Ehdotus

Valtioneuvoston tarkennettu kanta liittyy rahapelipalveluihin sekä tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistamiseen.

Rahapelipalvelut.

Puheenjohtajavaltion kompromissiehdotuksen mukaan jäsenvaltioille annettaisiin mahdollisuus poiketa direktiiviehdotuksen soveltamisalasta rahapelipalveluiden osalta lukuun ottamatta kasinoja ja internet-pelejä (online), kun se on perusteltua jäsenvaltion tekemän riskiarvion perusteella. Jäsenvaltiot voisivat sulkea soveltamisalan ulkopuolelle kokonaan tai osittain pelipalveluiden tarjoajat, kun pelipalveluiden tarjoajien toiminnan riski rahanpesuun on pieni ottaen huomioon toiminnan luonne ja laajuus. Suomen ja muutaman muunkaan jäsenvaltion mielestä tässä arviossa ei tulisi olla mukana toiminnan laajuutta. Raha-automaattiyhdistyksen tuotosta yli 75 prosenttia muodostuu pelipistetoiminnasta, ja peliautomaatteja on sen yhteistyökumppanien toimipisteissä noin 17 600 kappaletta.

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tekemänsä päätös ja riskiarviota koskeva kannanotto. Ehdotuksen mukaan komission tehtävänä olisi arvioida, että poikkeuksia myönnetään vain erittäin rajatuissa ja perustelluissa tapauksissa. Jos komissio päätyisi siihen, ettei perusteita poikkeuksen myöntämiselle ole, sen olisi kolmen kuukauden kuluessa pyydettävä jäsenvaltiota pidättäytymään poikkeuksen myöntämisestä. Jos komissio ei vastaa jäsenvaltiolle kolmen kuukauden määräajan kuluessa, jäsenvaltio voisi myöntää poikkeuksen. Tämä menettely on kuitenkin raskas, eikä komissiokaan ole selkeästi kannattanut tällaista toimintamallia.

Tosiasiallisten omistajien ja edunsaajien tunnistaminen.

Komission ehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että niiden alueelle sijoittautuneet yhteisöt tai oikeussubjektit hankkivat riittävät, tarkat ja ajantasaiset tiedot tosiasiallisista omistajistaan ja edunsaajistaan (beneficial ownership) ja pitävät tietoja yllä (29—30 artikla). Tosiasiallisella omistajalla ja edunsaajalla tarkoitetaan direktiiviluonnoksen määritelmän mukaan yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä, joka viime kädessä omistaa asiakkaan ja/tai luonnollisen henkilön tai jonka määräysvallassa se asiakas ja/tai luonnollinen henkilö viime kädessä on, jonka lukuun liiketoimi toteutetaan tai toimintaa harjoitetaan. Todisteena omistuksesta tai omistusosuuden kautta olevasta määräysvallasta on vähintään 25 prosentin osuus, mikä koskee kaikentasoista suoraa ja välillistä omistusta.

Neuvottelujen aikana tosiasiallista omistajaa ja edunsaajaa koskevien tietojen säilyttämisestä on ollut esillä erilaisia vaihtoehtoisia malleja. Keskusteluja on jatkettu neuvoston työryhmässä Ecofin-neuvoston kokouksessa käsitellyn vaihtoehdon perusteella, jonka mukaan jäsenvaltioilla on velvollisuus säilyttää tiedot tosiasiallisista omistajista ja edunsaajista erityisessä paikassa tai muulla tarkoituksenmukaisella tavalla, joka mahdollistaa viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten oikea-aikaisen ja rajoittamattoman pääsyn tietoihin.

Puheenjohtajavaltion viimeisimmissä kompromissiehdotuksissa viranomaisten ja rahanpesun selvittelykeskusten edellytyksiä päästä tietoihin on laajennettu siten, että jäsenvaltioiden tulee varmistaa pääsy tietoihin ilman, että yritys saa siitä tiedon. Tutkinnallisista syistä on perusteltua, ettei viranomaiskyselyn kohde eli tosiasiallinen omistaja tai edunsaaja saa tietää kyselystä. Tiedonsaantioikeuden rajaus yritykseen sen tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan sijaan merkitsee kuitenkin sitä, että direktiivi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuuksia luoda omiin kansallisiin erityispiirteisiinsä tarkoituksenmukainen ja tehokas järjestelmä, joka perustuisi yrityksen itsensä ylläpitämiin tietoihin.

Jäsenvaltiot voivat ehdotuksen mukaan sallia ilmoitusvelvollisille, kuten pankeille, pääsyn tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskeviin tietoihin ja asettaa pääsylle ehtoja. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että toimivaltaiset viranomaiset ja rahanpesun selvittelykeskus voivat toimittaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevat tiedot oikea-aikaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja rahanpesun selvittelykeskuksille.

Tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen kerääminen ja säilyttäminen eivät merkitsisi sitä, että ilmoitusvelvolliset voisivat jättää noudattamatta riskiperusteiseen arvioon perustuvia asiakkaan tuntemiseen ja tunnistamiseen liittyviä velvoitteita. Jäsenvaltioilla olisi velvollisuus asettaa riittävät ja oikeasuhtaiset seuraamukset oikeushenkilöille, jotka toistuvasti tai järjestelmällisesti eivät täytä velvoitettaan pitää ja antaa tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevia tietojaan. Jäsenvaltioiden olisi lisäksi ryhdyttävä toimiin haltijaosakkeiden ja warranttien väärinkäytön estämiseksi.

Valtioneuvoston kanta

Valtioneuvosto pitää tärkeänä direktiiviehdotuksen tavoitetta tehostaa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa.

Suomi on monilta osin saavuttanut neuvottelutavoitteensa. Puheenjohtajavaltion ehdotukset direktiivin soveltamisalan rahapelejä koskevaksi poikkeukseksi ja erityisesti tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen säilyttämisestä ovat kuitenkin vielä poliittisissa neuvotteluissa avoinna olevia kysymyksiä. Alla esitetyt kannat niihin ovat Suomen aiempia kantoja täydentäviä.

Valtioneuvosto tukee pelaamista tunnistautuneena. Valtioneuvosto kuitenkin katsoo, että puheenjohtajavaltion ehdotus estää tarkoituksenmukaisen raha-automaatteja koskevan soveltamisalan poikkeuksen Suomessa, koska poikkeuksen arviointi on sidottu rahapelien tarjoajan toiminnan luonteeseen ja laajuuteen. Tästä syystä valtioneuvoston mielestä ehdotetussa muotoilussa ei pitäisi mainita toiminnan laajuutta. Valtioneuvosto ei kannata puheenjohtajavaltion komissiolle ehdottamaa veto-oikeutta jäsenvaltion tekemään arvioon soveltamisalan poikkeuksesta.

Valtioneuvosto kannattaa sitä, että vaatimus tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen säilyttämisestä koskee mahdollisimman laajasti direktiivin tavoitteiden toteutumisen kannalta olennaisia omistusjärjestelyitä, kuten trusteja.

Valtioneuvosto kannattaa ensisijaisesti tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevien tietojen säilyttämisen hajautettua mallia, jossa jäsenvaltiot voivat valita niiden järjestelmiin parhaiten soveltuvan ratkaisun. Tämä malli aiheuttaisi Suomessa vähiten hallinnollista taakkaa yrityksille, olisi suhteellisuusperiaatteen mukainen ja sallisi nykyisen yritysten omien rekisterien ylläpidon.

Valtioneuvosto voi toissijaisesti, osana kokonaiskompromissia, hyväksyä puheenjohtajavaltion nykyisen ehdotuksen. Ehdotettu vaatimus siitä, että viranomaiset pääsevät tietoihin yrityksen tietämättä, on Suomessa vaikea toteuttaa niin, että yritykset jatkossakin pitäisivät omia rekistereitään.