Lapsilla on oikeus turvallisuuteen, huolenpitoon ja suojatuksi tulemiseen. Lastensuojelulain tarkoitus — lapsen suojelu ja turvaaminen — ei toteudu kuitenkaan kaikkien lasten ja nuorten osalta. Lapsiasiavaltuutetun mukaan lastensuojelun sijaishuollosta kirjataan vuosittain noin 3 800 luvatonta poissaoloa, eli hatkaa. Viime vuosina hatkat ovat yleistyneet ja niiden kestot pidentyneet. Hatkat ovat nuorille vaarallisia, sillä niiden aikana nuoret ovat usein alttiina päihteiden käytölle, rikosten tekemiselle sekä esimerkiksi seksuaaliselle hyväksikäytölle.
Tämänhetkinen lainsäädäntö ei mahdollista hatkaamiseen puuttumista riittävällä tavalla. Viranomaistoiminnan haasteena on muun muassa virka-avun pyytämiseen oikeutettujen tahojen suppeus suhteessa siihen, että kadonneen henkilön ilmoituksen voi tehdä kuka tahansa. Sijaishuoltopaikan henkilökunta ei voi lastensuojelulakiin nojaten myöskään ottaa kiinni luvattomasti poistunutta lasta tai nuorta sijaishuoltopaikan ulkopuolelta. Nykyinen lainsäädäntö velvoittaa etsimään hatkassa olevaa nuorta aktiivisesti, mutta ei kuitenkaan mahdollista hänen kiinniottamistaan tilanteessa, jossa nuori löytyy etsinnän tuloksena. Lastensuojelun työntekijät ovat usein tilanteessa, jossa nuori tavoitetaan ja löydetään, mutta nuori ei suostu lähtemään mukaan ja nousemaan lapselle varattuun kuljetukseen. Mikäli nuori ei suostu puhumalla tulemaan kuljetusvälineeseen, tarvitaan tilanteeseen aina poliisi paikalle. Virka-avun saaminen paikalle voi kestää, jolloin nuori saattaa päästä livahtamaan uudestaan karkuun.
Poliisi myös päättää virka-avun antamisesta aina tapauskohtaisesti ja usein on käynyt myös niin, ettei poliisi ole antanut virka-apua. Tällaisissa tilanteissa lastensuojeluviranomainen on varsin voimaton toimimaan lapsen edun mukaisesti ja toteuttamaan sitä velvollisuutta, joka lastensuojeluviranomaiselle on annettu. Poliisin tarjoamalla välittömällä virka-avulla on monesti keskeinen merkitys lapsen tai nuoren luvattoman poissaolon katkaisemiseksi. Sijaishuollossa on myös tilanteita, joissa itsetuhoinen nuori poistuu luvatta yksiköstä tarkoituksenaan vahingoittaa itseään. Lastensuojelun työntekijät voivat yksikön ulkopuolella puuttua tilanteeseen, jossa nuori on akuutisti vaaraksi itselleen, mutta eivät esimerkiksi turvata ja rauhoittaa tilannetta siirtämällä nuorta kuljetusvälineeseen ja kuljettamalla yksikköön. Mikäli virkavallan tulo tilanteeseen kestää, voi nuori karata tällaisesta tilanteesta ja pyrkiä uudelleen vahingoittamaan itseään.
Tällä hetkellä lastensuojelussa on myös nuoria, joiden etsiminen ei ole työntekijän näkökulmasta turvallista, vaan ohjaajaa on uhattu teräaseella tai nuoret ovat kaupungilla uhanneet ohjaajaa väkivallalla. Lastensuojeluyksiköissä lapsilta on otettu haltuun teräaseita. Nuorten riidat ovat eskaloituneet joukkotappeluiksi, koska yksikön ovia ei saa lukita. Myös puhelimen käyttöä tulisi voida rajata nykyistä voimakkaammin. Nykyinen laki on tehty aikana, jolloin puhelimet olivat vain puhelimia. Pelkkää yhteydenpidon rajoittamista ei voida pitää lapsen edun toteutumisen kannalta riittävänä, vaan olisi voitava rajata laajemmin päätelaitteen käyttöä, koska esimerkiksi some-sisällöt voivat vaikuttaa lasten ja nuorten hyvinvointiin.
Ennakoiva puuttuminen auttaisi ehkäisemään vaaratilanteita lastensuojelulaitoksissa. Nykyisen lainsäädännön mukaan lastensuojeluyksiköissä kaiken ennakoivan puuttumisen pitää kuitenkin perustua vahvaan epäilyyn. Työntekijöiden toimintamahdollisuudet ovat hyvin rajalliset, vaikka nuoren käytöksestä olisi selvästi nähtävissä, että hän suunnittelee luvatonta poistumista, huumeiden käyttöä tai itsensä vahingoittamista.