaaloiden hoidettavaksi. Valtion toimenpitein leikkausjonoja voitaisiin alkaa lyhentää, jos julkisen ja yksityisen sektorin palkkaeroja kavennettaisiin asteittain.
Edellä olevan perusteella ehdotan kunnioittaen,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2003 talousarvioon momentille 33.32.30 10 000 000 euroa erikoissairaanhoidon työsuhteiden vakinaistamiseen ja lisätyövoiman palkkaamiseen leikkausjonojen lyhentämiseksi.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2002