Tämä sivusto käyttää evästeitä. Lue lisää evästeistä
Alta näet tarkemmin, mitä evästeitä käytämme, ja voit valita, mitkä evästeet hyväksyt. Paina lopuksi Tallenna ja sulje. Tarvittaessa voit muuttaa evästeasetuksia milloin tahansa. Lue tarkemmin evästekäytännöistämme.
Hakupalvelujen välttämättömät evästeet mahdollistavat hakupalvelujen ja hakutulosten käytön. Näitä evästeitä käyttäjä ei voi sulkea pois käytöstä.
Keräämme ei-välttämättömien evästeiden avulla sivuston kävijätilastoja ja analysoimme tietoja. Tavoitteenamme on kehittää sivustomme laatua ja sisältöjä käyttäjälähtöisesti.
Ohita päänavigaatio
Siirry sisältöön
Sosiaali- ja terveysministeriön 3.6.2010 julkaisemassa saattohoitosuosituksessa Hyvä saattohoito Suomessa (STM:n julkaisuja 2010:6) korostetaan, että vastuu inhimillisen, ihmisarvoisen ja potilaan itsemääräämisoikeutta kunnioittavan saattohoidon järjestämisestä on sairaanhoitopiireillä ja terveyskeskuksilla. Suosituksessa selvitettiin myös alueellisten saattohoitosuunnitelmien tilannetta. Selvitykseen osallistuneista 19 sairaanhoitopiiristä ja 18 suuresta kaupungista noin puolella oli joko valmis saattohoitosuunnitelma tai laitoskohtaiset saattohoito-ohjeet. Hieman yli kolmasosalla kyselyyn vastanneista alueellisen hoitoketjun selvittäminen ja saattohoitosuunnitelman laatiminen oli vireillä. Neljäsosa vastanneista ilmoitti, että saattohoitosuunnitelman laatimista ei ole valmisteltu lainkaan. Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan vuonna 2012 tekemän selvityksen mukaan vuonna 2012 lähes kaikissa sairaanhoitopiireissä oli olemassa saattohoitosuunnitelma, jonka mukaisesti saattohoitopotilaiden hoitoa toteutettiin. Onkin hienoa ja kiitettävää, että saattohoitoon eri puolilla Suomea on tehty selkeät ja sovitut toimenpiteet.
Saattohoidon järjestämisessä ja osaamisessa on kuitenkin vielä vaihtelua eri puolilla Suomea. Edelleen on siis hyvin tärkeää tehdä toimia sen eteen, että kansalaisilla olisi yhdenvertainen pääsy hyvän saattohoidon piiriin. On aika ryhtyä laatimaan viipymättä saattohoidon kriteeristöä, jolla turvataan hyvä, yhdenmukainen ja oikea-aikainen saattohoitoketju sitä tarvitseville erilaisille asiakasryhmille. Lisäksi on arvioitava saattohoitopaikkojen määrää valtakunnallisesti ja tehtävä mahdollisia tarvittavia toimia tilanteen korjaamiseksi. Saattohoitopaikkojen määrässä valtakunnallisesti on havaittu olevan puutteita, ja STM:n mukaan vuonna 2012 arvioitiin, että saattohoitoa tarvitsevia oli noin kaksi kertaa niin paljon kuin saattohoitopaikkoja. Myös muistisairaiden ihmisten hyvän hoidon ja elämänlaadun kehittämiseen ja arviointiin tarkoitetun, Muistiliiton julkaiseman Hyvän hoidon kriteeristön (Muistiliiton julkaisusarja 2/2016) sisällyttämiä saattohoitoon liittyviä taustatietoja ja evästyksiä tulisi ottaa huomioon valtakunnallisen saattohoitokriteeristön valmistelussa.
Edellä olevan perusteella ehdotan,