Perustelut

Yleistä

Talousvaliokunta on käsitellyt asiaa lähinnä yhtiöoikeudelliselta ja rahoitusmarkkinoiden kannalta. Siltä osin kuin asiaan mahdollisesti liittyy perustuslakiongelmia, talousvaliokunta toteaa, että asiasta on pyydetty perustuslakivaliokunnan lausunto.

Valtioneuvoston kirjelmässä esitettyjen seikkojen, saamansa asiantuntijaselvityksen sekä aikaisempien lausuntojensa perusteella valiokunta pitää direktiiviä yleisesti ottaen tarpeellisena ja tavoitteiltaan kannatettavana. Yritysostotarjous on keskeinen instrumentti, jolla yritysjärjestelyjä toteutetaan sekä kansallisesti että yhteisön laajuisesti. Siksi sääntelyä voidaan pitää perusteltuna. Direktiiviehdotuksen hyväksymättä jättäminen aiheuttaisi merkittävän aukon rahoitusmarkkinoita koskevaan yhteisölainsäädäntöön, eikä sitä voi pitää toivottavana. Kaikilta osapuolilta onkin toivottava riittävää kompromissivalmiutta.

Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että direktiiviehdotuksella puututaan järjestelyihin, jotka ovat hyvin perinteinen ja vakiintunut osa EU:n jäsenmaiden taloudellista ja oikeudellista perusrakennetta. Yritysten rakenteet ja niiden omistukseen liittyvät järjestelyt sekä yritysjohdon asema suhteessa osakkeenomistajiin vaihtelevat huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Siksi sääntely onkin syytä toteuttaa puitedirektiivillä, joka jättää riittävästi kansallista liikkumavaraa ja sallii kansallisten erityispiirteiden säilymisen. Puitedirektiivin säätäminen liian yksityiskohtaiseksi taikka hyvin yksityiskohtaisen yhteisötason sääntelyn hyväksyminen puitedirektiivin antamalla valtuutuksella komiteamenettelyssä, ei ole toivottavaa.

Kysymys erilajisista osakesarjoista

Direktiiviehdotuksen ongelmat liittyvät Suomen kannalta erityisesti kysymykseen kiellosta soveltaa arvopapereiden siirtoa ja äänioikeutta koskevia rajoituksia (11 artikla) sekä puheenjohtajamaan ehdotukseen ottaa käyttöön nk. "break-through rule", eli eräänlainen neutralointisääntö, jonka mukaan kohdeyhtiön osakkeiden äänierot menettävät merkityksensä, jos tarjouksen tekijä on saavuttanut 75 prosentin omistusrajan kohdeyhtiön arvopapereista. Saamansa asiantuntijaselvityksen perusteella valiokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässä esitettyihin näkemyksiin kiellon vaikutuksista.

Valiokunta korostaa erityisesti sitä, että erilajiset osakesarjat ovat Suomessa olleet merkittävä keino, jolla erityisesti kehittyvät ja pienet yhtiöt ovat voineet hankkia rahoitusta. Samalla on mahdollistettu pitkäjänteinen omistajuus ja perustajien sitoutuminen yhtiön kehittämiseen. Suomessa erilajiset osakesarjat ja äänivallan rajoitukset perustuvat yhtiöjärjestyksiin ja ovat julkista informaatiota niin sijoittajille kuin yritysostosta kiinnostuneille tahoillekin. Läpinäkyvä ja markkinoiden tiedossa oleva järjestelmä ei ole estänyt yritysostoja. Päinvastoin, saadun selvityksen mukaan yritysten uudelleenjärjestelyt ovat Suomessa verraten yleisiä verrattuna moniin Keski-Euroopan maihin ja myös arvopapereiden ulkomaalaisomistus on eurooppalaisittain erittäin korkealla tasolla.

Puheenjohtajamaan kompromissiehdotus neutralointisäännöksi on ongelmallinen erityisesti siksi, että sillä olisi takautuvia vaikutuksia voimassa oleviin erilajisia osakkeita koskeviin järjestelyihin ja osakassopimuksiin. Arvopapereiden arvo sijoitusinstrumentteina tai määräysvallan antajina muuttuisi vain yhden yritysjärjestelymuodon kohdalla ja tällöinkin tavalla, jota markkinoiden on vaikea ennakoida. Myös erilajisten osakesarjojen äänivallan menetyksestä mahdollisesti aiheutuvat kompensaatiovaatimukset ovat ehdotuksessa täysin selvittämättä, mikä luo lisää ennakoimattomuutta arvopaperimarkkinoille ja aiheuttaa mahdollisesti merkittäviä julkiseen valtaan kohdistuvia korvausvaatimuksia. Toisaalta on todettava, että saadun asiantuntijaselvityksen mukaan monet pörssiyhtiöt ovat viime aikoina yhdistäneet osakesarjojaan tai ainakin pyrkineet tekemään niin. Tällaisen kehityksen tulisi kuitenkin lähteä yrityksen omista tarpeista eikä perustua mahdollisesti takautuvasti vaikuttavaan lainsäädäntöön.

Edellä lausutun perusteella valiokunta katsoo, että valtioneuvoston kanta, jonka mukaan direktiiviehdotus tulisi tältä osin pitää komission ehdotuksen mukaisena, on kannatettava. Tätä kantaa tulee neuvotteluissa puolustaa mahdollisimman pitkälle. On kuitenkin todettava, että direktiivin hyväksymiseen EU:n neuvostossa sovelletaan määräenemmistöpäätöksentekoa. Suomi ja muut Pohjoismaat, joita puheenjohtajamaan kompromissiehdotus erityisesti koskee, voivat joutua vähemmistöön, joka ei riitä estämään kompromissiehdotuksen hyväksymistä sellaisenaan. Tällaisen tilanteen varalta ja ottaen huomioon, että direktiivin hyväksyminen on yleiseti ottaen toivottavaa, saattaa olla perusteltua pyrkiä neuvotteluin vaikuttamaan kompromissiehdotuksen sisältöön.

Valtiovarainministeriö on 7.5.2003 antamallaan muistiolla tiedottanut valiokunnalle neuvoston käsittelyssä tapahtuneista käänteistä, jotka vaikuttavat tilanteen arviointiin merkittävästi. Saksan hallituksen taholta on tunnusteltu kantoja ajatukseen 9 ja 11 artiklojen poistamisesta kokonaan yritysostotarjousdirektiivistä. Ajatus ongelmallisten artiklojen poistamisesta ei ole uusi ja on kulkenut Suomen Coreper-ohjeissa koko kuluvan kevään ajan yhtenä Suomen mahdollisena pitämänä vaihtoehtona, tosin vain 11 artiklan poistamisen osalta.

Valtiovarainministeriön alustava kanta ajatukseen artiklojen 9 ja 11 poistamisesta on, että Suomen ei tulisi vastustaa ehdotusta. Keskeinen syy alustavalle myönteiselle suhtautumiselle on, että ehdotus artiklojen 9 ja 11 poistamisesta samalla poistaa Suomen kannalta ongelmalliset säännösehdotukset. Samalla se luo Suomelle edellytykset äänestää direktiivin hyväksymisen puolesta.

Ehdotuksen ongelmana tosin on, että yritysostotarjousdirektiivistä ei artiklojen 9 ja 11 poistamisen jälkeen jää juuri mitään jäljelle. Siitä tulisi aito kehysdirektiivi, joka jättäisi kansalliset järjestelmät voimaan. Valtiovarainministeriön mukaan tämä on Suomen näkökulmasta kuitenkin selvästi parempi vaihtoehto kuin se, että pohjoismaiset moniääniset osakkeet otetaan direktiivin pääasialliseksi maalitauluksi.

Muistiossa ehdotetaan Suomen kannaksi ja toimintalinjaksi seuraavaa:

1. Suomi kannattaa direktiivin säätämistä, mutta vain, jos siihen ei sisällytetä Suomen näkökulmasta syrjiviä ja perusteettomia määräyksiä.
2. Suomi katsoo, että asia ei ole kypsä ratkaistavaksi puheenjohtajan kompromissiehdotuksen pohjalta eikä puheenjohtajalla ole tukenaan määräenemmistöä.
3. Suomi vastustaa puheenjohtajan ehdotusta moniäänisten osakkeiden lisäämisestä artiklaan 11.
4. Suomi on tehnyt oman kompromissiehdotuksen artiklojen 9 ja 11 muuttamiseksi tavalla, joka varmistaa tavoitellun tasavertaisten kilpailuedellytysten syntymisen moniääniset osakkeet säilyttäen. Ehdotuksen mukaan moniäänisten osakkeiden nollaamista ostotarjoustilanteissa koskevat säännökset poistettaisiin, mutta samalla varmistettaisiin 11 artiklaan sisällytetyn neutralointisäännön säilyminen muilta osin. Suomi pitää ehdotustaan edelleen relevanttina kompromissiehdotuksena.
5. Jos jokin jäsenvaltio esittää toisenlaisen kompromissiehdotuksen artiklojen 9 ja 11 välisen tasapainon löytämiseksi, Suomi on valmis tutkimaan sitä. Suomi voi tukea esim. mainittujen artiklojen poistamista direktiivistä tai pelkästään esim. artiklan 11 poistamista direktiivistä. Suomi on myös valmis lieventämään artiklaa 9 Suomen kompromissiehdotuksessa esitetyllä tai muulla tavalla, mutta vain jos se on edellytyksenä artiklan 11 poistamiselle tai sen palauttamiselle komission ehdottamaan muotoon.
6. Puheenjohtaja on alustavasti ehdottanut siirtymäsäännöstä, jonka mukaan moniäänisten osakkeiden sääntely ei koskisi nykyisiä listayhtiöitä. Suomi katsoo, ettei ehdotus sellaisenaan ole riittävä moniäänisten osakkeiden käyttörajoitusten kompensoimiseksi. Siirtymäsäännös asettaisi yhtiöt ja niiden osakkeenomistajat keskenään erilaiseen asemaan. Siirtymäsäännös on myös selvästi toissijainen ratkaisu 11 artiklan poistamiseen nähden.

Edellä lausutuin perustein valiokunta pitää valtioneuvoston kantaa ja toimintalinjaa kannatettavana.

Muita erityiskysymyksiä

Valtioneuvoston kirjelmän ja saadun asiantuntijaselvityksen mukaan direktiiviehdotukseen liittyy myös eräitä muita ongelmakohtia. Nämä koskevat ehdotuksen 9 artiklan mukaisia kohdeyhtiön johdon toiminnan rajoitteita ostotarjoustilanteessa, 10 artiklassa tarkoitettua tietojenjulkistamisvelvoitetta ja suojatoimenpiteiden hyväksyttämistä yhtiökokouksessa sekä 14 artiklan mukaista lunastusoikeutta.

Valiokunta pitää tärkeänä, että kohdeyhtiön johdon velvoitteita ja toiminnan rajoituksia koskevat säännökset ovat riittävän selkeästi määriteltyjä. Yhtiökokouksen koollekutsumista lyhyellä varoitusajalla koskevat säännöt lienevät välttämätön edellytys sille, että suojautumistoimilta voidaan vaatia yhtiökokouksen nimenomainen valtuus ennakkoon. Näiden sääntöjen tulee olla sopusoinnussa tarjouksen voimassaoloaikaa koskevien säännösten kanssa.

Valiokunta katsoo, että direktiiviehdotuksen määräykset tietojen julkistamisvelvollisuudesta tulee hyväksyä siten, että otetaan huomioon yhtiön vaikeudet tiedottaa sellaisista osakkaiden välisistä sopimuksista, joissa yhtiö ei ole osallisena ja joista se ei välttämättä ole edes tietoinen. Samoin on otettava huomioon rajankäynti markkinoiden kannalta merkittävän julkisesti annettavan informaation ja liikesalaisuuksien välillä. Ehdotus, jonka mukaan yhtiökokous on velvoitettu antamaan lausunto rakenteellisista toimenpiteistä ja suojakeinoista kahden vuoden välein, on valiokunnan mielestä ylimitoitettu.

Valiokunta yhtyy saamansa asiantuntijaselvityksen perusteella 14 artiklaa koskevaan valtioneuvoston kantaan, jonka mukaan lunastusoikeuden syntymisen määrittely on direktiiviehdotuksessa epäjohdonmukainen. Jos lunastusrajaksi asetetaan 90 prosenttia yhtiön osakepääomasta ja toisaalta arvopapereina pidetään vain äänioikeudellisia osakkeita, saattaa syntyä erikoisia tilanteita, jos äänivallattomien arvopapereiden määrä yhtiössä on suuri.

Komiteamenettelyssä annettavat yksityiskohtaiset säännöt

Valiokunta yhtyy valtioneuvoston kirjelmässä esitettyyn kritiikkiin, joka koskee komiteamenettelyssä annettavia yksityiskohtaisia sääntöjä. Komiteamenettelyssä ei tule voida hyväksyä sellaisia täytäntöönpanotoimia, jotka muuttaisivat itse direktiivin säännöksiä. Komission toimivallalla tulisi kaikin osin olla EU:n lainsäädäntöelinten antama mahdollisimman tarkkarajainen valtuutus, eikä täytäntöönpanomenettelyssä tule voida muuttaa yhteisön ja jäsenvaltioiden välisen toimivallan määräytymistä sen enempää, mitä itse direktiivissä säädetään.

Valiokunnan tietoon on toisessa yhteydessä saatettu, että yhteisölainsäädännön laadun parantamiseksi ja sääntelyn nopeuttamiseksi perustettu rahoitusmarkkinoita koskeva menettely, jonka mukaan yhteisölainsäädäntö annetaan kaksiportaisesti lainsäädäntömenettelyssä ja komiteamenettelyssä, on itse asiassa tuottanut tarpeettoman yksityiskohtaista yhteisötason sääntelyä. Tältä osin onkin vaarana, että uudistukset ovat olleet omiaan vähentämään lainsäädäntömenettelyn demokraattisuutta ja avoimuutta ilman, että vastaavia tehokkuus- ja laatuhyötyjä olisi saatu. Päinvastoin, onkin pelättävissä, että uuden menettelyn johdosta yhteisölainsäädäntö entisestään yksityiskohtaistuu ja jäsenvaltioiden liikkumavara direktiivien täytäntöönpanossa entisestään kapenee.

Valiokunta toteaa, että perustuslain 96 §:n nojalla valtioneuvoston on toimitettava eduskunnan käsiteltäväksi kaikki ehdotukset sellaisiksi säädöksiksi, sopimuksiksi tai muiksi toimiksi, joista päätetään Euroopan unionissa ja jotka muutoin perustuslain mukaan kuuluisivat eduskunnan toimivaltaan. Perustuslain kannalta ei ole merkitystä sillä, annetaanko mahdollinen säädös unionin lainsäädäntömenettelyssä vai komiteamenettelyssä. Jos ehdotus sisältää säännöksiä, jotka Suomen perustuslain mukaan kuuluisivat lainsäädännön alaan, tulee perustuslain 96 § sovellettavaksi myös komiteamenettelyssä annettaviin saadöksiin.