Koronaepidemia haastaa työllisyyttä ja toimeentuloa Suomessa. Samaan aikaan kriisi aiheuttaa työvoimapulaa tietyillä toimialoilla, kuten terveyssektorilla. On huomioitava, että kriisin jälkeenkin työvoimapulaa kohdistuu edelleen useille toimialoille, joissa vallitsee tai vallitsi ennen epidemiaa täystyöllisyys sekä syntyy uusia tarpeita, kysyntää ja toimialoja.  

Osaamisen ennakointifoorumin mukaan vuosina 2017—2035 tarvitaan 1,15 miljoonaa uutta työntekijää. Heistä yli puolet tarvitsee korkeakoulutuksen. Uusissa syntyvissä työpaikoissa korkeasti koulutettujen tarpeen on arvioitu nousevan jopa 75 prosenttiin. Hallitusohjelmassa tarve on tunnistettu. Tavoitteena onkin nostaa korkeakoulutettujen määrä 50 prosenttiin nuorista aikuisista vuoteen 2030 mennessä. Tämä tarkoittaa tarvetta uudelleen kouluttautumiselle ja tuhansille uusille aloituspaikoille. Nuorten aikuisten osaamiseen on investoitava lisää. Osaamiseen ja tuottavuuteen investoiminen on vaikuttavinta elinkeinopolitiikkaa.  

Koronaepidemian aikana useat ihmiset menettävät nykyisen toimeentulonsa. Toimettomuuden sijaan on tärkeää aktivoida ihmiset uudelleen kouluttautumaan ja hankkimaan lisäkoulutusta. Elvyttävien toimenpiteiden pitää olla uutta luovaa pitkällä tähtäimellä. Koronakriisin jälkeisen Suomen osalta on tärkeää huolehtia siitä, että elinkeinorakenteemme ei ole mennyt takapakkia, vaan päinvastoin toimimme edelläkävijöinä kestävän kehityksen puitteissa. Useat korkeakoulut ja yliopistot ovat jo avanneet toimivan verkko-opetuksen koronaepidemian aikana.