Lähestymiskiellon tarkoituksena on suojata henkilöä väkivallalta, uhkailulta ja häirinnältä. Poliisin käytännön kokemukset sekä tutkimustieto osoittavat kuitenkin, että lähestymiskielto ei nykyisessä muodossaan kaikissa tilanteissa täytä tätä tarkoitusta. Lähestymiskieltojen määrät ja erityisesti niiden rikkomistapaukset ovat pitkällä aikavälillä lisääntyneet, mikä on kasvattanut poliisin ja muiden viranomaisten työmäärää ja kuormitusta. 

Poliisiammattikorkeakoulussa tehdyn Teemu Rajasen opinnäytetyön, joka tarkastelee lähestymiskieltoja Suomessa vuosina 2005—2024, perusteella lähestymiskieltoasioissa esiintyvät lähisuhteet ovat pysyneet vuodesta toiseen pitkälti samoina. Yleisimmät tapaukset liittyvät nykyisiin tai entisiin parisuhteisiin, entisiin aviopuolisoihin, perhe- ja sukulaisuussuhteisiin sekä tilanteisiin, joissa epäilty on uhrin vanhempi. Näissä ryhmissä ei ole havaittavissa selkeää laskevaa kehityssuuntaa, mikä viittaa siihen, että ilmiö on rakenteellinen ja pitkäkestoinen eikä yksittäisillä hallinnollisilla toimilla helposti ratkaistavissa.  

Lähestymiskiellon rikkominen on monissa tapauksissa toistuvaa, ja poliisin puuttuminen tapahtuu usein vasta rikkomisen jälkeen. Nykyinen sääntely ei kaikilta osin mahdollista riittävän nopeaa ja vaikuttavaa puuttumista tilanteisiin, joissa rikkomusten määrä, uhkakäyttäytymisen jatkuminen tai poliisin tekemä riskinarvio osoittavat kohonnutta väkivallan vaaraa. Pakkokeinojen käyttö on usein viivästynyttä, ja rangaistusasteikko ei kaikissa tapauksissa vastaa tekojen vakavuutta tai toistuvuutta, mikä heikentää lähestymiskiellon ennalta estävää vaikutusta. 

Lisäksi lähestymiskieltoihin liittyvä valvonta ja hallinnollinen käsittely sitovat merkittävästi poliisin resursseja ilman, että ne välttämättä parantavat asianomistajan tosiasiallista turvallisuutta. Tämä korostaa tarvetta kohdentaa viranomaisresursseja tehokkaammin ja mahdollistaa vaikuttavammat keinot korkean riskin tapauksiin. Menettelyjä tulee nopeuttaa ja selkeyttää sekä vahvistaa viranomaislähtöistä riskinarviointia, jotta vakavaan väkivallan uhkaan voidaan puuttua ennakoivasti ja resurssitehokkaasti. Aloitteen tavoitteena on parantaa lähestymiskiellon tosiasiallista vaikuttavuutta, lisätä asianomistajan turvallisuutta sekä tehostaa viranomaistoimintaa tilanteissa, joissa riski vakavaan väkivaltaan on todettavissa.