Rattijuopumus on pysynyt edelleen erittäin merkittävänä syynä kuolonkolareihin. Vaikka toimenpiteitä rattijuopumusten vähentämiseksi on tehty useita, päihtynyt kuljettaja aiheuttaa edelleen joka viidennen kuolonkolarin.  

Vakaviin liikenneonnettomuuksiinkin tulisi kiinnittää vielä enemmän huomiota. Poliisi voi aina puhalluttaa moottorikäyttöisen ajoneuvon kuljettajan alkoholin käytön selvittämiseksi. Tämän lisäksi poliisi voi tehdä kuljettajalle huumepikatestin, mikäli kuljettajan epäillään ajaneen huumeiden vaikutuksen alaisena. Verinäytettä ei kuitenkaan voida ottaa, mikäli kuljettajaa ei epäillä rattijuopumuksesta tai muusta tarpeeksi vakavasta rikoksesta. Tästä on säädetty pakkokeinolaissa. 

Mikäli kuljettajaa epäillään liikenneonnettomuudessa pelkästään vammantuottamuksesta tai liikenneturvallisuuden vaarantamisesta, verikoetta ei voida ottaa. Mikäli kuljettaja kuitenkin menehtyy itse kolarissa, hänelle tehdään Suomessa aina oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen. 

Oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen sisältyy ruumiinavauksen lisäksi lisätutkimuksia, joita voivat olla esimerkiksi oikeuskemialliset, histologiset ja mikrobiologiset laboratoriotutkimukset. Tällöin selviävät esimerkiksi hänessä olevat lääkkeet, huumeet sekä alkoholi.  

On selvää, että lääkkeiden vaikutusta ja niiden annosteluvirheitä ei voida selvittää ilman verikoetta. Kuljettaja on voinut hankkia kolmiolääkkeitä usealta eri lääkäriltä, ja niiden annostelu voi poiketa reseptin ohjeista. Suomessa ajaa liikenteessä arviolta satojatuhansia ihmisiä, joilla on selvästi ajokykyyn vaikuttavia lääkkeitä.  

Vakavissa liikenneonnettomuuksissa kuljettajista tulisi ottaa aina verinäyte, jotta käytetyt lääkkeet ja niiden pitoisuudet selviäisivät. Verinäytteen ottaminen vaatii pakkokeinolain muutosta.