Ehdotetun sääntelyn tavoitteet ja keskeinen sisältö.
Käsillä oleva hallituksen esitys on osa hallitusohjelman mukaista hallinnon rakenteiden uudistusta, jossa perustetaan uudet itsehallinnolliset maakunnat (HE 15/2017 vp ja HE 14/2018 vp). Ehdotetussa laissa alueiden kehittämisestä ja kasvupalveluista säädettäisiin alueiden kehittämisestä sekä ELY-keskusten ja TE-toimistojen nykyisin hoitamien työ- ja elinkeinoministeriön hallinnonalan tehtävien järjestämisestä maakunnissa. Talousvaliokunta on ehdotetun sääntelyn tarkoituksenmukaisuutta arvioidessaan kiinnittänyt huomiota siihen, että nyt käsillä oleva lainsäädäntöehdotus muodostaa vasta toiminnan kehyksen ja palvelujen tarkemmasta sisällöstä ja prosesseista säädetään muulla, tätä esitystä täydentävällä lainsäädännöllä. Tässä katsannossa ehdotetun sääntelyn yleisluontoisuus on perusteltua.
Esityksen tavoitteena on kasvupalveluiden vaikuttavuuden parantaminen. Sen saavuttamiseksi ehdotetaan palvelujen tuotantorakenteen monipuolistamista sekä kilpailullisuuden ja asiakkaan valinnanvapauden lisäämistä. Esitys sisältää myös ehdotuksen laiksi kasvupalvelujen järjestämisestä Uudenmaan maakunnassa.
Työ- ja elinkeinoministeriö vastaisi — kuten nykyisinkin — alueiden kehittämisen linjausten valmistelusta ja koordinoinnista yhteistyössä muiden hallinnonalojen, maakuntien ja muiden toimijoiden kanssa. Uudeksi valtion ja maakuntien välisen vuorovaikutuksen menettelytavaksi ehdotetaan alueiden kehittämisen keskusteluja (1. lakiehdotuksen 11 §), jotka olisivat foorumeja poikkihallinnollisten tavoitteiden ja toimenpiteiden käsittelylle.
Talousvaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä johdonmukaisena ja tarkoituksenmukaisena tapana asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi kiinnittäen huomiota erityisesti seuraaviin teemoihin:
Maakunnat ja harkintavalta toimintojen järjestämisessä.
Talousvaliokunta toteaa, että käsillä olevan lainsäädännön reunaehdot ovat haasteelliset: hallituksen esitysten (HE 15/2017 vp ja HE 14/2018 vp) mukaiset 18 maakuntaa ovat hyvin erilaisia sekä väestöpohjaltaan että yritysrakenteeltaan. Esimerkiksi neljän suurimman kaupunkiseudun väestömäärä on lähes puolet koko maamme väestöstä. Asiakkaiden tarpeet ja olemassa oleva palvelutarjonta vaihtelevat huomattavasti alueittain. Valtakunnallisella lainsäädännöllä joudutaan siten sääntelemään hyvin heterogeenistä toimijajoukkoa. Tämän vuoksi on välttämätöntä, että sääntelyyn sisältyy maakunnille myönnettävää harkintavaltaa.
Ehdotuksen mukaan, jos maakunnan työllisyystilanne tai palvelujen saatavuus poikkeaa merkittävästi muista maakunnista tai maakunnan eri osien kesken, valtio ja maakunta käsittelevät tarvittavia toimia ja niiden edellyttämiä resursseja vuosittaisissa alueiden kehittämisen keskusteluissa, jotka koskevat alueiden kehittämisen tavoitteita ja toimeenpanoa. Talousvaliokunta pitää tätä perusteltuna joustavuutta lisäävänä elementtinä. Lisäksi olennaista neuvotteluissa on, että hyvästä työstä myös palkitaan kannustimilla.
Tietojärjestelmät ja yhteistyön muodot.
Jotta uudistus voisi tuottaa sen tavoitteeksi asetettuja yhteiskunnallisia hyötyjä, tulee kehitystyössä välttää toimintojen jakoa osiin tavalla, joka johtaisi kokonaiskuvan pirstaloitumiseen. Talousvaliokunta katsoo, että tähän haasteeseen voidaan vastata toimintamallien ja erityisesti tietojärjestelmien yhtenäistämisellä ja yhdenmukaistamisella. Palvelukanavien suunnitteluun liittyen talousvaliokunta muistuttaa, että asiakkailla voi olla hyvin erilaisia lähtökohtia sähköisten palveluiden käyttämiseen; esteet sähköisten välineiden käytölle voivat olla liikkumiseen, taloudelliseen tilanteeseen tai tiedollis-taidollisiin rajoituksiin liittyviä, mikä tulee huomioida palvelukanavia suunniteltaessa.
Talousvaliokunta pitää tärkeänä, että lainsäädännössä mahdollistetaan tarkoituksenmukainen yhteisen asiakastiedon hyödyntäminen ja vaihto eri toimijoiden välillä. Haasteita kohdistuu muun muassa tehtävien ja toimivallan rajapintoihin, koska asiakkaat eivät luonnollisestikaan toimi maantieteellisten tai hallinnollisten maakuntarajojen mukaan, vaan omista lähtökohdistaan. Tietojärjestelmistä ja niiden käytöstä säädettäessä on huomioitava valtion, maakuntien, palveluntuottajien, kuntien kehitysyhtiöiden ja muiden tähän sääntelykokonaisuuteen liittyvien tahojen roolit ja tarpeet. Tässä yhteydessä tulee varmistaa eri toimijoiden välinen tiedonkulku siten, että asiakasdata on tarkoituksenmukaisella ja turvallisella tavalla kaikkien tietoja tarvitsevien käytössä. Talousvaliokunta katsoo, että ehdotuksen mukainen yhteinen asiakastietovaranto mahdollistaa tietosuojaan liittyvän systemaattisen toimintamallin, jolla varmistetaan myös salassa pidettävien tietojen yhdenmukaiset käyttöoikeudet ja valvonta.
1. lakiehdotuksen 14 §:n mukaan kasvupalvelujen järjestäjät ja tuottajat voivat suunnitella, kehittää ja toteuttaa maakuntien ja kuntien palvelujen muodostamia kokonaisuuksia yhteistyössä. Säännös viittaa allianssityyppiseen hankintayhteistyöhön, jota ehdotetaan kuntien muiden kuin lakisääteisten elinvoimapalvelujen ja maakuntien kasvupalvelujen järjestämisen ja tuottamisen yhteensovittamisen keinoksi. Hallituksen esityksen mukaan hankintalainsäädäntö ei tunnista tämäntyyppistä allianssia, mutta ei myöskään siten estä sitä.
Talousvaliokunta muistuttaa, että vastikään kokonaisuudistettu hankintalainsäädäntö (HE 108/2016 vp — TaVM 31/2016 vp) tarjoaa varsin monenlaisia vaihtoehtoja hankintojen toteuttamistavoiksi, korostaen hankintaosaamisen merkitystä sekä ostajan ominaisuudessa toimivissa julkisyhteisöissä että tarjoajana toimivissa yrityksissä. Hankintayhteistyön toteuttamistavan nimeäminen allianssiksi ei kuitenkaan merkitse, etteikö siihen osallisten julkisyhteisöjen tulisi edelleen noudattaa hankintalainsäädäntöä. Allianssimuotoisen yhteistyön lisäarvo tuleekin siitä, että sen puitteissa voidaan koota yhteen toimintoja ja toimijoita kussakin tilanteessa tarkoituksenmukaisimmaksi katsotulla tavalla.
Yritykset palveluiden käyttäjinä.
Ottaen huomioon maakunnille myönnettävän harkintavallan toimintojensa järjestämisessä on mahdollista, että yrityksille tarjottavat palvelut vaihtelevat maakuntien välillä. Tämä ei ole täysin vältettävissä muun muassa Euroopan unionin hankerahoituksesta johtuen. Yksittäisen yrityksen näkökulmasta on kuitenkin ongelmallista, jos maakuntien välillä on merkittäviä eroavaisuuksia palvelutarjoomassa. Työmarkkinoiden toimivuuteen liittyvien palvelujen, kuten työnvälityksen, järjestäminen on maakunnalle pakollista. Sen sijaan yritystoiminnan, yrittäjyyden ja kansainvälistymisen palvelut on hallituksen esityksessä määritelty kokonaisuudeksi, jonka maakunta voi tarkoituksenmukaisuusharkintansa puitteissa järjestää. Talousvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa on esitetty huoli, että yritysten kehittämistoimenpiteet voivat jäädä priorisoinnissa kovin matalalle sijalle yleiskatteellisesta rahoituksesta päätettäessä. Talousvaliokunta esittää huolensa tämän budjettiteknisen linjauksen vaikutuksista kasvupalveluiden kokonaisrahoitukselle tilanteessa, jossa laaja sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteiden uudistus tulee ainakin alkuvaiheessa vaatimaan julkistaloudelta merkittäviä satsauksia.
Palveluiden tuottaminen.
Ehdotettu lainsäädäntö edellyttää maakunnan eriyttämään kasvupalvelujen järjestämisen ja tuottamisen muun muassa kilpailuneutraliteetin varmistamiseksi. Ehdotetussa sääntelyssä kunta tai kunnan sidosyksikkö ei voi tuottaa yhtiöittämättä palveluja maakunnalle muutoin kuin hankintalain (1397/2016) tarkoittamassa markkinapuutetilanteessa, jolloin maakunta voisi tehdä suorahankinnan myös kunnalta tai sen sidosyksiköltä. Maakunta voisi tuottaa palvelut itse tai tytäryhteisössään tai valita ulkoisia palveluntuottajia. Ulkoiset palveluntuottajat maakunta valitsisi kilpailuttamalla tai hyväksymällä kaikki edellytykset täyttävät palveluntuottajat. Talousvaliokunta korostaa, että tarjouskilpailut on laadittava siten, että mahdollisimman monenlaisille toimijoille tulee mahdollisuus osallistua niihin. Talousvaliokunta viittaa hankintalainsäädännön käsittelyn yhteydessä lausumaansa (HE 108/2016 vp — TaVM 31/2016 vp), jonka mukaan hankintalain 75 §:n mukainen jakaminen tarkoittaa luontevan kokonaisuuden jakamista osiin siten, että sen osista voi tehdä erillisen kilpailutuksen, tai siten, että samassa tarjouskilpailussa hankintayksikkö voisi määritellä, millaisista osista tarjoaja voi antaa oman osatarjouksensa. Jaettaessa hankinta osiin täysin erillisiksi kilpailutuksiksi on otettava huomioon, ettei jakamisesta muodostu lainvastaista hankinnan pilkkomista hankintalainsäädännön soveltamisen välttämiseksi. Valiokunta on tuolloin pitänyt erityisesti pienten yritysten kannalta myönteisenä, että hankinnat voidaan uuden sääntelyn perusteella jakaa osiin tai kokonaan erillisiksi kilpailutuksiksi. Talousvaliokunta kiinnitti huomiota myös siihen, että tarjouspyynnössä edellytettävät ehdot, esimerkiksi liikevaihtominimi, eivät saa muodostua pieniä yrityksiä syrjiviksi. Talousvaliokunta toistaa aiemmin lausumansa ja huomauttaa, että hankintatoimen keskittämisen myötä hankintojen koko kasvaa, jolloin edellä mainittu jakamisvelvoite nousee aikaisempaa tärkeämpään rooliin.
Talousvaliokunta viittaa aiemmin esiin nostamaansa hankintaosaamisen tärkeyteen ja katsoo, että ehdotettu lainsäädäntö luo hyvän perustan kasvupalvelujen tarjoamiselle edellyttäen kuitenkin, että kilpailutuksissa huomioidaan edellä mainittu hankintojen jakamisvelvoite ja että toiminnot kokonaisuudessaan järjestetään kilpailuneutraliteetti turvaten.
Lopuksi.
Talousvaliokunta toteaa, että nykymuotoinen työllisyyden edistämiseen ja yritysten palveluiden järjestämiseen luotu malli ei ole osoittautunut kaiken kaikkiaan erityisen tehokkaaksi. Työn ja tekijöiden kohtaanto-ongelman ratkaisuilla on kuitenkin erittäin merkittävä vipuvaikutus Suomen talouden kehityksen kannalta.
Talousvaliokunta katsoo, että valtakunnan laajuinen hallinnon uudistus on tarkoituksenmukainen konteksti, jossa työllisyys- ja elinkeinopalveluiden organisointi ja sisältö voidaan päivittää. Talousvaliokunta viittaa aikaisempaan lausuntoonsa (HE 16/2018 vp — TaVL 18/2018 vp) hallituksen esityksestä laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa, jonka mukaan laajat uudistushankkeet sisältävät aina epävarmuustekijöitä sekä taloudellisten että toiminnallisten vaikutusten suhteen.
Kuulemiensa asiantuntijoiden arvioita punnittuaan talousvaliokunta pitää kuitenkin todennäköisenä, että järjestämis- ja tuottamistehtävien eriyttäminen, maakunnan tuotannon yhtiöittäminen kilpailutilanteessa ja ulkoisten palveluntuottajien hyödyntäminen lisännevät kilpailua, mikä on omiaan tehostamaan palvelutuotantoa ja hillitsemään kustannuskehitystä. Talousvaliokunta yhtyy kuulemiensa asiantuntijoiden huoleen siitä, että yhtälössä, jossa elinkeinotoimintaa edistävien palvelujen minimitasosta ei säädetä ja maakunnan budjetti on yleiskatteellinen, muodostuu riski elinkeinopalveluiden vähäisestä priorisoinnista. Valiokunta korostaakin, että elinkeinopalvelut tulee nähdä ennen muuta kasvun mahdollistavana investointina eikä yksinomaan kustannuksena.