Ehdotus

Voimassaoleva EU:n sijoitusrahastolainsäädäntö on vuodelta 1985 (85/611/ETY) ja sitä on viimeksi täydennetty kahdella ns. UCITS III -direktiivillä (2001/107/EY ja 2001/108/EY), jotka on pantu täytäntöön Suomessa keväällä 2004.

Komissio on vihreässä kirjassa identifioinut lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä ratkaistavia kysymyksiä. Lyhyellä tähtäimellä ensisijaisina toimenpiteinä tulisi saada selvyys tiettyihin oikeusvarmuutta heikentäviin seikkoihin, kuten sijoitusrahastojen tunnustamiseen ja ilmoitusmenettelyyn yli jäsenvaltioiden rajojen sekä sijoituskelpoisten omaisuuserien määritelmään. Pitkälti kysymys on direktiivin täytäntöönpanoa koskevista eroista ja eri jäsenvaltioissa vallitsevista erilaisista tulkinnoista.

Toisaalta halutaan myös selvittää kysymystä rahastoyhtiöiden EU:n kattavasta toimiluvasta ja tapaa, joilla yhteissijoitusyritysten sijoitustuotteita tarjotaan, myydään tai markkinoidaan yksittäisille sijoittajille. Selvityksessä pyritään hyödyntämään rahoitusvälineiden markkinoista annettua direktiiviä. Näitä asioita komissio selvittää ensi kevään aikana.

Pidemmällä aikavälillä tulisi sijoitusrahastolainsäädäntöä kehittää niin, että se vastaa alan rakenteellisiin haasteisiin ja sijoittajien muuttuvaan kysyntään. Sääntelypuitteiden olisi mahdollistettava se, että alalla voidaan tarjota houkuttelevia ja vakaasti hoidettuja sijoitustuotteita, jotka menestyvät kilpailussa sijoittajista. Sääntelyä kehittämällä olisi luotava puitteet kustannustehokkuuden ja synergian hyödyntämiseksi rajat ylittävällä tasolla, tukea sijoittajien luottamusta, välttää korvaavien sijoitustuotteiden kanssa käytävän kilpailun tarpeeton vääristyminen ja edistää sijoitusvaihtoehtojen tervettä kehitystä EU:n alueella.

Tällöin selvitettäviä pidemmän aikavälin kysymyksiä ovat mm. rahastojen varojen yhdistäminen yli jäsenvaltioiden rajojen, säilytysyhteisön vapaampi valintamahdollisuus ja siitä mahdollisesti seuraava valvontavastuun jako jäsenvaltioiden kesken, sijoitusrajoitukset (ja korvaavien tuotteiden aiheuttama kilpailu) sekä vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen sääntely. Pidemmän aikavälin kysymysten selvittely on tarkoitus aloittaa samalla, kun ratkaistaan lyhyemmän tähtäimen ongelmia. Vaihtoehtoisten sijoitusmuotojen (pääoma- ja vipurahastot sekä ns. private placement -annit) mahdollista yhtenäistä EU-sääntelylinjaa (nyt kansallisesti sirpaloitunut) selvittämään komissio asettaa työryhmän, joka aloittaa työnsä ensi vuoden alussa. Toinen työryhmä ryhtyy selvittelemään rahastojen varojen yhdistämistä yli rajojen koskevaa sääntelyä.

Komission mukaan edellä esitettyihin tavoitteisiin ei päästä nykyisellä sääntelyllä vaan on mahdollista, että lainsäädäntöön joudutaan tekemään suurehkojakin muutoksia tai direktiivin soveltamisalaa laajennettaisiin merkittävästi. Tässä yhteydessä nostetaan esiin ajatus, että direktiivi muutettaisiin ns. Lamfalussy-lähestymistavan mukaiseksi kehysdirektiiviksi.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto kannattaa komission esittämiä suuntaviivoja oikeusvarmuutta ja nykyistä direktiiviä yleisesti parantaviksi ensisijaisiksi toimenpiteiksi. Lyhyellä aikavälillä ensisijaista on nykyiseen UCITS-direktiiviin liittyvien epävarmuustekijöiden ja tulkintaerojen poistuminen ja vähentäminen. Etenkin selkeämmät säännökset sijoitusrahastojen tunnustamisessa ja ilmoitusmenettelyissä yli rajojen eri jäsenvaltioissa edistäisivät huomattavasti eurooppalaista integraatiokehitystä ja rahastojen rajan yli tarjontaa. Lisäksi kannatetaan hanketta selventää sellaisten omaisuuserien määritelmää, joihin yhteissijoitusyritykset voivat sijoittaa.

Myös direktiivin mahdollista tarkistamista pidemmällä aikavälillä sijoitusrajoitusten, säilytysyhteisön valinnan, vaihtoehtoisten sijoituskohteiden ja sijoitusrahastojen yhdistämisen osalta kannattaa selvittää. Tarpeen arviointia tosin vaikeuttaa se, että vuoden 1985 sijoitusrahastodirektiivin tuoreimmat muutokset (ns. UCITS III) ovat olleet voimassa vasta noin puolitoista vuotta. Suomi pitää tärkeänä, että kysymyksiä selvitetään asiantuntijoiden sekä laajojen konsultaatioiden avulla. Konsultaatioissa tulee ottaa myös kuluttajien ja vähittäissijoittajien näkemykset vakavasti huomioon.

Valtioneuvosto kannattaa ajatusta tutkia UCITS-tuotteille vaihtoehtoisten ja kilpailevien sijoitustuotteiden sääntelyä rinnan sijoitusrahastosääntelyn kehittämisen kanssa. Sijoittajansuojaa koskevan sääntelyn tulisi olla mahdollisimman yhdenmukaista palvelun tarjoajasta riippumatta.

Jos komissio päätyy esittämään uusia sääntelytoimenpiteitä, tulee niiden olla mm. vaikutusarvioiden valossa perusteltuja ja oikein mitoitettuja. Mahdolliset sääntelymuutokset markkinoiden joustavammaksi toiminnaksi eivät myöskään saa vaarantaa sijoittajien turvaa tai heikentää mahdollisuuksia valvoa palveluita tarjoavia yhtiöitä.

Valtioneuvosto pitää myös hyvänä vihreässä kirjassa esitettyä ajatusta pohtia pidemmällä aikavälillä koko direktiivin rakenteen muuttamista — tietyin reunaehdoin — ns. Lamfalussyn lähestymistavan mukaiseksi yleiseksi kehysdirektiiviksi. Tällöin tulisi varmistua siitä, että uudistetun direktiivin rakenne olisi toimiva ja vältettäisiin liiallisesta yksityiskohtaisuudesta johtuvat ongelmat, joihin on viime aikoina törmätty mm. rahoitusvälineiden markkinoista annetussa direktiivissä (2004/39/EY). Erityisen tärkeitä ovat myös hankkeet kehittää tapaa ja keinoja, joilla sijoittajille annetaan tietoa rahastosijoituksiin liittyvistä kuluista ja tuotoista.