Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
TAA 66/2012 vp - Lauri Heikkilä /ps
Tarkistettu versio 2.0
Suunnittelujärjestelmä ohjaa kaavoitusta siten, että kunnat maakuntatasoisesti päättävät yhdessä laajoista kehittämisen alueista maakunnassa. Kehittämisen tuloksena syntyvä maakuntakaava ohjaa kunnissa yleiskaavoitusta ja yleiskaava ohjaa asemakaavoitusta, jolloin kokonaisuus palvelee jokaisella tasolla maankäytön suunnittelua. Lopputuloksena on rationaalinen ja toimiva yhteiskuntarakenne.
Kunnissa toisinaan poiketaan suunnittelujärjestelmästä ja tehdään niin sanottuja postimerkkikaavoja. Tällainen johtaa hajautuneeseen yhteiskuntarakenteeseen ja kalliisiin kunnallisteknisiin ratkaisuihin. Hyvä esimerkki edellä mainitusta on Naantalin satama, joka on Suomen suurimpia tavarasatamia ja merkittävä alueellinen työllistäjä. Teollisuus- ja satama-alueelle sijoittuva yksittäinen postimerkkikaava ohjaa tälle alueelle asutusta, vaikka suunnittelujärjestelmä osoittaa alueelle yksinomaan teollisuus- ja työpaikkarakentamista. Tämä aiheuttaa voimakkaita ristiriitoja teollisuuden ja elinkeinotoiminnan kehittymiselle yhtäältä ja toisaalta heikentää asumisturvallisuutta- ja viihtyisyyttä.
Suunnittelujärjestelmän laiminlyömisellä on laajat ja pitkäaikaiset yhteiskunnalliset vaikutukset. Tutkimuksella kartoitettaisiin syvällisemmin kaavoittamisesta johtuvia yhteiskuntarakenteen epäkohtia ja sen tuloksilla voitaisiin kiinnittää suunnittelijoiden huomiota niihin yhteiskunnallisiin seurausvaikutuksiin, jotka suunnittelujärjestelmän laiminlyömisestä kansalaisille aiheutuvat. Tilanne on erittäin vakava etenkin sellaisilla alueilla, joissa teollisuusalue on joutunut tai joutumassa osaksi kaupunkikeskustan laajenemisaluetta.
Edellä olevan perusteella ehdotan,
että eduskunta ottaa valtion vuoden 2013 talousarvioon momentille 35.20.37 lisäyksenä 88 500 euroa tutkimukseen maankäytön ristiriidoista kaupunkirakenteessa.
Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2012