Kuntasektorilla siirryttiin vuonna 1989 joustavaan
eläkeikäjärjestelmään,
jossa yksilöllisen varhaiseläkkeen ikäraja
oli 55 vuotta. Ammatillisista eläkeikärajoista
luovuttiin. Uudistus ei koskenut tuolloin mitään
ryhmää erityisesti, kuten palomiehiä.
Palomiehiä edustavat ammattiliitot katsoivat vuonna 1989,
ettei muutos olisi palomiesten kannalta merkittävä,
koska palomiehen ammatillinen eläkeikä oli tuolloin
55 vuotta ja koska yksilöllisen varhaiseläkkeen
myöntämiskriteereissä edellytettiin palomiesten
erityisten työolosuhteiden huomioon ottamista. Jotta ammatillisten
eläkeikien poistamiselle ei olisi taannehtivaa vaikutusta
niihin, jotka olivat uudistuksen voimaan tullessa alennettujen eläkeikien
piirissä, annettiin näille henkilöille
peruuttamaton valintaoikeus vanhan ja uuden järjestelmän
välillä. Tämä tarkoitti käytännössä sitä,
että vanhan ammattikohtaisen eläkeikäjärjestelmän valinneilla
ei ole mahdollisuutta varhaiseläkkeeseen (kuten yksilöllinen
varhaiseläke, varhennettu vanhuuseläke ja osa-aikaeläke).
Peruuttamaton valintaoikeus vahvistettiin vielä tulopoliittisessa
sopimuksessa vuonna 1992.
Sittemmin yksilöllisen varhaiseläkkeen ikäraja
on nostettu 60 vuoteen, joka jo sekin on aivan liian korkea ikä palomiehen
työhön, kuten Työterveyslaitoksen tutkimuksista
käy selvästi ilmi. Kuntasektorin vuoden 1995 alussa
voimaan tulleessa eläkeuudistuksessa kuntien työntekijöiden
vanhuuseläkeikää nostettiin kahdella
vuodella, 63:sta 65:een. Samalla valintaoikeuttaan 55 vuoden ammatilliseen
eläkeikään käyttäneiden valinnan
peruuttamattomuus poistettiin. Oikeutta varhaiseläkkeeseen
ei kuitenkaan samalla palautettu. Palomiehille laskettiin uusi ns.
painotettu eläkeikä, joka saattoi nostaa valintaoikeutettujen
eläkeiän lähes kymmenellä vuodella.
Näin toimittiin, vaikka sosiaali- ja terveysvaliokunta piti
oikeusturvasyistä asianmukaisena ja välttämättömänä,
ettei yksittäistapauksissa synny kohtuuttoman suuria eläkeiän
nousuja.
Tällä hetkellä on nähtävissä Kuntien
Eläkevakuutuksen (KEVA) antaneen päättäjille
osin virheellistä tietoa päätöksen
seurauksista. KEVA:n mukaan "ehdotettu muutos ei sinänsä vaikuttaisi eläketurvan
tasoon ja sen merkitys on muulloinkin, varhaiseläkejärjestelmän
etuudet huomioon ottaen, arvioitava vähäiseksi.
Vaikka ehdotettua muutosta voidaan pitää taannehtivasti
vaikuttavana, se voitaneen säätää tavallisessa
lainsäädäntöjärjestyksessä sen
vähäisen vaikutuksen ja kaukaisen toteuttamisajankohdan
antaman pitkän varautumismahdollisuuden vuoksi." Ennen 1.1.1947
syntyneet henkilöt suojattiin, mutta sen jälkeen
syntynyt henkilö voi olla jo 54-vuotias ja hänen
eläkeikänsä mikä tahansa, jopa
63—65 vuotta. Vuonna 2002 hän täyttää 55
vuotta, vuonna 2007 60 vuotta ja vuonna 2012 65 vuotta. Muutokset
eivät siis tapahdu kaukaisessa tulevaisuudessa, kuten KEVA
väitti. Lisäksi valintaoikeutetuille on KEVA:n
taholta annettu väärin laskettuja eläkeikiä.
Miten voi olettaa, että valintaoikeutetut ovat olleet valintaa
tehdessään perillä valintansa seurauksista,
kun ei Kuntien Eläkevakuutuksessakaan niitä ole
osattu oikein laskea?
Valtioneuvoston 3.1.1985 asettama eläkeikäkomitea
piti tärkeänä, että uudet säännökset
koskisivat koko julkista sektoria. Kuitenkin valtion puolella valintaoikeus
säilyi valtion eläkelaissa sellaisena kuin se
oli 1.7.1989 alkaen. Lisäksi valtion puolelle jäi
useita ammatillisia alempia eläkeikiä (Suomen
Kuntaliitto 20.10.1998 "Palo- ja pelastushenkilöstön
työoloja, työn erityistä luonnetta ja
eläketurvaa selvittävän työryhmän raportti").
Raportin mukaan Suomessa palomiehillä on koko EU:n jäsenmaiden
korkein eläkeikä. Raportissa todetaan, että "uudelleensijoitus, koulutus
ja kuntoutus eivät ratkaise kokonaan palohenkilöstön
eläkeiän noususta aiheutuvia ongelmia, vaan se
vaatii myös eläkepoliittisia toimia". On selvää,
että työtehtävien ja -olosuhteiden kehittäminen
sekä työaika- ja palkkausjärjestelmän
uusiminen eivät millään tavalla poista
yli-ikäisen palomiehen ongelmia.
Voi vain kysyä, onko eläkeiän nosto
sillä lailla kohtuullinen kuin eduskunta lakia säätäessään edellytti.
Palomiesten eläkeiän ollessa 55 vuotta vuosittain
jäi eläkkeelle noin 100 palomiestä ja
jo tuolloin 40 % heistä työkyvyttömyyseläkkeelle. Palomiesten
keski-ikä on nyt yli 40 vuotta ja nousee koko ajan. Tilanne
on johtanut siihen, että palomiehillä on yhä enemmän
työrajoitteita ja pitkäaikaissairauksia. Yhä harvemmat
tekevät yhä suuremman työmäärän
ja joutuvat ottamaan yhä isompia riskejä, koska
työvuorojen vahvuudet ovat pieniä ja useimmiten
savusukelluksessa turvaparit puuttuvat. Valtiovalta on siirtänyt
vastuun työturvallisuuslain noudattamisesta työntekijän
esimiehelle ja työntekijälle. Joka kerta paloesimiehen
lähettäessä ikääntyneen
palomiehen palo- ja pelastustehtäviin hänen on
mietittävä, selviääkö tämä tehtävästä,
ja myös palomiehen on arvioitava oma toimintakykynsä.
Korkean työmoraalin johdosta palomiehet eivät
vielä ole käyttäneet työturvallisuuslain
mukaista oikeutta kieltäytyä vaarallisesta työstä.
Pääministeri Paavo Lipponen kirjoitti (27.10.1995)
Helsingin Palomiesyhdistys KTV ry:n pääluottamusmiehelle
seuraavaa: "Palomiesten eläkeiän nosto on tapahtunut
tosiasia. Syntyneen tilanteen takia on aiheellista selvittää periaatteellisesti
ja luotettavasti ikääntyvien palomiesten mahdollisuudet
selviytyä työn fyysisistä ja psyykkisistä vaatimuksista.
Sen jälkeen voidaan arvioida, onko näin korkea
eläkeikä työn luonne huomioiden mahdollinen
ja mitä vaihtoehtoja tilanteen korjaamiseksi on tarjolla."
Sisäasiainministeriön pelastusylijohtaja Pentti
Partanen on vastikään puuttunut eläkeikää koskevaan keskusteluun
ja katsonut, että 65 vuoden eläkeikä on
palomiehen työn luonne ja vaativuus huomioon ottaen liian
korkea.
Periaatteelliset selvitykset on tehnyt YK:n kansainvälinen
työjärjestö ILO, jonka laajoissa kansainvälisissä kolmikantakokouksissa
tehdyt suositukset edustavat parhainta käytettävissä olevaa
tietämystä. Sen palontorjuntahenkilöstön työsuhde-
ja työehtoja koskevan yhteiskokouksen pohjaraportissa todetaan,
että palomiehillä tulisi olla oikeus täyteen
eläkkeeseen huomattavasti alhaisemmassa iässä kuin
muilla julkisen sektorin työntekijöillä eikä heitä tulisi
vaatia työskentelemään yli 55-vuotiaana
lukuun ottamatta päällystöä,
joka ei osallistu päivittäiseen operatiiviseen
toimintaan. ILO:n suosituksen mukaan (JMFFP/1990/12):
"Koska palomiehen ammatti on erityisen raskas, olisi syytä harkita maan
olosuhteiden ja käytännön mukaisesti
sitä, että palomiehet olisivat oikeutettuja täyteen
eläkkeeseen merkittävästi nuorempina
kuin useimmat muut työntekijät. Palomiehiä ei
tulisi koskaan velvoittaa työskentelemään
tätä eläkeikää kauemmin.
Olisi syytä harkita maan olosuhteiden ja käytännön
mukaisesti sitä, että tietyn palvelusvuosien määrän
täyttäneet palomiehet voisivat halutessaan jäädä varhaiseläkkeelle
ja saisivat asianmukaiset eläke-edut." Miten kuvitellaan
kehitysmaiden noudattavan ILO:n suosituksia, jos Suomi yhtenä YK:n
rikkaimmista jäsenvaltioista ei anne niille arvoa?
Palomiesten työolosuhteita ja työkykyä on
selvittänyt Työterveyslaitos, jonka tutkimuksissa todetaan,
että jo yli neljäkymmentävuotiaalla palomiehellä on
vaikeuksia selvitä kaikista työtehtävistään
omaa, työparinsa ja pelastettavan turvallisuutta vaarantamatta.
Työterveyslaitoksen tutkijat professori Veikko Louhevaara
ja erikoistutkija Raija Ilmarinen toteavat raportissaan "Pelastajan
toiminta- ja työkyky", että fyysisen työkyvyn
ylläpitäminen alkaa olla keskimäärin
ongelmallista ikääntyvillä eli yli 45-vuotiailla
palomiehillä. He arvioivat, että yli 55-vuotiaista
palomiehistä korkeintaan yksi tuhannesta voi selviytyä ylikuormittumatta
ja terveyttään vaarantamatta vaativista savu-
tai kaasusukellustilanteista. Palomiesten työn raskautta
kuvaa myös se, että Saksassa palomies kuolee keskimäärin
65,2- vuotiaana (Die Welt -lehti 8.4.1998).
Palomiesten eläkeiän nosto on heikentänyt myös
väestönsuojeluvalmiutta, koska sen seurauksena
ei muodostu ammattitaitoista reserviä väestönsuojeluorganisaatioon
poikkeusolojen tehtäviin. Palomiesten eläkeiän
nosto on edellä kerrotuilla perusteilla ollut huonosti
harkittu päätös, joka vaarantaa kansalaisten
ja palohenkilöstön turvallisuuden.